Movie Monday-haasteblogin 6. haaste
Hauskaa huomata, että Movie Mondayssa on tapahtunut jo ensimmäisen kuuden haasteen aikana aika moista toistoa. Nimittäin 6. haaste on käytännössä kopio 3. haasteesta. Nimittäin myös valitettavasti omat, itse ehdottomani haasteet ovat osittain Movie Mondayssa jo esitettyjä, vaikka kuinka yritin katsoa, että keksisin uusia, niin en silti ilmeisesti onnistunut. Mutta ei hätää, muutkin ovat näköjään astuneet samaan ansaan. (ja jo kuudennessa haasteessa)
Osittain siis löydät vastauksen minun kolmannen haasteen vastauksestani. Olen puhunut myös katkerista elokuvapettymyksistä täällä.
Mutta kaivan silti elokuvakokemuksiani ja muistojani nyt syvemmälle ja pinnistän muistaakseni joitain elokuvia jostain aikojen takaa. En varmana jätä vastaamatta, kun olen itselleni luvannut vastata jokaiseen Movie Monday-haasteeseen! Ja ei haluaisi rueta toistamaan ihan hirveästi vielä, kun kyseessä on vasta kuudes haaste...
______________________________________________________________________
- En ole täysin varma, onko The Song of Bernadette klassikko, mutta sitä olen aikoinani katsellut syvän pettymyksen varjon läpi. En muista elokuvasta juuri mitään, mutta lähdin sitä katsomaan, koska Jennifer Jones voitti siitä parhaan naispääosan Oscar-palkinnon. Ja voin kertoa, että siinä on tylsä elokuva! Hyvä luoja! Se on mustavalkoinen, kertoo jostain nuoresta tytöstä, joka näkee jonkun Neitsyt Marian kuvajaisen jossain. Ja sitä rataa. Se elokuva on niin vanha ja ei se Jennifer Jones siinä pääosassaan paljoa tee.
- Alaston satama. Se elokuva on huono. Tosin, en muista näinkö sitä loppuun asti, koska siitä on jo vähän aikaa kun sitä olen katsonut. Mutta huh huh, kun taas on mustavalkoinen, snoozefest! Ja sitä on ylistetty maista taivaisiin. Marlon Brando ja Eva Marie Saint voittivat osistaan Oscarit, mutta ei ole minun kuppi teetä.
- [sivuhuomautuksena; minulla on vieläpä The Song of Bernadette ja Alaston satama dvd:lla, valitettavasti]
- Sitten hypätään genrejä: Hohto. Kyllä, olen yksi niistä, jotka ei ymmärrä sen viehätystä. Enkä en pidä siitä siksi, että olisin lukenut kirjan ja kokisin, että elokuva ei tee sille oikeutta. En ole lukenut kirjaa, mutta en vain pitänyt Hohtoa pelottavana kauhuelokuvana. Musiikissa tuli koko ajan se suspense-elementti sellaiseen kohtaan elokuvaa, jossa ei tapahtunut mitään pelottavaa. Se oli outoa. Ei elokuvassa sen puolen juuri mitään pelottavaa tapahtunutkaan. Ehkä olen vain tyhmä maallikko, mutta ei...

- Ja taas hypätään genrejä: Tootsie. Olen kuullut enemmän kuin yhden ihmisen suusta, kuinka hauska tämä elokuva on ja kuinka se on maailman hauskin elokuva. Itse hädin tuskin muistan elokuvaa, mutta muistan sen, että en nauranut kertaakaan. Se, miten Jessica Lange voitti osastaan parhaan naissivuosan Oscarin on täysi ihme.
- Kun Harry tapasi Sallyn. Yksi huonoimmista romanttisista komedioista, joita olen nähnyt. En ymmärrä, miksi sitä verrataan Notting Hilliin tai Pretty Womaniin. Kun Harry tapasi Sallyn oli tylsä.
- Englantilainen potilas. Oli tylsä. En edes muista elokuvasta muuta kuin sen luolan. Mutta en miksi he sinne päätyivät tai edes mikä elokuvan tarina on.
No niin, mutta eiköhän siinä tullut tarpeeksi tälle erää. Täytyy säästää jotain vielä tulevia haasteita varten. xD