Miksi pidät elokuvista? Monta kertaa vuodessa elokuvateattereihin, videovuokraamoihin ja internetin elokuvasivustoille ilmestyy todella hyviä elokuvia. Kuitenkin vain harva saavuttaa sen ansaitsemaa suosiota. Mikä tekee elokuvasta niin hyvän, että siitä tulee myös suosittu? Miksi on elokuvia, joita kaikki ovat nähneet, kaikki eivät niin hyviäkään. Tuulen viemää, Casablanca, Nuori kapinallinen, Breakfast at Tiffany's, Tohtori Zivago, Kummisetä, Annie Hall, Tähtien sota ja Pretty Woman. Aina välillä elokuvateattereihin ilmestyy se yksi elokuva, jonka kaikki menevät katsomaan. Se, josta tulee kaikkien suosikkielokuva ja elokuvassa vain on se jokin maaginen piirre, joka tekee elokuvasta menestyksen ja klassikon.Romanttisten komedioiden äiti, Pretty Woman valmistui vuonna 1990. Sen ohjasi Garry Marshall ja pääosissa on Julia Roberts ja Richard Gere. Roberts sai kehuja roolisuorituksestaan ja muun muassa Oscar-ehdokkuuden parhaata naispääosasta. Elokuva tuotti yli 400 miljoonaa dollaria.
Pretty Woman kertoo Vivian Wardista (Julia Roberts), joka on prostituoitu Hollywoodissa. Los Angelesissa liikematkalla oleva miljonääri Edward Lewis (Richard Gere) palkkaa Vivianin viikoksi seuralaisekseen erinäköisiin tapahtumiin.
Elokuva niin menestyksekäs ja rakastettu, että sen mukaan perustuu kokonainen tyylilaji elokuvia. Niin sanotut romanttiset komediat, "chick-flickit". Pretty Womania ei voi siis millään lailla vähätellä. Elokuva onkin viihdyttävä ja sen tarjoama energia ennen näkemätöntä. Roy Orbisonin laulusta "Pretty Woman" tuli heti tunnettu sävelmä ja elokuvan hieno tunnelma perustuukin hienoon musiikkiin ja myös tähän kyseessä olevaan lauluun. Käsikirjoitus on tietysti kliseinen ja todella epäuskottava. Ohjaus on kuorrutettu sekä elokuvan käsittelemä teema pinnallinen. Katsoessani elokuvaa Pretty Woman en voi olla vertaamatta sitä vuoden 2003 elokuvaan Monster-Aileen Wuornos. Siinä missä Pretty Woman edustaa Hollywoodimaista kiiltokuvamaisuutta ja valtayleisön rakastamaa epäuskottavuutta, Monster tulkitsee käsitteen prostituoitu, todella syvällisesti, realistisesti ja uskottavasti. Pretty Woman on rohkea, reilu ja suora elokuva, mitä tulee tunteisiin, mutta aitous on kaukana siitä. Teennäisyys on ikävä kyllä osa tätä ensimmäistä romanttista komediaa, ja valitettavasti en tiedä pitäisikö elokuvaa kiittää vai vihata.
Julia Roberts on ainakin viisikymmentä prosenttia elokuvasta. Hän antaa luontaisuutensa loistaa. Hän ehdottomasti asettaa riman korkealle kaikille hänen seuraajilleen, siinä, kuinka lähelle itseään katsojan päästää. Hän on niin valovoimainen ja viihdyttävä ja samalla hän antaa katsojan tarkkailla hänen omaa henkisyyttään, hänen omaa tunneskaalaansa ja tekee uskottavan, rehdin roolisuorituksen. Kohtauksissa, jotka voisivat olla kevyitä tai vähäpätöisiä, Roberts ymmärtää niiden merkityksen ja saa roolisuoritukseensa aitoa syvällisyyttä. Roberts onnistuu myös roolisuoritukseensa lisäämään koko elokuvan tuskallisesti kaipaamaa ihmisyyttä ja tämän vuoksi hän todella erottuu joukosta.
Richard Gere on suoraan sanottuna jopa laiska. Hän näyttää nauttivan suunnattomasti Robertsin vastanäyttelemisestä, mutta häneltä puuttuu intohimo, palo ja perus näyttelemisen elementit kokonaan. Hän on tietyllä tapaa luonteva, mutta hän ei jaksa edes yrittää ja hänen roolisuorituksensa on tylsä.
Pretty Woman on merkittävä elokuva. Harva elokuva on niin merkityksellinen ja uraauurtava kuin tämä. Pretty Woman sisältää energiaa ja on ehdottoman viihdyttävä. Elokuva ohjaus on kuorrutteisuudestaan huolimatta monipuolista ja Julia Roberts on ehdottomasti valovoimainen. Elokuva myös esittää varsin oleellisen kysymyksen, että miksi elokuva ei saisi pitää hauskaa?
7 +
...=)