Nyt olemme siis päässeet loppuun 2010-luvun Oscar-palkittujen näyttelijäsuoritusten listaamisessa. Viimeisimpänä - kermana kakun päällä - parhaan miessivuosan suoritukset. Pakko ehkä tässä vaiheessa tehdä tunnustus, että minusta tämä on aina ollut heikoin kategoria. Sen olemassaolon perustelu tuntuu olevan sellaisten miesten palkitseminen, jotka syystä tai toisesta eivät ole parhaan miespääosan kategorian puolella päässeet vielä ansaitsemaansa huomioon. Joten heidän suuntaan heitetään luu miessivuosan kategorian puolelta. Ehdokkaina yleensä onkin vanhoja miehiä, alan veteraaneja. Mutta on joukossa muutama oikea jalokivikin.
10.
Sam Rockwell (Three Billboards Outside Ebbing, Missouri)
Kenen olisi pitänyt voittaa: Ray Romano (The Big Sick), Richard Jenkins (The Shape of Water), Willem Dafoe (The Florida Project) jne.
Muutama päivä sitten (tarkalleen sanoen 20. tammikuuta) tapahtui jotain ihmeellistä ja ihanaa, siitä lähtien olen lukenut enemmän amerikkalaista romaanikirjallisuutta kuin aikoihin, seurannut taas Yhdysvaltojen politiikkaa ja ylipäänsä pystynyt taas lukemaan uutisia. Olen tajunnut, että en ole viimeiseen neljään vuoteen pystynyt tekemään mitään näistä asioista. Taustalla on nimittäin kummitellut synkkä pilvi, jonka edessä oma osa on ollut voimaton. Joten olen kääntänyt siltä katseeni. Ja kuinka hyvältä taas tuntuu, että maailmassa on valoa, toivoa, iloa. Aikuiset ovat taas alkaneet keskustella aikuisten asioista. Lapset suljettu omiin huoneisiinsa leikkimään. Toki itkuhälytintä pidetään päällä, mutta enää ei kokonaista kulttuuria pidetä kasvuikäisen talutusnuorassa.
Toisin oli alkuvuodesta 2018, ja jolloin Oscar-akatemiassa päätettiin suuressa viisaudessaan palkita tämän kyseenalaisen voiman ilmentymä Rockwellin hahmossa. Tiedän, että tällä ei ole mitään tekemistä Rockwellin näyttelijänkykyjen kanssa, mutta minulla on oikeus olla puolueellinen. Etenkin mitä tähän hahmoon tulee.
9.
Mahershala Ali (Moonlight)
Kenen olisi pitänyt voittaa: Lucas Hedges (Manchester by the Sea)
Muistan Alin aina parhaiten ja missä hän ensimmäiseksi tekikin lähtemättömän vaikutuksen; House of Cardsista. Moonlightin saadessa ensi-iltansa, minusta hänen rooli oli todella huomaamaton. Hän on enemmän entiteetti kuin kolmiulotteinen hahmo. Hän edustaa elokuvassa jonkinlaista ainoaa turvallista läsnäoloa nuoren päähenkilön elämässä, mutta se ei minusta mahdollista kovinkaan syvällistä hahmotulkintaa.
Hedgesin läpimurtorooli oli Manchester by the Sean teinipoika, joka menettää isänsä. Roolisuoritus on suorastaan kylmäävän monimutkainen ja yllättävä kompleksisuudessaan. Kenneth Lonerganin elokuvassa surua ei käsitellä yksioikoisesti, joten näyttelijöiden harteille putoaa suuri vastuu ilmentää pinnan alla kyteviä tunteita. Hedgesin hienovarainen suoritus on yksi parhaista miessivuosia, joita olen nähnyt.
8.
