My Fair Lady kertoo Audrey Hepburnin esittämästä Eliza Doolittlesta, köyhästä kukkamyyjästä, jonka professori Henry Higgins ottaa käytöstapaoppilaakseen lyötyään vetoa, että pystyisi siihen. Higgins koulii Doolittlesta seurapiirien kaunotarta, mutta rakastuukin tähän itse.My Fair Lady on yksi kaikkien aikojen rakastetuimmista ja arvostetuimmista elokuvamusikaaleista kautta aikain. Minun täytyy olla eri mieltä. Jos elokuvaa voisi kuvailla yhdellä sanalla se olisi tylsä. My Fair Lady on ehkä tylsin elokuva, jonka olen nähnyt. Se voi johtua siitä, että en ole musikaalien suuri ystävä. Joka tapauksessa elokuvan juoni on unelias. Laulut ovat täysin tyhjänpäiväisiä, ne ovat kovin tavanomaisia. Ne eivät erotu niin sanotusti massasta. Myös koko elokuvan rakenne on tietenkin 60-luvulle tyypillisesti vanhanaikainen. Elokuvan tyyli on epärealistinen ja koko show kaatuu liikaan yrittämiseen. Cukorin kovan työn näkee kyllä, mutta se jää aika merkityksettömäksi, koska hän ei tajua taiteen merkitystä. Käsikirjoitus on mielikuvitukseton. Myös elokuvan rakenne on tylsä ja juoni ennalta-arvattava. Elokuvan toteutuksesta ei puutu rahaa, sillä se näkyy, mutta siitä puuttuu täysin visio.
Audrey Hepburn, joka on yksi aikansa parhaimpia ja luovimpia näyttelijöitä, ontuu nyt pahemman kerran. Sen sijaan, että nostaisi elokuvan tasoa, Hepburn vain laskee sitä. Sikäli he sopivatkin kyllä yhteen. Hepburn ei ole kovin miellyttävä. Hän on tylsä ja sieluton. Ehkä roolisuoritus tuntuisi realistisemmalta jos Hepburnin olisi annettu laulaa musikaalin laulut itse, sen sijaan, että piti palkata dubbaaja varta vasten Hepburnin lauluosuuksia varten. Kuitenkin en usko, että kyse on edes siitä. Hepburn yksinkertaisesti nojaa liikaa elokuvaan, eikä edes yritä nousta sen yläpuolelle. Hän ei saa aikaa hahmoon syvyyttä saatikka tunnetta. Kaiken lisäksi hänen äänensä on aivan kamalaa kuunneltavaa elokuvan alkupuolella. Yhdysvaltain elokuva-akatemiaa on syytelty siitä, että Hepburn ei osastaan Oscar-ehdokkuutta napannut, mutta itse olen kyllä akatemian puolella. Korostamatta liikaa negatiivisuutta totean vain, että Hepburn on kliseinen, yliartikuloiva ja teennäinen.Rex Harrison vetää elokuvassa pisimmän korren. Tietenkin hän on tylsä ja mielikuvitukseton, mutta hänestä huokuu luontaisuutta, tiettyä kepeyttä, jolla hän saa hahmoon energiaa. Hänessä on paljon karismaa ja on loppujen lopuksi pystinsä arvoinen.
My Fair Lady on ehkä yksi yliarvostetuimmista elokuvista koskaan. Yksi sana kuvaa täydellisesti tätä musikaaliklassikkoa ja se sana on tylsä. Cukor yrittää liikaa, Hepburn ei yritä laisinkaan. Rex Harrison ansaitsee elokuvalle toisen tähden:
5
...=)