
Leffateatterikokemuksena tämä oli itselle ensimmäinen pitkään aikaan ja luultavasti viimeinen pitkään aikaan. Tämä oli ensimmäinen kosketukseni paljon hypetettyyn Scape-saliin ja voi höpönassukat, ei ollut korotetun hinnan arvoinen. Sali oli kylmä. Mikä johtaakin minut siihen, miksi leffateatterissa en tätä nykyä aikaa ole tykännytkään viettää. Seitsemäntoista euroa - oikeasti - maksat siitä, että saat nähdä miljoonannen Marvel-ruljanssin tai taas Tom Cruisen jossain äksönpuurossa. Ja sen Scapen varjolla valmiiksi ostetun Finnkinon lahjalipun lisäksi pystytään sinulta nyhväämään vielä kolmen euron lisämaksu - oikeasti - onkohan se edes täysin laillista?
Mutta rahani annan ilomielin näin rohkeille linjavedoille, kuin Ocean's 8. Heti, kun studiopomot avaavat silmänsä 2010-luvulle, niin minäkin kannan pienen rahapussini Finnkinon kiskuripolitiikan juurelle ja ryhdyn palvomaan auringonjumala Scapea polvillani. Sandra Bullock ja Cate Blanchett - jotka saisivat minut leffateatteriin jo yksinään - samassa leffassa ja vieläpä jotkut Anne Hathawayt, Sarah Paulsonit ja Mindy Kalingit siihen päälle?
Ja hyvinhän tädit vetivät. Erityisesti Bullockin kylmäpäinen veto teki vaikutuksen - kuten tekee tietysti aina. Hän on ihan suosikkinäyttelijöitäni ja olen paljon miettinyt miksi. Mutta tässäkin tuli harvinaisen selväksi hänen ilmiömäinen kykynsä päästä täysin yhden tunnetilan keskiöön ja räväyttää sen katsojan naamalle. Hän on näyttelijänä mielestäni hyvin läsnä. Ehkä vieläkin suuremman vaikutuksen teki tietysti jumalani. Hänen hahmonsa oli näistä ehkä mielenkiintoisin ja pidin siitä, että hänestä ei paljastetukaan kaikkea. Cate oli tapansa mukaan niin tajuttoman aito, ettei henkeä saa.
Jos puhutaan itse elokuvasta ja sen ansioista - ja mehän puhumme - niin se toimi. Mutta harmikseni vain juuri ja juuri. Se oli hyvinkin uskollinen Georgen ja Bradin Ocean's -vedoille. Tämä oli hyvin klassista ja puhdaslinjaista elokuvantekemistä. Huomio oli rikosjuonessa ja jopa soundtrack heijasteli sitä rikostrillerimäisyyttä - jotain, mistä en ehkä tykännyt. Se jatkuva soundtrackin plimpotteluhissimusiikki alkoi vähän raastamaan korvia jossain vaiheessa.
Mutta viihdyttävänä kesäleffana tämä toimi. Ja on hyvä, että jatko-osalla on varaa kääntää asteita vielä enemmän. Hyvin usein nykyään jo selvästi franchisejen aloitusosiin työnnetään kaikki paukut ja avataan kaikki ovet, jolloin jatko-osat tuntuvat vetisiltä. Jos on jatko-osia pakko tehdä, niin suon niitä tehtävän tällä tyylillä; enemmän hienoja naisnäytteljöitä tärkeissä rooleissa ja jätetään vielä jotain näyttämättäkin ensimmäisessä osassa, jotta katsojalla on jotain odottaakin. Ja minähän odotan. Kuka olisi hyvä lisä näyttelijäkaartiin? Winslet? Collette? Blunt? Kidman?
...=)