Mahershala Ali (Green Book)
Kenen olisi pitänyt voittaa: Steven Yeun (Burning)
En edes pidä Alia mitenkään huonona näyttelijänä, päin vastoin. Green Bookissa hän on asteen verran haastavammassa roolissa kuin Moonlightissa ja tässä hän pääsee sentään näyttelemään. Mutta elokuvana Green Book on mielestäni enemmän popcorn-viihdettä kuin Oscarin arvoista draamaa. Ja tämä pätee valitettavasti hahmovetoihinkin.
Se, mitä Yeun tekee Burningissa on puolestaan järkyttävän vaikeaa. Leikittelee katsojan psykologialla. Luo hahmoon kerroksellisuutta, salaperäisyyttä, monimutkaisuutta, mutta kuitenkin uskottavasti. Yksi parhaista roolisuorituksista, ehkä koskaan.
7.
Christian Bale (The Fighter)
Kenen olisi pitänyt voittaa: Jeremy Renner (The Town)
En ole Balen suurin fani. Minusta hän on yliarvostettu. Häntä on aina jotenkin vaikea katsoa. Hän ei ole luontainen, vaan aina jotenkin väkinäinen ja väännetty, teennäinen. Näyttelee näyttelemästä päästyään, aivan liikaa.
Renner on jäänyt lähtemättömästi mieleen The Townista. Aito, raaka, uskottava. Hänen ehdottomasti paras roolisuorituksensa ja vähän harmittaa, että hänkin on eksynyt Marvelin tummille vesille haaskaamaan aikaansa koko 2010-luvuksi, kun hän olisi voinut olla tekemässä The Townin - tai esimerkiksi Wind Riverin tai Arrivalin - kaltaisia, yllättävällä voimalla sydäntä särkeviä roolisuorituksia.
6.
J.K. Simmons (Whiplash)
Kenen olisi pitänyt voittaa: Riz Ahmed (Nightcrawler), Robert Duvall (The Judge)
2014 oli kyllä surkeuden huippu parhaan miessivuosan roolisuorituksille. En keksi oikeastaan yhtäkään erinomaista. Simmonskin on ihan kiva, mutta ehkä vähän yksioikoinen.
5.
Christoph Waltz (Django Unchained)
Kenen olisi pitänyt voittaa: Francois Cluzet (Koskemattomat), Matthias Schoenaerts (Luihin ja ytimiin)
Waltzin roolisuoritus Kunniattomissa paskiaisissa on tietysti niin hieno, että ehkä sillä ratsastaen ansaitseekin saada jopa kaksi pystiä. Ja onhan Waltzin roolisuoritus tietysti Djangossakin hieno ja Waltzille tyypillisellä laadukkuudella näytelty. Tässäkin hahmossa on enemmän kuin ensisilmäyksellä antaisi odottaa ja Waltz ottaa hahmosta kaiken irti.
Mutta onhan se vähän mitäänsanomaton rooli. Ja vielä kirjoitetaan leffasta ulos niin surkuhupaisasti.
Kun taas kaksi hienoa ranskalaista näyttelijää tekevät henkeä salpaavat roolit, Cluzet upeassa ja sykähdyttävän koskettavassa Koskemattomat -elokuvassa sekä raakalaismaisen vahva Schoenaerts yhdessä kaikkien aikojen hienoimmista elokuvista Luihin ja ytimiin. Minusta emme sivilisaationa puhu tarpeeksi Schoenaertsin näyttelijäntaidoista. Hänen Luihin ja ytimiin-roolinsa on hämmästyttävä. Vahvan miehen muotokuva, jonka Schoenaerts sitten rikkoo päästäkseen tulkitsemaan mitä moninaisempia sävyjä. Ja Cluzet'n silmät Koskemattomissa. Mitä kaikkea hän pystyy pelkästään niillä ilmaisemaan. Ennen kaikkea syvää, syvää ahdinkoa.
4.
Christopher Plummer (Beginners)
Kenen olisi pitänyt voittaa: Jonah Hill (Moneyball)
Levätköön Plummer rauhassa. Beginners oli elokuvana aivan huikea, mutta Plummerin rooli elokuvassa aivan toissijainen ja näyttelysuorituksena siis unohdettava.
