Loma (Vacation)

Yksi vuoden hauskimmista elokuvista. Mikä helpotus onkaan katsoa elokuvaa, josta voi nauttia alusta loppuun asti, revetä useampaan kertaan nauramaan täysillä todella onnistuneelle tilannekomiikalle ja täydelliselle ajoitukselle. Eritoten nautin kuinka hyvin tauot onnistuivat tässä elokuvassa. Kuinka tilanteiden annettiin muhia rauhassa ja niistä vedettiin kaikki irti ja usein ne vielä tulivat kokonaisiksi kohtauksiksi niitä seuranneen nolon hiljaisuuden jälkeen, joka tietenkin maksimoi komeedisen efektin.

Ed Helms on lentäjä ja perheenisä, joka haluaa viedä perheensä, Christina Applegate (äiti) ja kaksi poikaansa James (Skyler Gisondo) ja nuorempi Kevin (Steele Stebbins), automatkalle läpi Amerikan. Juoni saattaa olla moneen kertaa kynnetty, mutta elokuva tuntuu raikkaalta ja kuten todettu, onnistuu naurattamaan aidosti.

En edes pysty purkamaan kaikkia komedian tasoja, joita tämä elokuva saavuttaa naurattamisellaan. Perheen kemiat kohtaavat loistavasti. Ja sanonpahan vain, että perheen kuopusta esittävä Steele Stebbins on yksi parhaita lapsinäyttelijöitä, joita olen vähään aikaan nähnyt. Hänen ilmeensä ovat niin hauskoja ja sille hänen muovipussilleen taisin nauraa kaikkein eniten. Mutta erityisesti elokuva revittelee tilanteillaan, kuinka koomiseksi joku geneerinen moottoritiellä ajokin muuttuu, kun on näin taitavat tekijät puikoissa. Sanonpahan vain (taas), että Vin Diesel voi olla ihan kuinka lahjakas tekemään käsijarrukäännöksiä tahansa, pisteet kotiin vie Ed Helms (tämä referenssi elokuvan nähneille).

En ehkä ihan täysin kokenut, että Chris Hemsworthin roolihahmosta saatiin kaikki irti. Samaa asetelmaa on käytetty muun muassa Date Night-elokuvassa Mark Walhbergin ja Steve Carellin välillä, eikä se silloinkaan ollut sen loistavan komedian parasta antia. Olen myös hieman väsynyt Charlie Dayn kimittämiseen, jonka ilmeisesti pitäisi olla hauskaa... Hänen kohtauksensa on onneksi lyhyt... Mutta Ed Helms on täydellinen taitaja komediassaan ja saa hymyilemään jo pelkällä olemukselllaan elokuvassa. Christina Applegate saa paljon aikaiseksi kuitenkin asetelman vaniljaisimmassa roolissa ja onneksi Leslie Mannkin on pidetty aloillaan, eikä päästetty uikuttamaan samalla lailla kuin jossain The Other Womanissa, esimerkiksi.

Usein komediaelokuvissa on se, että siinä on yksi hauska vitsi ja siitä revitään kaikki hauskuus irti niin, ettei se naurata kahden tunnin jälkeen enää ketään. Tämä komedia kuitenkin liikkuu kovalla vauhdilla eteenpäin, lisää muutaman kierroksen, tylsää ei missän vaiheessa ole mahdollista tulla ja nauru senkuin kovenee loppua kohden. Välillä huumoria haetaan ylitseampuvista tilanteista, mutta mauttomuuden puoelle ei missään vaiheessa astuta ja siten elokuva onkin niin täydellisen, hysteerisen hauska.

Tämä elokuva oli niin hauska, se ottaa kaiken irti asetelmastaan niin, että ei haittaa yhtään vaikka tutulla aihealueella liikutaankin. Elokuvan näyttelijät todella hallitsevat pelinsä ja eniten hurmaa totta kai osuvat ja purevat tilanteet komediallaan. Tämän tulen ehdottomasti katsomaan uudelleen, piakkoin ja nauttimaan siitä aivan yhtä paljon kuin ensimmäisellä kerralla.
P.s. lisähuomiona: kerrankin tämän komedian traileri on todella hauska ja silti onnistuu olematta käyttämättä kaikkia elokuvan vitsejä. Eli rauhassa voi nauttia siitäkin, jos haluaa varmistua elokuvan hauskuudesta...
P.p.s. En edes tajunnut että kyseessä on remake, mutta viittauksia alkuperäiseen tehdään läpi elokuvan ja joku minua älykkäämpi voi bongata Chevy Chasen tästäkin!

Tästä nuoresta herrasta kuullaan vielä!

Truth

...=)

The Way, Way Back (The Way, Way Back)

En yleensä katso tälläisiä elokuvia. En pidä siitä, millaiseksi teini-ikäiset kuvataan aina elokuvissa. Toki uskottavasti, mutta ei lainkaan samaistuttaviksi. En usko, että edes teini-ikäisenä samaistuin teini-ikäiseksi. Lisäksi kun astutaan coming-of-age-territorioon on vaikea välttyä ennalta-arvattavuudelta sekä imelyydeltä. Elämänmakuinen on ihan hyvä sana kuvaamaan koko genreä.

Liam James on Duncan, joka perheensä kanssa joutuu kesäksi matkustamaan rannikolle, jossa kokee itsensä ulkopuoliseksi. Turvaa tuo läheinen vesipuisto. Rooleissa voi nähdä, jos pitää silmänsä auki, Toni Colletten, Sam Rockwellin, Maya Rudolphin, Amanda Peetin, Allison Janneyn, AnnaSophia Robbin sekä Steve Carellin suurimpana kusipäänä, jota olen valkokankaalla vähän aikaan nähnyt.

Koska päähenkilön puolella elokuvissa yleensä ollaan, jonkin asteinen kanssaeläminen on pakonomainen reaktio, kun katsomme hänen sanalla sanoen noloja teini-iän kohtaamisia suosittujen tyttöjen kanssa tai mulkeron isäpuolen kynsissä kitumista. En lähtökohtaisesti etsi elokuviltani tälläistä - kävi se sitten viihteestä tai draamasta - en ole ainakaan koskaan pystynyt erittelemään kumpaa. Lopussa kuitenkin kiitos seisoo, sillä pojan kloppi saa jonkinlaisen katharsis-kasvukokemuksen, samalla kun oppii seisomaan omilla jaloillaan. En tiedä, voiko hyväksi elokuvaksi laskea näin geneeristä tai ärsyttävää elokuvaa. Tylsäks homma ei sentään latistu, mutta kun niin hyvät näyttelijät kuten Toni Collette (joka on kyllä pistetty niin säälittävään, uhri-hiirulaisrooliin) tai Allison Janney eivät saa hommaa toimimaan, niin ei tässä kauhean kaukana sieltä kuuluisasta metsästä olla, jonne joillakin on vain niin pakonomainen tarve mennä.

...=)

Movie Monday #37 - The one in charge

<<edellinen<<
>>seuraava>> 

"Jatketaan tälläkin viikolla toivotuilla top-listoilla ja nyt saavat vuoron lempiohjaajat. Ketkä elokuvaohjaajat pääsevät sinun top3 -listallesi ja miksi? Mikä kunkin lempiohjaajasi elokuvista on erityi2. sesti tehnyt sinuun vaikutuksen?"

1. Steven Soderbergh

~ Erin Brockovich, Traffic, Ocean's-elokuvat, Side Effects, Contagion, Haywire~

Soderbergh osaa käsitellä draamaa, olematta tylsä ja silti säilyttää omalaatuisen tyylinsä elokuvasta toiseen, joka on tarpeeksi nostamaan minkä tahansa tarinan seuraavalle tasolle. Hänen elokuvansa ovat kauniita, syvällisiä, raakoja, vaikeasti unohdettavia.

2. Paul Feig

~Morsiusneidot, The Heat, Spy~

Komedia on miljoona kertaa vaikeampaa kuin parhainkaan draama. Ja se, että pystyy venyttämään komeedisia taitojaan läpi kolmen elokuvan, saaden minut nauramaan vedet silmissä, on saavutus, jota en helposti katso läpi sormien.

3. Christopher Nolan

~The Prestige, Inception, Interstellar, The Dark Knight Rises~

Olisin halunnut välttää kuulostamatta tyypilliseltä leffanörtiltä, joka valitsee suosikki ohjaajikseen tyyliin Hitchockin, Scorsesen ja Tarantinon. Onnekseni en ole nähnyt tarpeeksi Hitchcockia, en liiemmin pidä Tarantinosta ja Scorsesenkin ylistetyimmät elokuvat ovat vielä katsomatta (lisäksi koen, että hänen leffansa ovat liian pitkiä). Siksi pyörittelinkin päässäni esimerkiksi Richard Curtisia, jonka kevyitä elokuvia suorastaan rakastan. Tuntui kuitenkin tyhmältö valita kaksi komedian ohjaajaa, sillä kuitenkin lähtökohtaisesti kunnioitan draamantaitajia enemmän kuin komedian, tai ainakin parhaimmat draamat ovat parempia kuin parhaimmat komediat, oli se sitten kuinka paljon helpompaa tahansa. Siksi Chris Nolanin saavutuksia ei vain voinut olla huomioimatta. Joten pakko kai se on myöntää, että hullu leffafriikki se täällä huutelee. Nolanilla on paha tapa tehdä elokuvistaan elämää suurempia ja mikäs muu minuun puree kuin ylitsevuotava surullinen draama! 

