Tätä ei tapahdu usein. Rasti seinään, sillä minä olen katsonut nyt Kummisedän (ihan vaan jonkun elokuvan) vain sen maineen takia. Yleensä en lähde jahtaamaan elokuvia, jotka "pitäisi katsoa", jos ei minua yhtään kiinnosta. Kummisetä nyt vaan oli niin järkälemäinen elefantti huoneessa, että pakko se oli katsoa, kun yht'äkkiä tajusin sen Netflixissä olevan. Epätoivo iski jo siinä kohtaa kun tajusin, että elokuvan kesto on järkälemäinen kolme tuntia. Taisin siinä ääneenkin vähän parahtaa. Kun olin tunnin verran elokuvaa katsonut tajusin, että vielä on yli kaksi tuntia jäljellä, joka sinänsä joidenkin elokuvien kohdalla tuntuu ikuisuudelta. Elokuva lämpeni minulle hitaasti. Kesti kauan ennenkuin pääsin siihen sisälle. Onneksi kuitenkin näin kävi, puolivälin jälkeen elokuva alkoi puksuttaa eteenpäin sellaisella sykkeellä, että en malttanut katsettani siitä kääntää. Pakko kai se on myöntää, että leffa klassikkoasemansa ansaitsee.Nuori Al Pacino näyttää todella paljon nuorelta Dustin Hoffmanilta. Ihmettelen, miten Pacino ei tästä roolista Oscaria voittanut. Onneksi Marlon Brandolle se tajuttiin ojentaa (harmi vain, että heppu ei sitä vastaanottanut). Pidin myös Diane Keatonia elokuvan vahvimmista. Oikeastaan kaikki näyttelijäkaartista vetävät hyvin; Robert Duvall ja John Cazale eritoten Näen kyllä myös elokuvan vaikutuksen moniin myöhempiin elokuviin. Erityisesti elokuvan viimeinen otos on vaikuttava ja sitä on kyllä nähnyt käytettävän lukuisissa elokuvissa jälkeenpäin. En ehkä pidä Kummisetää syvällisimpänä teoksena. Sillä ei ole kauheasti tasoja. Se on hienoa kuvausta tästä yhdestä dynastiasta ja muistuttaa eeposta. Tietenkin teos dramaattisuudessaan ja kerronnallisuudessaan on legendaarista ja arvostan elokuvaa hienona merkkipaaluna elokuvien historiassa.
...=)