Jonah Hill sen sijaan onnistui varastamaan shown Moneyballissa. Mikä on paljon sanottu. Koska, no, niin... Jonah Hill. Mutta hän on oikeasti järkyttävän hyvä. Hävittää itsensä täysin roolin taakse ja on 100% uskottava miehenä, joka on luultavasti hyvin erilainen Hillistä itsestään. Tällaiset roolisuoritukset ovat aina yhtä mykistäviä.
3.
Jared Leto (Dallas Buyers Club)
Kenen olisi pitänyt voittaa: Jake Gyllenhaal (Prisoners)
Leto on ehkä näyttelijänä samanlainen kuin Joaquin Phoenix. Molemmat tekevät niin paljon. Kun kohdalle sitten osuu joku oikea elokuva, hillitympi, maanläheisempi, harmonisempi, heitä uskoo paljon enemmän. Mutta kun joku heidät vahingossa viskoo muutenkin grandiöösiin elokuvaan, on jälki aikamoista urkumusiikkia. Dallas Buyers Clubissa jäädään varmaan johonkin välimaastoon. Mutta ihan pidän siitä, että Leto on Oscar-voittaja. Varmasti ainakin yksi omaehtoisimmista taitelijoista Hollywoodissa.
Mutta niin, Jake Gyllenhaal ja hänen mykistävä, mykistävä roolisuorituksensa Prisonersissa. En voi muuta sanoa. Historiankirjoista tullaan lukemaan roppakaupalla ihmettelyä, miten aikalaisensa kohtelivat Gyllenhaalia eivätkä päästäneet ehdolle Oscariin sitten Brokeback Mountainin. Ehkä paras asia, mitä voin sanoa hänen roolisuorituksestaan Prisonersissa on, että se on hänen paras roolisuorituksensa. Mikä on paljon sanottu.
2.
Brad Pitt (Once Upon a Time in Hollywood)
Kenen olisi pitänyt voittaa: Joe Pesci (The Irishman), Brad Pitt (Once Upon a Time in Hollywood)
Onhan se hienoa, että viimein elämme todellisuudessa, jossa Brad Pitt on Oscar-voittaja. Yksi valkokankaan legendoista, ehdottomasti ja vielä (siksi) niin täydellisesti roolitettu nimenomaan tähän jo aikanaan ikoniselta tuntuvaan rooliinsa. Koko elokuva tuntuu kulttiklasssikolta jo nyt.
Mutta onhan se Pittille vähän kuin aidan ylittäminen sen matalimmasta kohdasta. En usko, että hänen tarvitsi hirveästi omistautua tälle näyttelijäntyölle, päin vastoin. Se tuntuu lonkalta vedetyltä, mikä on yksi syy, miksi se vakuuttaa, mutta myös syy, miksi se ei vakuuta sen enempää.
Pesci puolestaan katoaa täysin hyytävän miehen rooliinsa. Mutta toisaalta hänellä oli jo Oscarinsa ja onko Pesci näyttelijänä kuitenkaan ihan kahden Oscarin tasoa?
Ota tai jätä.
1.
Mark Rylance (The Bridge of Spies)
Kenen olisi pitänyt voittaa: Mark Rylance (Bridge of Spies)
2010-luvun parhaan miessivuosan Oscar-palkittujen roolisuoritusten ehdoton helmi on Mark Rylance ja Bridge of Spies. Ei toista tällaista roolisuoritusta taida juuri tulla vastaan, paitsi tietysti Rylancelta itseltään. Näyttelijänä hän on juuri niin hyvä, kuin näyttelijän tulee olla. Viiltävän tarkka, mutta laajan emotionaalinen. Dramaattinen. Älykäs. Kuulas. Upea näyttelijä ja upea, upea roolisuoritus. Ja mikä hienointa, se on sen tason näyttelemistä, joka yleensä tuntuu karkaavan Oscar-akatemian säteen ulottuvilta. Hiljaista. Vähäeleistä. Täsmällistä.