...Koska jo itseni geneeriseksi leffanörtiksi julistin, niin pitäähän tähän loppuun vielä pläntätä klisee kunniamaininnoista, sillä eihän leffanörttiä voi pistää valitsemaan vain kolmea suosikkiaan elokuvaohjaajista, ilman että tämä lähtee kunniamainitsemaan listansa loputtua tuhansia ja taas tuhansia elokuvaohjaajia, jotka listaan olisi vielä voinut lisätä; niin ikään:

-Woody Allen & Darren Aronofsky-

Häiden jälkeen (After the Wedding // Efter brylluppet)

Kirjoitin tätä arvostelua varmaan neljä kertaa uudelleen ja jokaisella kerralla suorastaan inhosin, mitä sain aikaan. Tästä oli ihan mahdotonta sanoa mitään sen syvällisempää. Joten lopputuloksena tämä:

Ei yhtä hyvä kuin Susanne Bierin toinen elokuva Kosto (In a Better World).

...=)

Movie Monday #36 - Takaa-ajettu

Tämänkertainen Movie Monday-haaste on saanut minun ihmetyksen valtaan.

"Useissa toimintaelokuvissa virtaviivaiset menopelit kaahaavat pitkin katuja, pelti rytisee ja kumi palaa. Hurjat takaa-ajot eivät kuitenkaan rajoitu pelkkiin action-pläjäyksiin, vaan niitä voidaan ujuttaa myös draamansekaisten trillereiden joukkoon. Minkälainen on sinun takaa-ajokohtaukset top5 -listasi?"

Kiinnittääkö joku muka elokuvissa huomiota takaa-ajo kohtauksiin!? Itsellä siinä vaiheessa aivot yleensä siirtyvät jonkinlaiseen katatoniseen koomaan, jossa kaikki ympäriltäni muuttuu valkeaksi usvaksi, kunnes elokuva palaa pois geneeriseltä alueeltaan ja juoni taas jatkuu, niin sanotusti. Mielestäni, jos on nähnyt yhden takaa-ajokohtauksen, on nähnyt ne kaikki.

Siksi olenkin pöllämystynyt, että tähän pitäisi vielä taikoa jotain listaa kyseisistä kohtauksista - hyvä jos yhdenkin takaa-ajon muistaa! Käännänkin haasteen edukseni ja yhdistän siihen suurinta intohimoani: toimintakomediat!

1. Spy - Melissa McCarthy hyppää sellaisen katollisen skootterin päälle ja lähtee kaasuttamaan, vain kaatuakseen sen kanssa muutaman metrin päähän.
2. Tower Heist - ei varsinaisesti takaa-ajo, mutta nauraa hörähdin, kun Ben Stillerin hahmo juoksee kadulle jonkun rosvon perään ja huutaa: "ampukaa renkaisiin" ja hotellin turvamies huutaa takaisin: "Tällä vai?", puhuen tyyliin pippurisumutteestaan
3. Fast Five - legendaarinen takaa-ajo, jossa Vin Diesel hyppää moottoritierampilta toiselle, nappaa samalla ilmasta neitosen syliinsä ja laskeutuu pehmeästi kuin tyynylle paikallaan olevan auton konepellille ja maailma on pelastettu
4. The Heat - taas Melissa McCarthy verestää komeedisia taitojaan takaa-ajon muodossa, kun jahtaa paikallista huumediileriä (Spoken Reasons), kohtaukseen liittyy pahoinvoiva Tony Hale, vesimeloni sekä verkkoaita.
5. Date Night - Steve Carell, Tina Fey ja soutuvene - nuff said

<<edellinen<<

>>seuraava>>

...=)

Aloha (Aloha)

Hajuton, väritön, mauton, mitäänsanomaton ja tyhjä elokuva. Mikä on pettymys, sillä elokuva sentään sijoittuu Hawaijille! Cameron Crowen elouvissa tuntuu aina olevan keskiössä vanhemman suhde lapseensa: Melkein julkkis oli pohjimmiltaan teini-ikäisen pojan rajojen testaaminen suhteessa äitiinsä ja Koti eläintarhassa on isän yritystä tarjota lapselleen lohtua suuren menetyksen jälkeen. Alohankin sydämmessä makaa Bradley Cooperin esittämän Brian Cilcrestin matka itsensä hyväksymisen kautta isän rooliin astumiseen.

Eniten minua ärsytti elokuvan yritys hurmata tietyllä eksentrisellä otteella ja kerronnalla ja esimerkiksi antaa hahmojen olla mahdollisimman outoja keskenään. Yritys kuitenkin lässähtää puolitiehen, sillä minä ainakin jäin vain ihmettelemään, että miten kaksi, juuri toisensa tavannutta henkilöä voi puhua toisilleen niin epämuodollisesti. Toisin sanoen, uskottavuus lentää ulos ikkunasta, jo ennen kuin elokuva ehtii kunnolla alkamaan.

Ei siinä mitään, kyllä tämän nyt katsoi, mutta ihan yhdentekevä elokuva. Vaikka Rachel McAdams on aina taattua varmaa laatua romanttisista osissaan, koen, että  hän sopii vielä paremmin mysteerisen viettelijän rooliin.. Bradley Cooper on nyt Unelmien pelikirjan jälkeen jämähtänyt samanlaisiin vähän elämältä kaiken saaneisiin miehen rooleihin, mutta eihän mikään elokuva tietenkään pysty samaan kuin Unelmien pelikirja. Emma Stone, Bill Murray ja John Krasinski komppaavat sentään, vähän komeedisimmassa rooleissaan, hyvin. Mutta koska elokuva on niin pliisu, niin melkein teki jättää tämä arvostelu kesken tuohon ensimmäiseen lauseeseen. Sehän olisi kertonut jo kaiken oleellisen.

...=)

Yöjuna Lissaboniin (Night Train to Lisbon)

Olen pahamaineisen tunnettu siitä, että minulla ei ole mitään ongelmaa jättää elokuvaa kesken, jos koen, että se ei ole aikani arvoista. Niin olisi käynyt nytkin, mutta unettomana yönä ei ollut muutakaan tekemistä.

Henkilökohtaisesti minulle elokuvien suurin helmasynti on takaumat. Sinun pitää olla mestarillinen ohjaaja tai käsikirjoittaja, jotta ne saa toimimaan ja vain ja ainoastaan harvat valitut ovat elokuvissaan saaneet ne osaksi kokonaisuutta, ilman, että lopputuloksena on turhan alleviivaava, selittävä, epäuskottava tuotos. Nimittäin kun kerronnassa koko ajan palataan jo tapahtuneeseen, eritoten kaukaiseen menneisyyteen, hidastaa se älyttömästi elokuvan vauhtia ja saa aikaan sellaisen tunteen, että katsojalle halutaan liian yksityiskohtaisesti selittää mitä oikein tapahtui, kun asian voisi rustata yli parilla lauseella, jossa kertoja nykyhetkessä vain yksinkertaisesti toteaa mitä joskus tapahtui. Lisäksi takaumat ovat elokuvallisesti ongelmallisia. Usein tyydytään lätkäisemään jokin korni seepia sävyinen filtteri kuvan päälle ja nuorempien näyttelijöiden roolittaminen vastaamaan vanhempaa näyttelijää on järkyttävän haasteellista ja ei melkein koskaan onnistu. Ei kaksi ihmistä vaan näytä toisiltaan, jos he eivät ole sukua.

Sitten tämä elokuva vielä sortuu toisen iänkaikkiseen emämokaan, mikä on sijoittaa elokuva ulkomaille (lue: ei jenkkilä) ja antaa heidän puhua sitä aina niin tuttua enklantia. Ei portugalilaiset puhu englantia keskenään! Ja nämä ovat vain kaksi suurimmista virheistä, mitkä heti puskivat minua pois elokuvan tunnelmasta. En edes mainitse sitä, että elokuvan juoni on naurettavinta soopaa, mitä olen nähnyt vähään aikaan. Se on kuin jonkun lasten salapoliisiromaanin juoni. Kuinka tämä random-heppu vaan hyppää junaan Lissaboniin ja haastattelee joitain ihan tuiki tuntemattomia henkilöitä, jotka tunsivat jonkun kirjailjian, jonka kirjaa tämä päähenkilö on lukenut. Jos minun ovelleni tulisi kolkuttamaan joku vieras hyypiö kyselemään jostain vuosikymmeniä sitten tapahtuneista asoista, soittaisin poliisit. Meille ei koskaan edes tutustuteta päähenkilöä sen tarkemmin, joten pitkän aikaa on hyvin epäselvää, että mitä tämä ukkeli oikein Lissabonissa haahuilullaan edes yrittää saavuttaa. En edes muista hänen nimeään. Kaiken kaikkiaan erittäin turhauttava, pitkästyttävä ja huonosti tehty - eritoten käsikirjoitettu elokuva, jonka kohdalla voi vain ihmetellä, että miten joku Jeremy Irons, Lena Olin, Melanie Laurent, Jack Huston, Charlotte Rampling, Tom Courtenay ja Bruno Ganz tälläisessä elokuvassa oikein maleksivatkaan.

