Teräskukat (Steel Magnolias)

Julia Roberts sai ensimmäisen Oscar-ehdokkuutensa tästä vuoden 1989 leffasta. Oscarit rakastavat sairauksia. Steel Magnolias on kuitenkin kaikesta huolimatta varsin kevyttä ja siirappista viihdettä, jossa pikkukaupungin naiset elävät elämäänsä. Onhan se vallankumouksellista, että näin moni nainen on yhden elokuvan pääosassa. Ei tällä muita ansioita kyllä ole. Varsin viihdyttävää katsottavaa, mutta ei se kyllä pyörää uudelleenkaan keksi.

Palveluksessanne, Miss Daisy (Driving Miss Daisy)

Bruce Beresfordin koruttoman kaunis elokuva voitti vuonna 1989 parhaan elokuvan Oscarin. Sen pääosan esittäjä, Jessica Tandy voitti parhaan naispääosan Oscarin ja miespääosan esittäjä Morgan Freeman oli ehdolla parhaan miespääosan Oscariin. Elokuvan ainutlaatuinen käsikirjoitus voitti myös Oscarin.
      1940-luvun lopulla juutalainen 72-vuotias, entinen opettaja Daisy Werthan asuu yksin suuressa talossa, apunaan yksi taloudenhoitaja. Kun hän vahingossa ajaa autonsa naapurin pihaan, hänen poikansa Boolie palkkaa hänelle kuskin, tummaihoisen Hoken. Ensin Daisy on vastahakoinen, mutta Hoken kärsivällisyyden tuottaessa tulosta, Daisy astuu lopulta autoon. Elokuva kuvaa Daisyn ja Hoken elämää aina vuoteen 1973, jolloin Daisy on jo 97 ja Hoke 81. Heidän välilleen on kehittynyt syvä ystävyys.
     Selittelemätön käsikirjoitus nojaa melkein ainoastaan dialogiin. Elokuva on täten armottoman autenttinen, realistinen kuvaus ystävyydestä kahden melko erilaisen ihmisen välillä. Elämä, kuvattuna monena vuosikymmenenä on koskettavaa ja käsirkirjoitus on virheetön. Se ei astu pois luomaltaa polulta. Kun dialogi on niinkin pelkistettyä, jää se näyttelijöiden varaan tulkita hahmojen luonteet, persoonallisuudet ja temperamentit. Kaksi niin hienoa näyttelijää kuvaa pelkällä sanattomalla viestinällä, kehonkielellä sekä silmillä näyttelemisellä kuinka kaksk niin hienoa hahmoa luo lujan ystävyyden yhteistyöllä ja ajan kanssa. Beresfordin käsinkosketeltava ohjaus on elokuvan hienous. Hän luottaa vahvasti näyttelijöihin ja saa aikaan valkokankaalla ikimuistoisen, koskettavan ja virheettömän draaman, edustaen genreä moitteettomasti. Elokuva kuvaa vanhenemista aukottoman armottomasti ja antaa kokonaisvaltaisen kuvauksen ihmisistä.

    Jessica Tandy tekee elokuvahistoriaa. Hän hakkaa nimensä kiveen ja julistaa maailmalle: "Minä osaan näytellä!". Tandy ymmärtää hahmon ja pyrkii kuvaaman sen viihteellisin elementein, astumatta kuitenkaan yli. Hän kuvaa naisen monen vuoden läpi. Katsoja ei missään vaiheessa ota katsettaan pois roolisuorituksesta. Ja jossain vaiheessa hän tulee ihmetelleeksi, että kuinka Daisyllä voi näyttää niin vanhalta, hänhän on vasta 71. Niin yhtenäinen, luja roolisuoritus on. Tandy kuitenkin kuvaa juuri oikein vanhenemisen eri vaiheet, mutta hahmon luonteenlujuus paistaa aina läpi.
     Morgan Freeman hioo roolisuoritustaan täydellisyyteen. Pienet yksityiskohdat ja tarkkaan harkitut maneerit tekevät hahmosta mielenkiintoisen. Freeman painottaa hahmon kärsivällisyyttä, leppeyttä ja oikeuden tajua. Hokesta tulee älykäs, kunnioitettu sekä uskottava.
     Palveluksessanne, Miss Daisy on elokuvana dramaattinen. Se todistaa yksinkertaisuuden olevan kaunista ja peilaa itse elämää katsojalle. Elokuva on kahden näyttelijän välinen yhteistyö, erittäin onnistunut sellainen. Hienovaraisesti kuvatut teemat ja arvot ovat panostukessa ja elokuva on syvällisen hieno.

8 1/2

...=)