Katson ajan tahrimaa maailmaa.
Kuulen kun kellot soivat.
Ajattelen, että ehkä
tässä on kaikki.
Lähden silti etsimään jotain enemmän.
Koen tulleeni tien päähän.
Nykyisessä työssä, kaupungissa, elämässä.
Haen töitä. Koko alkuvuoden.
Käyn haastattelussa.
Saman päivän iltana avaan tietokoneen.
Eteeni lävähtää tieto
Tuopin menehtymisestä.
Vähän ajan päästä saan tietää saaneeni työpaikan.
Jollaisesta olen aina haaveillut. Jota varten olen opiskellut.
Muutto. Helsinki. Töiden aloitus.
Samaan aikaan pieni, pienempi kuin solu, mutta niin vahva voima saa maailman polvilleen.
Mietin onko mikään pysyvää tai muuttuuko toisaalta mikään?
Yritämme, epäonnistumme, pakenemme. Löydämme uudestaan. Unohdamme.
Aika leikkii leikkiään. Hyppii ruutua.
Kellot soivat. Ja aika aloittaa leikkinsä uudestaan.
Tuopille.