...=)

Miss You Already (Miss You Already)

Kulutin tämän trailerin varmaan rikki.

...molemmat trailerit

Ja tämä oli ehdottomasti tämän vuoden eniten odottamiani elokuvia ja totta kai rakastin sitä - tulen varmasti katsomaan sen uudelleen lukuisia kertoja.

Kutsukaa itkupilliksi, mutta rakastan tälläisiä kunnon nyyhkydraamoja. Remember Me ja Tähtiin kirjoitettu virhe olivat kaksi aikaisempaa elokuvaa, joiden kohdalla kyyneleet vain valuivat virtana silmistäni, enkä pystynyt lopettamaan. Miss You Already on kolmas näistä elokuvista.

Toni Collette on Milly, räväkkä ja ehkä hieman itsekeskeinenkin kahden lapsen äiti ja entisen rokkarin (Dominic Cooper) vaimo. Hänen paras ystävänsä on Drew Barrymoren esittämä Jess, jolla on puolestaan ongelmia tulla raskaaksi. Heidän välilleen syntyy skismaa, kun Milly sairastuu syöpään.

Olen aikaisemmin tuonut esillekin epämieltymystäni Drew Barrymoren näyttelijäntaitoja kohtaan, mutta nyt minun on vaikea nähdä miksi. Hänet on loistavasti roolitettu kiltimmän, hyväntahtoisemman, empaattisen ystävän rooliin. Ehkä kyse on menneisyydessä siis ollut vaan väärästä roolituksesta tai siitä, että hän on tehnyt komedioita, koska selkeästi hän sopii surullisempaan draamaan huomattavasti paremmin. Barrymore osaa katsoa Collettea isoilla silmillään täynnä rakkautta ja se sai minut vakuuttumaan hänen uskottavuudestaan tässä roolissa. Collette puolestaan voisi esittää rooliaan vastanäyttelijöinään kasa kiviä ja hän loistaisi ja saisi kemiat heidän kanssa toimimaan. Niin lahjakas näyttelijä hän on.

En pilaa tätä hienoa elokuvaa puhumalla siitä liikaa tai ylianalysoimalla. Tiedän, että kaikki eivät pysty tälläistä elokuvaa katsomaan (*köh heikot), mutta minuun tämä iskoistuu kuin veitsi sulaan voihin. Siinä on tarpeeksi perusteluja.

...=)

Critics' Choice Award Nominations 2015

Kun sanoin, että Golden Globe-kategorioita on liikaa...

Samaisesta syystä, tyydyn tekemään vähän tiivistetymmän päivityksen näistä ehdokkuuksista, sillä kellään ei riitä energiaa lukea kun käyn läpi jokaisen kategorian tästä palkinnosta.

Päällimmäisenä yllätyksenä on Idris Elban (Beasts of No Nation) pois sulkeminen ehdokkaista. LUULIN ETTÄ HÄN OLI SELKEÄ VOITTAJAEHDOKAS parhaan miessivuosan kategoriassa, mutta jälleen todistamme tämän vuoden jännityksellisyyttä; yhdessäkään kategoriassa mikään ei ole varmaa.

Sen sanottuani olen NIIIIIIIIIIN innoissani, kun näyttää palkintoehdokkuus kerrallaan enemmän todennäköiseltä, että Leonardo DiCaprio (The Revenant) tulee Oscarinsa viimein saamaan ja Kate Winslet (Titanic-kanssanäyttelijä) tulee yleisössä olemaan (koska on ehdokkaana omassa kategoriassaan). Jee!

Sen lisäksi olin iloinen nähdessäni Alex Garlandin saaneen ehdokkuuden käsikirjoituksestaan elokuvaan Ex Machina, jota toivoin jo aikaisemmin tänä vuonna kun elokuvan näin (pidemmälti vahvistaen jo kauan epäilemäniä kosmisia yhteyksiä, joita tällä blogilla tuntuu olevan). Mutta jokainen tehkööt itse omat loput päätelmät muista ehdokkaista, sillä linkitän tähän vain seuravaaksi sen ehdokaslistan (ei hätää, en tule olemaan näin lakoninen tai passiivinen vastaisuudessa, mutta hyvä yksinkertaistaa asioita välillä)


http://variety.com/2015/film/awards/critics-choice-award-nominations-2016-nominees-full-list-1201660235/

P.s. kerran tai kaksi olen kännykädtä kirjoittanut arvostelun, mutta herranjumala tuon linkin lisääminen oli haasteellista! Meni joku vartti sen kanssa tapellessa... XD

Be kind to one another, peace out
-Cilo

Movie Monday #35 - Vain muistoissa jälleen sen luokseni saan

"Nuoruus. Ihanaa. Kamalaa. Nostalgista. Ahdistavaa.Mikä on sinulle se nuoruuselokuva? Se, johon kiteytyy sinun mielestäsi kaikki se, mitä nuoruus sinulle merkitsee tai merkitsi?Onko se sellainen, jonka katsoit aikoinaan monta kertaa ja johon liittyy muistoja? Vai onko se kenties elokuva, jonka olet nähnyt vasta aikuisena ja hämmästellyt, miten joku on voinut niin onnistuneesti siirtää sinun ajatuksesi ja muistosi valkokankaalle?Toki voit mainita useammankin elokuvan jos niin haluat."

Valitsen elokuvan tähän haasteeseen kriteerein, että olen nähnyt elokuvan vasta aikuisena ja hämmästellyt, miten joku on voinut niin onnistuneesti siirtää minun ajatukseni ja muistoni valkokankaalle, kuten jo haasteessa seitsemän lupailin.

Kyseessä on Stand By Me - Viimeinen kesä (1986)

Aiemmin (haasteessa 7) mainitsinkin jotain River Phoenixin upeista näyttelijäntaidoista, jotka ehdottomasti kulminoituvat tähän elokuvaan. Olen joskus rustannut arvostelunkin tästä leffasta, mutta en siihen enää pystyisi. Hauska juttu itse asiassa, ensimmäisen kerran näin tämän elokuvan todella nuorena, jollon se ei tehnyt suurtakaan vaikutusta. Mutta vasta myöhemmin, kun olen tajunnut, että elokuvan tapahtumat voisi ihan hyvin olla omasta lapsuudestani. Kuinka lapsena minullakin oli joukko ystäviä, joiden kanssa olimme todella läheisiä ja uskoimme viettävämme aikaa keskenämme tästä ikuisuuteen. Ja kuinka ajan saatossa elämä vei meitä kaikkia eri suuntaan ja kuinka huomasimme, että meistä kasvoi perustavanlaatuisesti erilaisia ihmisiä. Emme ole pitäneet yhteyttä vuosiin. Olin tästä surullinen pitkän aikaa ja silloin eritoten Stand by Me kirveli todella paljon, sillä onhan se nyt haikeaa luopua jostain niin tärkeästä elämässään. Mutta nyt tiedän, että tulen olemaan aina kiitollinen siitä ajasta ja kaikesta, jota koimme yhdessä ja sitä ei tule mikään muuttamaan. Nyttemmin olen oppinut myös nauttimaan muutoksesta, sillä tiedän, että kun luopuu jostain, uusi ovi aukeaa ja silleen.

p.s. olipas muuten vaikeaa avautua näin vuolaasti omista henkilökohtaisista kokemuksista ja arvista.

<<edellinen<<

>>seuraava>>

Short Term 12 (Short Term 12)

Brie Larson on Grace, nuorten ongelmakodissa työskentelevä itsekin vielä nuori, joka omistaa koko elämäänsä näille lapsille. Hän seurustelee toisen työntekijän Masonin kanssa. Vaikka meille esitelläänkin ongelmakodin arkea, kertoo elokuva oikeasti Gracesta ja hänen omista ongelmistaan, niin omasta vaikeasta nuoruudesta, kuin hänen kyvyttömyydestään omistatua nykyiselle elämälleen ja unohtaa menneisyytensä. Tässä onkin mielenkiintoinen paradoksi, kun Grace on työssään näille lapsille kaikkea mahdollista ja auttaa heitä suunnattomasti, mutta sitten itse kyvytön käsittelemään omia ongelmiaan.

