Tosiaan viime viikko ainakin oli täysin tietoinen väliinjättö. Nyt ei vaan millään jaksa kiinnostaa minkäännäköinen viihde koulusta. Mutta tämän viikon (tai siis viime viikon) jakso on right up my alley.
Itkettävin jakso? Mikä niistä? No, ei kai niitä nyt niin paljon ole, mutta rakastan itse henkilökohtaisesti surullisia elokuvia, surullista tv:tä, surullista musiikkia. En tiedä miksi. Ehkä se on vain joku suomalaisuuden mittapuu, kuinka kaihoisa ja apaattinen pystyy olemaan, ei niin, että kokisi itseäni jotenkin lähtökohtaisesti suomalaiseksi, mutta kai se on hyväksyttävä, että tämä surullinen ja tasapaksu maa jättää jälkensä. Tai sitten se on vain perinnöllinen juttu, mutta en usko sitäkään, sillä kumpikaan vanhemmistani ei ole surullisten loppujen perään, nimenomaan päin vastoin. Tälläinen ei tulisi kysymykseenkään. Onko se siis minua itseäni leimaava persoonallinen piirre? Onko se tullut kasvatuksesta? Ehkä lapsuus, pistetään lapsuuden piikkiin.
No joka tapauksessa, surullisin jakso on VARMASTI Serranon perheen jakso, jossa Lucia kuolee. Tai sitten se on VARMASTI Täydellisten naisten jakso, jossa Mike kuolee. Kyllä, se se on.
Runo: " I love you once, I love you twice, I love you more than beans and rice"
on ikuisiksi ajoiksi juurtunut alitajuntaani. Tämä oli vielä yksi niitä hetkiä, jotka tämän tyyppisissä saippuaoopperamaisissa draamasarjoissa tulee ihan puun takaa. Toinen piirre, jota rakastan elokuvissa ja tv-sarjoissa. Jännä kuitenkin, sillä molemmat näistä kohtauksista liittyvät hahmon kuolemaan. En kuitenkaan katso sitä niin, vaan pikemminkin heidän omaisten menetykseen.
 |
| http://www.digitalspy.co.uk/ustv/s21/desperate-housewives/recaps/a371880/desperate-housewives-women-and-death-recap.html#~oQCk1RsNzH6q8F |