En tiennyt tämän elokuvan olemassaolosta, mutta sillä sekunnilla, kun kuulin Dolly Partonin ja Sylvester Stallonen tähdittämästä Rhinestonesta, tiesin, että minun olisi pakko se päästä katsomaan. Pelkkä ajatus näistä kahdesta samassa elokuvassa tuntui mahdottomalta. Myös se oli varmaa, että elokuvan ylistämiseen ei paljon energiaa tulisi tuhrautumaan.
Rhinestone onkin niin huono leffa, että muuttuu melkein jo hyväksi leffaksi. Se kertoo Dolly Partonin esittämä country-tähdestä, joka lyö vetoa Frendien Rachelin isän kanssa, että saa tehtyä kenestä tahansa mallikkaan countrylaulajan ja eipä aikaakaan kun paikalle risteilee Sylvester Stallone.
Hymähtelin oikein ääneen elokuvan korneja repliikkejä. Voisinpa sanoa samaa elokuvan muista huonoista osa-alueista. Kohtaukset ovat ensinnäkin liian pitkiä. Pelkkä ensimmäinen kohtaus jatkuu kaksikymmentä minuuttia ja se on kaksikymmentä minuuttia liikaa. Tosin koko elokuvan miltei kahden tunnin kestokin on kaksi tuntia liikaa. Ei tässä hirveästi järkeä ollut. Jotenkin typerää, että tekijät edes kuvitelleet voivansa tehdä elokuvan yhden laulun perusteella, johon elokuva ilmeisesti tosiaan perustuu.
Haluaisin tavata elokuvan kuvaajan. Hänelle sysäisin eniten vastuuta. Elokuva on kuvattu kuin amatööriteatteri. Näyttelijät sullotaan joka kuvassa mahdollisimman lähelle toisiaan, jotta he kaikki mahtuvat samaan kuvaan, vaikka siinä ei ole kohtauksen kannalta edes mitään järkeä, että he ovat vierekkäin. Lievätkö tekijätkin vain tajunneet jossain vaiheessa tekevänsä aivan kammottavaa elokuvaa ja päättäneet vain kuvata kohtaukset mahdollisimman nopeasti. Täten yksi kuvakulma on saanut luvan riittää.
Näyttelijäsuorituksia ei nyt oikein edes pysty purkamaan analyysin muotoon. Sitä vain ihmettelen, että miten Dolly Parton ja Sylvester Stallone voivatkin olla näin huonoja, vaikka näyttelevät periaatteessa vain versioita itsestään. Mutta ei sen puolen, koska he ovat niin karikatyyrimaisia, oli heidän ulosantinsa ehkä elokuvan paras asia. Minä ainakin olisin Sylttynä ylpeä voittamastani Razzie-patsaasta.
Tämä on ehkä ainoa kerta ikinä, kun kehotan kaikkia juoksemaan katsomaan elokuvaa, jolle annan arvosanaksi yhden tähden. Inhoan sitä, kun jossain arvostelussa toitotetaan, että kaikkien elokuvaharrastajien tai cinefiilien tai leffafanien kuuluu nähdä jokin leffa, mutta tämä on myös ehkä ainoa kerta ikinä, kun sanon, että joku elokuva kuuluu yleissivistykseen. Tämä kulttuurillinen helmi on tarpeeksi, jotta voin tehdä tuollaisen aivottoman kommentin. Kaikkien tulisi tämä katsoa.
En tiennyt tämän elokuvan olemassaolosta, mutta sillä sekunnilla, kun kuulin Dolly Partonin ja Sylvester Stallonen tähdittämästä Rhinestonesta, tiesin, että minun olisi pakko se päästä katsomaan. Pelkkä ajatus näistä kahdesta samassa elokuvassa tuntui mahdottomalta. Myös se oli varmaa, että elokuvan ylistämiseen ei paljon energiaa tulisi tuhrautumaan.