Omaa kohtaista kokemusta minulla ei ole perhekodeista tai turvakodeista tai vastaavista, mutta olen tietoinen, että sellaiset eivät todellakaan ole mitään söpöjä pieniä yhteisöjä, joissa muut lapset tyyliin askartelevat kortteja piirissä sille yhdelle äkäpussille, jolla on huono päivä. Olen pikemminkin ymmärtänyt, että siellä tullaan veitsen kanssa vaikka sosiaalityöntekijän päälle, jos nuori kokee ahdistusta - kuten varmasti kokeekin, vähän väliä. Ja vaikka tämänkin elokuvan ongelmakodissa välillä oli vaara siitä, että viilteleekö joku lapsi nyt itseänsä vai ei, niin koin, että meno oli kuitenkin ehkä vähän liian pehmoista. Lapset tottelivat näitä työntekijöitä yhdestä käskystä (!)  ja ainoastaan muutama; yksi tai kaksi lasta näistä monista kymmenistä lapsista käyttäytyi huonosti. En ihan osta tätä. Lisäksi koin, että lapset kuvattiin törkeän stereotyyppisesti. Musta lapsi on se, ketä räppää ja on ikään kuin porukan kovis. Latinolapsi on se puhelias suupaltti, sosiaalinen hauskuuttaja. Valkoinen, mustahiuksinen tyttö on se gootti, itsensäviiltelijä...

Elokuva muodosti ihan kivan pienen arkin, tarinankaaren, jossa ei kuitenkaan kauheasti mikään muuttunut, sillä tarkoitus olikin tutustuttaa katsoja tälläisen sosiaalikodin arkeen ja sen jatkuvaan luonteeseen. Koska tälläisellä elokuvalla ei olisi kauheasti syvällistä sisältöä, annettiin meille pääosaan Grace, Brie Larsonin esittämänä. Gracen kautta katsojan ikään kuin pitäisi käsitellä mielessään jotain syvempiä tunteita, kun Grace on epävarma omista taidoistaa sosiaalityöntekijänä ja epävarma omasta tulevaisuudestaan äitinä ja vaimona ja miten hänen oma myrskyisä menneisyytensä mahdollisesti tuhoaisi näitä haavekuvia. En uskonut tätäkään, valitettavasti. Ensinnäkin miksi, joku ketä on itse kokenut syvää masennusta tai ahdistusta nuorena, joutunut hyväksikäytettäväksi ja pahoinpideltäväksi, menisi töihin tälläiseen kotiin, jossa kohtaa samanlaisia nuoria joka päivä. Eikä siinä vielä mitään, ehkä hän haluaa antaa takaisin ja kokea pystyvänsä ymmärtämään näitä lapsia paremmin, koska on itse kokenut samaa, mutta miksi ihmeessä hänet on palkattu sinne kotiin? Hän on selvästi aivan liian emotionaalisesti epävarma, että pystyisi pitämään itsensä koossa.

Brie Larson ei ole huono näyttelijä, mutta hänelle ei ole annettu paljonkaan tehtävää. Esimerkkinä taivaallinen elokuva nimeltä Room on osoitus, mihin Larson, oikein käytettynä, pystyy. Tässä hänen hahmonsa kohtelee poikaystäväänsä kuin vanhaa kenkää, koska hänellä on siihen joku jumalallinen oikeus. Inhoan sellaista roolihahmojen kuvausta, jossa käytetään lukuisia hiljaisia hetkiä sellaisen katsomiseen, kun hahmot istuvat syvässä hiljaisuudessa ja tuijottavat autioina eteenpäin. Kun poikaystävä yrittää ojentaa auttavan kätensä, joka kerta Grace riuhtaisee itsensä irti hänen otteestaan ja myrkyää ulos yksinään jonnekin. Kuka käyttäytyy näin!? Ja sitten kiltti poikaystävä antaa tälle tosta noin vaan anteeksi, vain että saa saman kylmän kohtelun seuraavalla kerralla. Larson pelastaa osan hahmon typeryydestä, sillä hän on näyttelijänä uskomattoman aito ja läsnä. Mutta se, että hahmot käyttäytyvät tyhmästi, ei tee heistä aitoja hahmoja tai uskottavia hahmoja.

Olin siis sanomattoman pettynyt tähän elokuvaan. Sen sanottuani, tämän katseleminen oli vaivatonta ja kerronnasta oli saatu jokseenkin luontevaa. Mutta kaikki muut osa-alueet: hahmon kehitys, uskottavuus - kaikki poissa.

...=)

Compliance (Compliance)

Ann Dowdin roolisuoritusta ylistettiin kriitikoiden toimesta, tässä vuoden 2012 vakavatunnelmaisessa draamassa. Hän voitti Nation Board of Review -palkinnon parhaasta naissivuosasta. Elokuvassa ei tapahdu loppujen lopuksi paljoa. Juoni sijoittuu pikaruokalaan, jossa ravintolapäällikkö Sandra (Ann Dowd) saa soiton poliisilta, kertoen, että hänen työntekijänsä, nuori Becky (Dreama Walker) olisi varastanut asiakkaalta rahaa. Puhelimen välityksellä poliisi ohjeistaa Sandraa avustamaan tutkinnassa.

Psykologiassa on varsin tunnettu tutkimus, nimeltään Milgramin tottelevaisuuskoe. Pari elokuvaakin siitä on taidettu tehdä. Compliance käsittelee täysin samoja asioita. Koe menee niin, että tiedemies valitsee kaksi koehenkilöä, josta toisen nimittää opettajaksi ja toisen oppilaaksi (opettajaksi päätyy koehenkilöistä se, ketä halutaa testata, oppilas voi olla vaikka näyttelijä). Hän sijoittaa opettajan ja oppilaan eri huoneisiin. Opettajalle ensin näytetään, kuinka oppilas sidotaan tuoliin, jossa oppilas saa sähköiskuja, jos vastaa opettajan esittämiin kysymyksiin väärin. Opettajalle voidaan myös antaa näytiksi yksi pieni sähköisku. Sitten opettaja viedään omaan huoneeseensa, jossa häntä tarkkailee koko ajan "tiedemies". Hänen käsketään radiopuhelimen välityksellä kysyä oppilaalta kysymyksiä ja jos oppilas vastaa väärin, antaa tälle sähköiskuja. Kierros kierrokselta sähköiskut kovenee ja opettajalle annetaan ikään kuin ilmi, että oppilas olisi kovissakin kivuissa. Koko ajan tiedemies taustalla komentaa opettajaa jatkamaan. Muistaakseni tilastot olivat tyyliin, että 10:stä opettajasta about 2 keskeytti kokeen ja kieltäytyi antamasta enää sähköiskuja oppilaalle. Muut jatkoivat jopa mahdollisesti kuolettavien sähköiskujen antamista, koska he luulivat, että se on osa tätä koetta. Koska tiede.

Tässäkin elokuvassa Sandra tottelee puhelimen toisella puolelta kuuluvaa ääntä, vain koska tämä on sanonut olevansa poliisi. Ensin poliisi pyytää häneltä vain pieniä pyyntöjä, kuten että saako hän puhua tälle varastaneelle työntekijälle puhelimenvälityksellä ja pian poliisi pystyy pyytämään Sandraa tekemään mitä kamalimpia asioita. Olen viime aikoina miettinyt itsekin paljon käskyn voimaa. En ole koskaan itse ollut hyvä edes pyytämään keneltäkään apua, puhumattakaan, että komentaisin jota kuta alistumaan tahtooni. Mutta sen sijaan, heti kun joku pyytää minulta jotain, on minulla pakottava tarve totella. Ikään kuin se olisi maailmanloppu, jos kieltäytyisin. Minulle on siis hyvin tuttua tunne, että ei pysty kyseenalaistamaan auktoriteettiä. Mutta hiljattain olen tavannut paljon ihmisiä, joilla ei ole mitään ongelmaa jopa vaatia toisia ihmisiä tottelemaan heitä. Eikä heidän tarvitse käskeä todellakaan paljon. Usein ensimmäinen pyyntö riittää ja he saavat ihmiset juoksemana kuin päättömät kanat heidän vuokseen ja vain koska he pyytävät. Tästä tulikin mieleeni, että jakautuukohan ihmiset käskijöihin ja tottelijoihin?

Vaikka koinkin elokuvan aiheen ja pohdinnan erittäin syvälliseksi ja hyvin esitetyksi, en pitänyt elokuvan kuvauksesta ja ohjauksesta. Käytimme pitkän ajan paikallaan pysyvän kameran välityksellä katsomaan jotain paistuvia ranskalaisia tai likaista tiskiallasta - ikään kuin varmaan vakavan tunnelman luomiseksi, mutta se oli hyvin tylsää. Elokuva ehkä yritti vähän liikaa olla taiteellisempi, kuin mihin sillä oli mahdollisuuksia. Yhteenvetona: käsikirjoitus nerokas, mutta pilattu kuuhun tähtäävällä ohjauksella.

