Edellä mainituista syistä koin, ettei The Social Dilemma-dokkarilla olisi minulle paljonkaan uutta annettavaa. Olin kyllä tietoinen sosiaalisen median vaikutuksista, enkä kokenut, että jaksaisin katsoa, kun joku pappi saarnaa kuorolle. Osittain olin oikeassakin, The Social Dilemma käsittelee minusta aika pinnallisesti ja vain murto-osan kaikesta siitä, mitä sosiaalinen media ihmiselle ja -kunnalle aiheuttaa, keskittyen lähinnä kahteen näkökulmaan: teini-ikäisen itsetunto-ongelmiin sekä yhteiskunnalliseen disinformaationäkökulmaan. Mutta kyllä The Social Dilemma myös ruokki jo olemassa olevia ajatuksia.
Dokkari siis kertoo sosiaalisen median toimintamekanismeista ja sosiaalisen median vaikutuksesta ihmisille. Kerronta tapahtuu näiden teknologiayhtiöiden entisten työntekijöiden välityksellä, jotka ovat lähteneet työnantajiensa palveluksesta juurikin eettisistä syistä. Ja käyttävät nyt vapautuneen aikansa levittääkseen eettisemmän somen ilosanomaa.
Jos et tiedä, miten some toimii, suosittelen silloin ehdottomasti katsomaan dokkarin. Luota minua ja luota dokkarintekijöitä, kun sanomme, että tässä asiassa ei kannata olla sokea, aivoton lammas ja käyttää niinkin monimutkaista ja -ulotteista välinettä kuin sosiaalinen media tietämättä sen logiikasta oikeastaan mitään. On hyvä ymmärtää somen algoritmit, somen tekijöiden toimintamotiivit ja niiden tavat vaikuttaa ihmiseen.
Pähkinänkuoressa: somen algoritmi laskee jokaisen klikkauksesi, jokaisen sekunnin jonka käytät kunkin postauksen katsomiseen, jokaisen tykkäyksesi, jokaisen jakosi, jokaisen ruudulla viettämäsi hetken ja kerää sinusta massiivisen määrän dataa, jonka se käytännössä luovuttaa mainostajien käyttöön, jotta mainokset pystytään räätälöimään sinun mieleiseksesi. Ja tällä logiikalla on tuhoisat seuraukset.
Itse olen tehnyt itse asiassa mainostoimistoaikoina töitä somemainonnan parissa, joten olen aikoinaan kuulunut näihin pahiksiin, jotka ovat hyväksikäyttäneet somekäyttäjiä. Somen toimintalogiikka on siis ainakin jokseenkin tuttu. Kukaanhan ei siitä varmaan kaikkea pysty ymmärtämään, ei edes Mark Zuckerberg tai Jack Dorsey itse. Dokumentti valottaa hyvin sitä eksponentiaalista kasvua, jolla tietokone on kehittynyt viimeisten vuosien aikana. Teknologiayhtiöillä on kokonaisia halleja täynnä pelkästään tietokonerautaa ympäri maailmaa prosessoimassa dataa.
Minusta itsestäänselvä ja aika laajalti nykyään tunnistettu ja tunnustettu ongelma on nimenomaan tämä yhteiskunnallinen puoli, johon dokumentti käyttääkin valtaosan ajastaan. Kyllä näistä ongelmista puhutaan. Tai sitten on vain minun kuplani, jossa tieto tästä on ollut saatavilla. Mutta kyllä fake newsista nyt kaikki lienevät ainakin kuulleen. Kun algoritmi muokkaa somensisältöä kullekin käyttäjälle sopivaksi, se muodostaa kuplia, erilaisia todellisuuksia, joissa some ei todellakaan kuratoi sisältöä millään eettisillä periaatteilla. Jos käyttäjä on altis salaliittoteorioille, niitä käyttäjälle näytetään, välittämättä siitä, onko se oikein vai ei.
Eikä tarvitse edes mennä salaliittoteorioihin asti. Tavalliset ja ei edes tavalliset vaan jopa korkeastikoulutetut ihmiset kaivautuvat yhä syvemmälle poteroihinsa kykenemättä kuuntelemaan vastakkaisia mielipiteitä. Kyllä, juuri somen takia.
Itseä ehkä kiinnostaa tämän yhteisönäkökulman lisäksi yksilönäkökulma. Dokumentissa käytetään pieni osa kertomaan nuorten itsemurhatilastoista ja kasvavista masennusluvuista. Mikä on totta kai totta ja tärkeää. Mutta jaksaisin väittää, että some on ongelmallinen myös aikuisille ja paljon hienovaraisemmilla tavoilla kuin vain suoraan lisääntyneillä itsemurhaluvuilla, mikä on minusta aika surkuhupaisa mittari tai indikaattori kuvaamaan jonkun asian ongelmallisuutta. Ei kai asioiden tarvitsisi niin pitkälle aina eskaloitua ennen kuin jonkun asian haitat tunnustettaisiin?
Ja tähän olisi ehkä kaivannut dokumentilta enemmän ainesta pureskeltavaksi. Mitkä on vaikutukset ihmisten keskittymiskykyyn? Mitkä on vaikutukset ihmisten luovuuteen? Merkityksellisyyden kokemuksiin? Tiedonomaksumiskykyyn - aina ei ole käynnissä maailmanlaajuinen kriisi, jonka vuoksi ihminen tarvitsisi tai edes pystyisi omaksumaan sitä määrää tietoa, mitä some meille koko ajan syöttää. Nautinnon kokemuksiin - kun jatkuva dopamiiniryöppy somesta turruttaa meidän nautintosensoreita, sen on pakko myös turruttaa kokemusta somen ulkopuolisesta maailmasta. Tai ihan vaikka ajan kulumisen kokemiseen. Nyt kun en itse ole vähään aikaan enää ollut sosiaalisessa mediassa (mitä nyt tätä bloggeria tai esim. Youtubea lukuun ottamatta (lasketaanko nämä someiksi?)) huomaan, että aika kuluu paljon hitaammin. Mikä on ihanaa. Päivässä löytää hetkiä, kun on oikeasti aikaa ajatella. Ja jopa tylsistyä. Aikaisemmin kun on aina ottanut näihin hetkiin sen kännykän esiin ja skrollannut loputonta päivitysvirtaa, on oma olo ollut paljon ahdistuneempi ja aggressiivisempi.
Kuin että pysähtyisipä maailma hetkeksi, että ehdin rauhassa selata somen loppuun.
The Social Dilemma on hieno herättelijä ja ensimmäinen askel toivottavasti monelle silmien avautumiseen. Pidin myös dokumentin haastateltavista, joista osa oli todella karismaattisia ja uskaltaisinko jopa sanoa sankarillisia, kun uskaltautuvat tämän keskustelun avaamaan. Toivoisin dokumentin saavan jatkoa tai ainakin aiheen säilyvän keskusteluissa, jotta pääsisimme syvemmällekin tasolle. Mitkä ovat ne kaikki, pienet ja suuret vaikutukset, jotka somella meihin on. Ja kun sanon kaikki, tarkoitan ihan kaikkea. Haluan kaikenkattavan listan.
Ja ei voi olla myöskään miettimättä - ehkä vähän salaliittoteoriamaiseen sävyyn - mitkä ovat ne asiat, joita edes näiden teknologiayhtiöiden entiset työntekijät eivät tiedä ja joita salataan niin tarkkaan ja tiukkaan, ettei niitä julkisuuteen ihan hevillä saadakaan?
