Tarina kertoo kahdesta miehestä, jotka tuskailevat kokemansa kanssa oltuaan todistamassa oikeudenkäynnissä murhajutussa silminnäkijöinä. Muiden osallisien kertomukset erosivat rajusti toisistaan ja kaikki paljastivat jotain synkkää ihmisluonteesta. Tämä elokuva oli Akira Kurosawan maailmanlaajuinen läpimurto, joka käynnisti japanilaisen elokuvan maailmanvalloituksen.Ihan käsittämättömän hieno. Rakastan yli kaiken sitä, kun elokuva lyö hampaat kurkkuun, sillä miten se pääsee yllättämään monitahoisemmalla kerronnalla, kuin alunperin osasi odottaakaan. Tässä syvällisyys syntyi jostain oudonoloisesta perhosvaikutuksen ja moraalin suhteesta. Oikeudenkäynnissä eri versiot samasta tapahtumasta verestävät vaikuttavasti ihmisen moraalin alkukantaisuuden. Miten ihmiset selittävät asioita ensinnäkin itselleen ja toiseksi toisilleen.
Kun oikeudentajusta tulee niin suhteellista, alkaa sitä hahmottamaan myös hyvyyden ja pahuuden tematiikkaa paljon kerroksellisemmin. Ihmisen eläimellisyyteen kuuluu se, että arvotamme pahoja ja hyviä tekoja jollain idealistisella asteikolla. Murha ei ole yhtä paha kuin varastaminen ja niin edespäin. Tämä elokuva nappaa kiinni tälläisistä illuusiosta ja rutistaa kaiken elämänvoiman pois. Nimittäin vaikka teko olisi kuinka mitäänsanomaton, voi sen vaikutukset moninkertaistua. Erityisesti, kun teemme pahaa, me satutamme aina toista ihmistä. Miten meillä on siis edes oikeutta määritellä se, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei, kun emme pysty ottamaan kaikkia seurauksia huomioon.
...=)