Ann Dowd puolestaan, nerokas, varma, luonteva näyttelijä, joka täysin katosi roolinsa taakse ja ennen kaikkea ymmärsi roolihahmoaan. Mielestäni hän jopa löysi roolihahmostaan todella syvällisä totuuksia ihmisluonteesta ja sai hyvin verestettyä ne katsojan nähtäväksi. Ihmiset ovat loppujen lopuksi todella surkuhupaisia olentoja. Kuinka meillä on pakonomainen minäkuvan säilyttämisen tarve. Kuinka meidän on pakko kokea itsemme eheiksi ja mukauduttava itse antamaamme minäkuvaan ja pyrittävä yhdistämään se siihen, millaiseksi muut kokevat sinut. Kun sillä, millaiseksi itse koemme itsemme ja se, millaiseksi muut kokevat sinut, muodostuvat liian erilaisiksi, ihminen joutuu jonkinlaiseen eksistentiaaliseen kriisiin, jossa hän joutuu uudelleen kalibroimaan millaina itseään pitää. Mutta koska pyrimme välttämään tätä, yhä useammin turvaudumme vain valehtelemaan itsellemme. Yleisimpiä valheita on varmaan, että "olen hyvä ihminen", vaikka olisin ihmisenä erittäin paha, ilkeä ja vastenmielinen. Mutta eihän kukaan ihminen itsestään halua ajatella moista. Mutta jos hyväksyisimme itsemme ja oikeasti uskaltaisimme tarkastella itseämme sellaisena, kuin oikeasti olemme, meillä olisi mahdollisuus muuttaa itseämme. Sitä ei pysty ketään muu tekemään. Etenkin silloin on surullista nähdä (joidenkin) ihmisten kyvyttömyys muuttua, kun he eivät pysty ottamaan vastuuta. Täten on helppo nähdä, että nämä ihmiset eivät koskaan ole joutunut aikuistumaan, vaan heidän on ollut kätevämpi jatkaa elämää käsittelemättä koskaan, millaista vastuuta joutuu ihminen itsestään ja teoistaan kantamaan. Mutta onneksi tämä koskee vain joitakin ihmisiä - joskus ihmisen tekee hyvää kokea kriisi, jonka aikana joutuu tarkastelemaan itseään ja elämäänsä.

*EDITOR'S NOTE: elokuvan arvostelemisen jälkeen, ihan mielenkiinnosta päätin tutkailla netistä, miten muut katsojat ovat tähän elokuvaan suhtautuneet ja olin suorastaan huvittunut, kuinka täydellisesti ihmiset ovat jakautuneet tämän kanssa kahtia. Ensimmäinen ryhmä ei voi ymmärtää elokuvan juonta, sillä he eivät voi käsittää, miksi joku tottelisi tälläisiä käskyjä. Ja toinen ryhmä puolestaan pitää elokuvaa hyvänä - oletettavasti he ymmärtävät. Voisiko tässä siis jo nähdä ihmisten jakaantumisen tottelijoihin ja käskijöihin?

...=)

Golden Globe Award Nominations 2015

Vanha tuttu kaavio taas menossa mukana

"You buy a Golden Globe, you win an Oscar" 

- oiskohan ollut Modernista perheestä tuo sitaatti.

Eli tosiaan siis, SAG-ehdokkuudet ja Golden Globe-ehdokkuudet julkistettiin päivän päästä toisistaan, Golden Globe-ehdokkuudet tosiaan eilen. Ensin tulisi huomata muutama asia Golden Globe-palkinnon luonteesta. Esittelen nyt muutaman seuraavassa listauksessa.

Jennifer Lawrence, "Joy"

1. Ensimmäinen ja tärkein huomio on kategorioiden määrä. Mikä tekee tästä palkinnosta erittäin ongelmallisen. Nimittäin he jakavat elokuva - ja tv-ehdokkuudet kategorioittain draama - ja komediaehdokkaisiin. Koska kategorioita on näin paljon, ei se oikein kunnolla anna kuvaa siitä, kuka oikeasti ansaitsee ehdokkuuden ja kuka ei. Eli näin periaatteessa kuka tahansa voi saada ehdokkuuden.
2. Toinen huomio tulee tehdä palkintoja jakavasta organisaatiosta, joka on Hollywood Foreign Press Association eli HFPA. Aivan, eli kuka? Keitä he ovat? He ovat ulkomaalaisia toimittajia, muun muassa suomalainen Kirpi Uimonen kuuluu HFPA:n. Mutta koska kyseessä on Assocation-tyyppinen järjestö, akatemian tai killan sijaan, asettaa se todella aiheellisen kysymyksen siitä, että minkäläinen kuva näillä päättäjillä muka voi olla Yhdysvaltain elokuvateollisuuden maisemista.
3. Golden Globe on erittäin kaupallinen palkinto. (katso yllä oleva sitaatti). HFPA järjestää kaikenlaisia lounastilaisuuksia ja haastattelutilaisuuksia ja verkostoitumistilaisuuksia ja käytännössä se kellä on eniten ns. star poweria ja karismaa, pystyy hurmaamaan itselleen HFPA:n jäsenet ja siten saada ehdokkuuden.
4. Monesti Golden Globea pidetäänkin ns. lohdutuspalkintona niille, keillä ei rahkeet riitä Oscar-palkintoon. Monesti trailereissa ja mainoksissa voikin nähdä, että "tässä elokuvassa meillä on näin ja näin monta Oscar-voittajaa ja ai niin, on meillä sitten tuo Golden Globe-voittajakin tuolla messissä mukana, vaikka eihän se ole sama asia, mutta melkein yhtä hyvä...?"

Amy Schumer, "Trainwreck"

Ehdokkaat siis ovat:

Film

Best motion picture – drama

Carol 

Mad Max: Fury Road 

The Revenant 

Room 

Spotlight

Best performance by an actor in a motion picture – drama

Bryan Cranston, Trumbo 

Leonardo DiCaprio, The Revenant 

Michael Fassbender, Steve Jobs

Eddie Redmayne, The Danish Girl

Will Smith, Concussion

Best performance by an actress in a motion picture – drama

Cate Blanchett, Carol

Brie Larson, Room

Rooney Mara, Carol

Saoirse Ronan, Brooklyn

Alicia Vikander, The Danish Girl

Best motion picture – comedy or musical

The Big Short 

Joy 

The Martian 

Spy 

Trainwreck

Best performance by an actor in a motion picture – comedy or musical

Christian Bale, The Big Short

Steve Carell, The Big Short 

Matt Damon, The Martian

Al Pacino, Danny Collins 

Mark Ruffalo, Infinitely Polar Bear

Best performance by an actress in a motion picture – musical or comedy

Jennifer Lawrence, Joy 

Amy Schumer, Trainwreck 

Melissa McCarthy, Spy 

Maggie Smith, The Lady in the Van 

Lily Tomlin, Grandma

Best performance by an actress in a supporting role in a motion picture

Jane Fonda, Youth

Jennifer Jason Leigh, The Hateful Eight

Helen Mirren, Trumbo

Alicia Vikander, Ex Machina

Kate Winslet, Steve Jobs

Best performance by an actor in a supporting role in a motion picture

Paul Dano, Love & Mercy 

Idris Elba, Beast of No Nation 

Mark Rylance, The Bridge of Spies 

Michael Shannon, 99 Homes 

Sylvester Stallone, Creed

Best director

Todd Haynes, Carol

Alejandro González Iñárritu, The Revenant

Tom McCarthy, Spotlight

George Miller, Mad Max: Fury Road 

Ridley Scott, The Martian

Best screenplay

Room

Spotlight

The Big Short

Steve Jobs

The Hateful Eight

Best foreign language film

The Brand New Testament

The Club

The Fencer

Mustang

Son of Saul

Best animated feature film

Anomalisa 

Inside Out

Shaun the Sheep Movie

The Good Dinosaur

Snoopy and Charlie Brown: The Peanuts Movie

Best original song

Love Me Like You Do, Fifty Shades of Grey

One Kind of Love, Love & Mercy 

See You Again, Fast and Furious 7 

Simple Sound #3, Youth 

Writing’s on the Wall, Spectre

Best original score

Carol

The Danish Girl

Inside Out

Mad Max: Fury Road

The Revenant

Television

Best television series – drama

Empire 

Game of Thrones 

Mr Robot 

Narcos 

Outlander

Best performance by an actor in a television series – drama

Liev Schreiber, Ray Donovan

Wagner Moura, Narcos

Bob Odenkirk, Better Call Saul

Rami Malek, Mr Robot

Jon Hamm, Mad Men

Best television series – comedy 

Casual

Mozart in the Jungle

Orange Is the New Black

Silicon Valley

Transparent

Veep

Best performance by an actor in a television series - musical or comedy

Jeffrey Tambor, Transparent

Aziz Ansari, Master of None

Rob Lowe, The Grinder

Will Forte, Last Man on Earth

Patrick Stewart, Blunt Talk

Best performance by an actress in a television series - musical or comedy

Rachel Bloom, Crazy Ex-Girlfriend

Jamie Lee Curtis, Scream Queens

Julia Louis-Dreyfus, Veep

Gina Rodriguez, Jane the Virgin 

Lily Tomlin, Grace and Frankie

Best performance by an actress in a television series – drama

Viola Davis, How to Get Away with Murder 

Caitriona Balfe, Outlander 

Eva Green, Penny Dreadful 

Taraji P Henson, Empire 

Robin Wright, House of Cards

Best performance by an actress in a miniseries or motion picture made for television

Lady Gaga, American Horror Story: Hotel

Sarah Hay, 

Felicity Huffman, 

Kirsten Dunst, 

Queen Latifah, Bessie

Best performance by an actor in a miniseries or motion picture made for television

Idris Elba, Luther 

Oscar Isaac, Show Me a Hero

David Oyelowo, Nightingale

Mark Rylance, Wolf Hall 

Patrick Wilson, Fargo

Best performance by an actress in a supporting role in a series, miniseries or motion picture made for television

Uzo Aduba, Orange is the New Black

Joanne Froggatt, Downton Abbey

Regina King, American Crime

Judith Light, Transparent

Maura Tierney, The Affair

Best performance by an actor in a supporting role in a series, miniseries or motion picture made for television

Alan Cumming, The Good Wife 

Damian Lewis, Wolf Hall

Ben Mendelsohn, Bloodlines 

Tobias Menzies, Outlander 

Christian Slater, Mr Robot

Best miniseries or motion picture made for television

American Crime 

American Horror Story: Hotel

Fargo 

Flesh and Bone 

Wolf Hall

COVERAGE:

"The Big Short"

• Koska kategorioita on tosissaan nyt näin paljon, niin näemme useamman ehdokkaan astuvan palkintokisaan, kuin mitä SAG-ehdokkuudet meille esitteli. Muun muassa Will Smith elokuvasta Concussion on todella ahkerasti työstänyt kampaanjaansa tällä palkintokaudella ja vaikka en näekään hänen saavan tarpeeksi huomiota oikeasti saadakseen tunnustusta, niin tästä näemme, että Golden Globe-ehdokkuus sillä ainakin pätkähtää.
• Olin todella ärtynyt vielä erityisesti siitä, että Golden Globe-päättäjät ovat päättäneet rueta pelleilemään pääsoa-sivuosa-leikillä ja siirtäneetkin Alicia Vikanderin ja Rooney Maran pääsoaan (kun SAG- tyypit pitivät heitä sivuosaehdokkaina). Nyt tämä tekee kategorioiden "lukemisesta" vielä vaikeampaa, kun joku yllätysnimi pääseekin mukaan sivuosakategoriaan, mutta vain koska Vikander ja Rooney ovatkin pääosakategorian puolella.
• On oikeastaan vaikea puhua varsinaisista yllätyksistä Globe-ehdokkaissa, sillä kuten sanottu, heitä on niin monta ja eivät he kaikki tule saamaan ehdokkuuksisa BAFTA:n ja Critics' Choice Awardien tai ainakaan Oscarien puolelta (kuten Mark Ruffalo, Infinately Polar Bear tai Al Pacino, Danny Collins, jotka ovat mukana ns. täyte-ehdokkaina parhaan miespääosan komedia-puolella)

Saoirse Ronan, "Brooklyn"

Will Smith, "Concussion"

• Olin silti iloinen nähdessäni Melissa McCarthyn saavan ehdokkuuden Spysta! (parhaan naispääosan komediapuolella)
• Sivuosia ei puolestaan ole jaettu draama- ja komediaehdokkaisiin. Ja koska Vikander ja Mara ovat pääosaehdokkaita, muun muassa Jennifer Jason Leigh (The Hateful Eight) ja Alicia Vikander toisesta elokuvastaan (Ex Machina) ovat mahtuneet mukaan. Mistä olen kyllä iloinen, sillä rakastin Ex Machinaa ja olenkin harmitellut sitä, että se ei ole saanut taakseen riittävää kannatusta saadakseen Oscar-ehdokkuuksia.
• Puhutaankin siis yllätysehdokkaiden sijaan niistä, jotka eivät ehdokkuutta saaneet: SNUBS!!
• Missä on Johnny Depp (Black Mass)?? Hän kuitenkin sai Golden Globe-ehdokkuudet muun muassa The Tourist ja Alice in Wonderland elokuvista, mutta ei saa ehdokkuutta loistavia arvostleuita saaneesta "comeback"-roolistaan. Uskon silti, että hän saa Oscar-ehdokkuuden.
• Edellispäivänä Mark Ruffalo ja Michael Keaton loistivat poissaolollaan SAG-ehdokkaissa, ja nyt ei ole edes Rachel McAdams mahtunut mukaan Golden Globe-ehdokkaisiin?? Todella outoa, vaikka Spotlight on edelleenkin vuoden vahvimpia elokuvia.
• Kuten todettu, tämä on yksi mielenkiintoisimpia vuosia palkintokisassa vuosiin. Parhaan miessivuosan kategoriassa on varmoja ehdokkaita vain Elba (voittajasuosikki), Mark Rylance sekä sanoisin että Michael Shannon. Mukaan voi vielä mahtua Jacob Tremblay (Room), Stallone (Creed), Ruffalo sekä Keaton (Spotlight) sekä ilmeisesti Paul Dano (Love & Mercy), joka sai nyt sitten Golden Globe-ehdokkuuden. 
• Hahmottelisinkin siis ehdokastilanteen Oscareiden kannalta seuraavanlaiseksi (näyttelijöissä)

Melissa McCarthy, "Spy"

PARAS MIESPÄÄOSA

1. DiCaprio (The Revenant)

2. Fassbender (Steve Jobs)

3. Redmayne (The Danish Girl)

4. Johnny Depp (Black Mass)

5. Bryan Cranston (Trumbo)

PARAS NAISPÄÄOSA

1. Brie Larson (Room)

2. Cate Blanchett (Carol)

3. Saoirse Ronan (Brooklyn)

4. ?? (ehkä Jennifer Lawrene - Joy)

5. ?? (ehkä Sarah Silverman - I Smile Back)

PARAS NAISSIVUOSA

1. Rooney Mara (Carol)

2. Alicia Vikander (The Danish Girl)

Mark Rylance, "Bridge of Spies"

3. Kate Winslet (Steve Jobs)

4. ?? (ehkä Jane Fonda - Youth)

5. ?? (ehkä Helen Mirren -Trumbo)

PARAS MIESSIVUOSA

1. Idris Elba (Beasts of No Nation)

2. Mark Rylance (The Bridge of Spies)

3. Michael Shannon (99 Homes)

4. Jacob Tremblay (Room)

5. Sylver Stallone (Creed)

TV Coverage:

• Katsoisin, että Golden Globet olivat innovatiivisempia tv-ehdokkaidensa kanssa, kuin SAG:it, jotka pysyivät aika turvallisella linjalle, laittaen ehdolle jo monta vuotta pyörineitä sarjoja, kun taas Golden Globet tutustuttivat meitä muutamalle uutuudellekin:
• Narcos
• Outlander
• Casual
• Mozart in the Jungle
• Master of None
• The Grinder
• Last Man on Earth
• Blunt Talk
• Crazy Ex-Girlfiend (tämän olen kuullut olevan hyvä)
• Scream Queens (Glee ja AHS-luojan uutuus)
• Jane the Virgin
• Grace and Frankie!!!
• Onnea vain näiden näkemiseen Suomessa (poislukien Master of None, Narcos ja Grace and Frankie, koska luojan kiitos: NETFLIX!!) (ja Outlander vissiin tulee Yleltä), koskakohan viittitään lähettää tännekin metsän perukoille yhtäkään näistä sarjoista. Sen sijaan joudumme tyytymään Paratiisihotelliin ja johonkin Temptaion Islandiin. Anna mun kaikki kestää. 

Sylvester Stallone, "Creed"

SAG Award Nominations 2015

Ihan omin kätösin vääntänyt tälläisen grafiikankin kehiin :D

Eilen julkistettiin Screen Actors' Guild Award- ehdokkuudet. Screen Actors' Guild on Yhdysvaltain elokuvateollisuuden näyttelijöiden liitto. Eli siis suomeksi näyttelijöiden liitto. Heillä on omat palkinnot, joista päättää joka vuosi aina vaihtuva valtuusto. SAG-palkintoja ojennetaan vain näyttelijöille eli parhaan elokuvankin palkinto on parhaan näyttelijäkaartin palkinto eli ei siis suoranaisesti paras elokuva, mutta näiden kategorioiden on katsottu linkittyvän. SAG-ehdokkuudet ja palkinnot ovat siksi tärkeitä, että ne kuuluvat ns. Big Five-palkintoihin, jotka siis linkittyvät suoraan Oscar-palkintoon. Erityistä asemaa SAG nauttii siksi, että ainoastaan (muistaakseni) Christoph Waltz (elokuvasta Django Unchained) ja Marcia Gay Harden (Pollock) ovat voittaneet Oscar-palkinnot saamatta SAG-ehdokkuutta. Eli siis jos haluat Oscar-palkinnon voittaa, on tärkeää saada tietenkin sekä Golden Globe, BAFTA, että Critics' Choice Award-ehdokkuudet, mutta etenkin SAG-ehdokkuus. 

Cate Blanchett, "Carol"

Periaatteessa peli Oscar-ehdokkuuksista on vielä auki. SAG ja Oscar ovat kuitenkin luonteeltaan erilaisia ja suosivat vähän erilaisia elokuvia ja näytteliljöitä keskenään, palaan tähän kohta. Vaikka SAG-ehdokkuudet hahmottivatkin ehdokaskenttää aika paljonkin nyt eilisen jälkeen, sanoisin, että Oscar-ehdokkuudet tulevat kuitenkin näyttämään hyvin erilaisilta.

Tästä aasinsiltana SAG-ehdokkuuksien erikoisluonteisuuksiin (joihin kerroin äsken palaavani)

Mitä on hyvä huomata:

• SAG-ehdokkuudet piti äänestä suht aikaisin, eli myöhään joulukuussa ilmestyneet elokuvat eivät välttämättä ole ehtineet kaikkien äänestäjien silmien eteen ja siksi esimerkiksi Tarantinon The Hateful Eight ei pärjännyt SAG-ehdokkuuksissa, mutta todella varmasti tulee Oscarin jos toisenkin nappaamaan, no, koska Tarantino. (Samoin kävi myös hänen edelleisen elokuvan Django Unchainedin, joka ilmestyi vasta aivan vuoden lopussa eli se ei saanut SAG-ehdokkuuksia, mutta katso Waltz jopa voitti Oscarin)
• SAG rakastaa elokuvia elokuvista. Moni oli jopa laskenut Trumbon kokonaan pois palkinnoilta (itseni mukaan lukien), sillä sen saamat arvostleut ilmensivät että kyseessä olisi enemmän tv-elokuvamainen kiiltokuva, kuin vakavasti otettava draama, mutta sen sijaan SAG äänestäjät päättivätkin, että pääosan Bryan Cranston sekä sivuosan Helen Mirren ansaitsevat ehdokkuudet tästä elokuvasta. Miksi? Koska elokuva kertoo Hollywoodin legendaarisesta käsikirjoittajasta Dalton Trumbosta. Tunnetusti näyttelijät rakastavat elokuvia itsestään, mikä selittää muun muassa The Artistin ja muiden elokuvien hyvin pärjäämisen viime vuosien palkintokisoissa.
• SAG on myös tunnettu siitä, että se suosii tiettyjä näyttelijöitä. Esimerkiksi yllä mainittu Bryan Cranston tuntuu nauttivan jonkinlaista suosiota SAG-äänestäjien (lue. näyttelijäkollegoidensa) keskuudessa.
• Myös muutama yllätys "Snub" tuli, mikä ehdottomasti nyt vaikeuttaa näiden henkilöiden Oscar-kisaa. Palaan tähän myöhemmin.

Eli ehdokkuudet ovat:

Outstanding Performance by a Male Actor in a Leading Role

BRYAN CRANSTON / Dalton Trumbo – “TRUMBO” 

JOHNNY DEPP / James “Whitey” Bulger – “BLACK MASS”

LEONARDO DiCAPRIO / Hugh Glass – “THE REVENANT”

MICHAEL FASSBENDER / Steve Jobs – “STEVE JOBS”

EDDIE REDMAYNE / Einar Wegener/Lili Elbe – “THE DANISH GIRL”

Brie Larson ja Jacob Tremblay, "Room"

Outstanding Performance by a Female Actor in a Leading Role

CATE BLANCHETT / Carol Aird – “CAROL” 

BRIE LARSON / Ma – “ROOM”

HELEN MIRREN / Maria Altmann – “WOMAN IN GOLD” 

SAOIRSE RONAN / Eilis – “BROOKLYN” 

SARAH SILVERMAN / Laney Brooks – “I SMILE BACK”

Outstanding Performance by a Male Actor in a Supporting Role

CHRISTIAN BALE / Michael Burry – “THE BIG SHORT” 

IDRIS ELBA / Commandant – “BEASTS OF NO NATION” 

MARK RYLANCE / Abel Rudolph – “BRIDGE OF SPIES” 

MICHAEL SHANNON / Rick Carver – “99 HOMES”

JACOB TREMBLAY / Jack – “ROOM”

Outstanding Performance by a Female Actor in a Supporting Role

ROONEY MARA / Therese Belivet – “CAROL” 

RACHEL McADAMS / Sacha Pfeiffer – “SPOTLIGHT”

HELEN MIRREN / Hedda Hopper – “TRUMBO” 

ALICIA VIKANDER / Gerda Wegener – “THE DANISH GIRL”

KATE WINSLET / Joanna Hoffman – “STEVE JOBS” 

Outstanding Performance by a Cast in a Motion Picture

BEASTS OF NO NATION 

THE BIG SHORT

SPOTLIGHT

STRAIGHT OUTTA COMPTON 

TRUMBO

TELEVISION PROGRAMS

Outstanding Performance by a Male Actor in a Television Movie or Miniseries

IDRIS ELBA / DCI John Luther – “LUTHER” 

BEN KINGSLEY / Grand Vizier Ay – “TUT” 

RAY LIOTTA / Lorca/Tom Mitchell – “TEXAS RISING”

BILL MURRAY / Himself – “A VERY MURRAY CHRISTMAS” 

MARK RYLANCE / Thomas Cromwell – “WOLF HALL” 

Queen Latifah, tv-elokuvassa "Bessie"

Outstanding Performance by a Female Actor in a Television Movie or Miniseries

NICOLE KIDMAN / Grace – “GRACE OF MONACO”

QUEEN LATIFAH / Bessie Smith – “BESSIE” 

CHRISTINA RICCI / Lizzie Borden – “THE LIZZIE BORDEN CHRONICLES” 

SUSAN SARANDON / Gladys Mortenson – “THE SECRET LIFE OF MARILYN MONROE” 

KRISTEN WIIG / Delores DeWinter – “THE SPOILS BEFORE DYING” 

Outstanding Performance by a Male Actor in a Drama Series

PETER DINKLAGE / Tyrion Lannister – “GAME OF THRONES”

JON HAMM / Don Draper – “MAD MEN” 

RAMI MALEK / Elliot – “MR. ROBOT” 

BOB ODENKIRK / Jimmy McGill – “BETTER CALL SAUL” 

KEVIN SPACEY / Francis Underwood – “HOUSE OF CARDS”

Outstanding Performance by a Female Actor in a Drama Series

CLAIRE DANES / Carrie Mathison – “HOMELAND”

VIOLA DAVIS / Annalise Keating – “HOW TO GET AWAY WITH MURDER”

JULIANNA MARGULIES / Alicia Florrick – “THE GOOD WIFE”

MAGGIE SMITH / Violet Crawley, Dowager Countess of Grantham – “DOWNTON ABBEY” 

ROBIN WRIGHT / Claire Underwood – “HOUSE OF CARDS”

Outstanding Performance by a Male Actor in a Comedy Series

TY BURRELL / Phil Dunphy – “MODERN FAMILY” 

LOUIS C.K. / Louie – “LOUIE”

WILLIAM H. MACY / Frank – “SHAMELESS” 

JIM PARSONS / Sheldon Cooper – “THE BIG BANG THEORY” 

JEFFREY TAMBOR / Maura Pfefferman – “TRANSPARENT” 

Outstanding Performance by a Female Actor in a Comedy Series

UZO ADUBA / Suzanne “Crazy Eyes” Warren – “ORANGE IS THE NEW BLACK” 

EDIE FALCO / Jackie Peyton – “NURSE JACKIE” 

ELLIE KEMPER / Kimmy Schmidt – “UNBREAKABLE KIMMY SCHMIDT”

JULIA LOUIS-DREYFUS / President Selina Meyer – “VEEP”

AMY POEHLER / Leslie Knope – “PARKS AND RECREATION”

Outstanding Performance by an Ensemble in a Drama Series

DOWNTON ABBEY

Rami Malek, "Mr. Robot"

GAME OF THRONES 

HOMELAND 

HOUSE OF CARDS

MAD MEN 

Outstanding Performance by an Ensemble in a Comedy Series

KEY & PEELE

MODERN FAMILY

ORANGE IS THE NEW BLACK

TRANSPARENT

VEEP

COVERAGE:

1. Yllätykset:

• Helen Mirrenin kaksoisehdokkuus oli ehdottomasti suurin yllätys, sillä minä en uskonut hänen saavan ensimmäistäkään! Ei siinä mitään, hieno näyttelijä ja silleen, mutta minä näin The Woman in Goldin ja minusta hän oli siinä huono. Hän oli täynnä maneereja ja oli teeskentelyn huipentuma. Mutta kuten sanottu hieno näyttelijä ja ansaitsee kyllä kunnioitusta, mutta miksi juuri tänä vuonna ja näistä elokuvista (tosin en ole Trumboa vielä nähnyt)
• Sarah Silvermanin ehdokkuus elokuvasta I Smile Back. Kyllä joo, aina vähän väliä joku koomikko terästää siipiänsä draama-altaassa, mutta ei se yleensä johda mihinkään. Hän on saanut elokuvastaan paljon kehuja, mutta yleisesti ottaen ei hänen uskottu kuitenkaan olevan näin vahva ehdokas.
• Rachel McAdams parhaan naissivuosan kategoriassa oli pienonen yllätys. Lähinnä siksi, että hänen elokuvastaan Spotlight ovat huomiota keränneet lähinnä Michael Keaton ja Mark Ruffalo ja he eivät saaneet ehdokkuutta lainkaan! Tätä voi selittää sillä, että Keaton ja Ruffalo söivät ääniään toisiltaan pois ja sillä, että heitä ei oikein osata pistää sivuosan tai pääosan kategorioihin, sillä ketään ei oikein ole selvillä, että miten tässä ensemble-draamassa osat jaetaan. Joten voi olla että joku on äänestänyt heitä pääosan kategorian puolella, joku sivuosan puolella ja ne ketkä ovat ääniä Spotlightille halunneet antaa, ovat antaneet niitä joko Ruffalolle tai Keatonille sekä McAdamsille joka on nauttinut omasta kategoriastaan yksinäisessä ylhäisyydessään ja täten Ruffalo ja Keaton ovat ikään kuin kumonneet toisensa.
• Tv:n puolella on pienoinen yllätys myös, että Nicole Kidman sai ehdokkuuden Grace of Monaco elokuvasta. Lisää syistä voitte lukea arvostelustani tästä tv-elokuvasta täältä linkistä. Mutta kuten tuossa arvostelussa olen varmasti tuonut ilmi, niin minä rakastin sitä elokuvaa ja Kidmanin roolisuoritusta, joten olen enemmän kuin positiivisesti yllättynyt!

Michael Shannon "99 Homes"

      2. Snubs

• Kuuluisat snubit, eli ne, ketkä ovat ehdokkuuksitta jääneet (koska eihän kaikki mahduu mukaan):
• Miespääosan kategoria on nyt niin kilpailua täynnä (kuten joka vuosi), että siellä ei nyt varsinaisista snubeista voi puhua, varsinkin kun vahvimmat ehdokkaat (DiCaprio, Fassbender, Depp, (ehkä myös Redmayne)) ehdokkuuden saivat. Mutta sellaiset nimet, kuten Tom Hanks (Bridge of Spies) ja Matt Damon (The Martian) jäivät ilman ehdokkuutta.
• Koska Mirreni ja Silvermani naispääosan kategoriaan änkivät, jäivät ulkopuolelle sellaiset varmana pidetyt ehdokkaat kuten Jennifer Lawrence (Joy), Emily Blunt (Sicario), Lily Tomlin (Grandma), Carey Mulligan (Suffragette) ja Blythe Danner (I'll See You in My Dreams) ja uskaltaisin väittää, että kisa on heidän kohdaltaan ohi. POISLUKIEN: Jennifer Lawrence, joka oletettavasti jäi ehdokuutta siksi, että Joy putoaa tuohon kategoriaan, että ilmestyi liian myöhään. Lawrence on tunnetusti nauttinut Oscar-akatemian suosiota, etenkin David O. Russellin ohjauksessa. Tosin nyt se, että hän jäi ehdokkuutta ja se, että Joy ei ole saanut niin hyviä arvosteluja kuin Lawrence ja Russellin edelliset: American Hustle ja Silver Linings Playbook, mutta totta puhuen, ei Lawrence sitä ehdokkuutta enää tarvitsekaan. Hän on jo maailman suurin elokuvatähti, Oscar jo plakkarissa, mahtava ura edessä, joten ei haittaa tämä yksi välivuosi. Vahvimmat ehdokkaat ovatkin tällä hetkellä Brie Larson (Room) ja Saoirse Ronan (Brooklyn); kaksi muuta nuorta, vahvaa näyttelijää, jotka ovat saaneet loppumatonta kiitosta roolisuorituksistaan. Myös aiemmin jo voittanut Cate Blanchett on kisassa vielä vahvoilla, joten tämä kategoria pitää kisaa mielenkiintoisena. Oma veikkaukseni on, että nämä viisi tärkeintä palkintoa menisi aika tasan näiden kolmen naisen kesken. Veikkaan, että Larson voittaa Critics' Choice Awardin, Ronan Baftan ja Golden Globeissahan kategorioita on kaksi; joten sieltä voisi tulle useammalle pysti ja Oscar ehkä sitten loppukädessä menisi kuitenkin Blanchettille?
• Parhaan miessivuosan kategoria hämmötti tietysti tyhjyyttään Keatonin ja Ruffalon osalta, mikä on ehkä ihan hyvä, sillä nyt sellaiset nimet kuten nuori Jacob Tremblay (Room) ja Michael Shannon (99 Homes) saivat jalansijaa Oscar-kisassa, mutta veikkaampa, että Keaton ja Ruffalo kuitenkin kiilaavat Shannonin ja veikkaanpa että Christian Balen vielä kisasta pois, sillä Spotlight on niin vahva elokuva tänä vuonna palkintokisassa ja se todennäköisesti tulee voittamaan parhaan elokuvan Oscarin. Idris Elba todennäköisesti voittaa Oscarin tästä kategoriasta, itse ainakin toivon niin.
• Naissivuosan kategoriasta jäi sellaiset nimet kuten Jane Fonda (Youth) ja Elizabeth Banks (Love & Mercy) rannalle ruikuttamaan. En nyt tiedä olenko tästä niin harmissani. Vaikka jumaloinkin Fondaa, niin hänellä on jo pysti ja ehdokkuus jos toinenkin ja Banks tekee vahvaa työtä ohjaajana, joten en tiedä tarvitseeko hän kannustusta näyttelijän ammattinsa puolelta. Muuten tämä kategoria oli melko selkeä: Rooney Mara on selkeä voittajasuosikki, Kate Winslet on varma ehdokas osastaan Steve Jobsissa, mutta hän ei kuitenkaan tule voittamaan, (joka vuosi on tälläisiä varmoja ehdokkaita, mistä tietää, että eivät he kuitenkaan mitään pystejä keräile, esimerkiksi viime vuonna Reese Witherspoon elokuvasta Wild) (ja olen muuten iloinen, että Winslet nähdää taas palkintojahdissa, sillä viimeksi kun hän oli menossa mukana, oli vuosi 2008! VOITTEKO USKOA!?), ja tänä vuonna itsensä monella, monella, monella elokuvalla läpilyönyt ruotsalainen näytteljä Alicia Vikander on varmaan kuin viime vuoden Felicity Jones, eli ratsastaa Eddie Redmaynen perässä ehdokkuuksiin, tosin Vikanderia on sanottu The Danish Girlissa vahvemmaksi roolisuorituksen antajaksi kuin Redmaynea... mutta tiedä siitä sitten.
• TV:n puolella olin järkyttynyt, että Taraji P. Henson ei saanut ehdokkuutta parhaasta naispääosasta sarjasta Empire, vaikka oli Emmy-ehdokkaana. Empire pyörii nyt myös Suomen telkkarissa! (ihan näin vaan tv-vinkkinä!)
• Koin myös outona, että Jordan & Peele-sarja sai parhaan ensemble-kastin SAG-ehdokkuuden, vaikka heitä on siinä sarjassa vain kaksi! Kun taas jossain Game of Thronesissa tai Orange is the New Blackissa näytteljöitä on liikaa jopa listattavaksi... xD
• Muuten tv-puolen ehdokkaat ovat tuttua, odotettua kauraa: Julianna Marguilesia Good Wifesta ja Julia Louis-Dreyfusia Veepista ja Louis C.K:ta Louiesta ja nin edelleen.
• No niin, enköhän luennoinut tarpeeksi! Ai niin, piti vielä mainita, mistä elokuvista olen vielä innoissani tällä palkintokaudella (joita en siis vielä ole nähnyt):
• Room
• Carol
• Spotlight
• Steve Jobs, mutta koska Suomen elokuvateatteritarjonta on mitä on ja halutaan täälläkin varmaan varmistaa maksimaaliset voitot, niin suuri osa näistä "Oscar-leffoista" (*köh vuoden parhaista leffoista) saa ensi-iltansa täällä Suomessa vasta Oscar-ehdokkuuksien julkistamisen jälkeen. KIROTTUA! Mutta kuten jo todettua, tämä vuosi on todella hyvä elokuvavuosi ja jo nyt olen nähnyt monta hyvää elokuvaa ja olen päivä päivältä enemmän innoissani tulevista katseltavista.
• P.P.S. Älkää yllättykö jos Sylvester Stallonen nimi putkahtaa jossain vaiheessa mukana palkintokeskusteluun, sillä hän on saanut paljon kehuja sivuroolistaan Rocky-uudelleenbuuttauksessa "Creed"

Pyydän myös anteeksi lukuisia, lukuisia kirjoitusvirheitäni. Taisin kirjoittaa tätä tekstiä vähän liian tohkeissani...