Top-lista: 2010-luvun parhaan miessivuosan Oscar-voittajat

Nyt olemme siis päässeet loppuun 2010-luvun Oscar-palkittujen näyttelijäsuoritusten listaamisessa. Viimeisimpänä - kermana kakun päällä - parhaan miessivuosan suoritukset. Pakko ehkä tässä vaiheessa tehdä tunnustus, että minusta tämä on aina ollut heikoin kategoria. Sen olemassaolon perustelu tuntuu olevan sellaisten miesten palkitseminen, jotka syystä tai toisesta eivät ole parhaan miespääosan kategorian puolella päässeet vielä ansaitsemaansa huomioon. Joten heidän suuntaan heitetään luu miessivuosan kategorian puolelta. Ehdokkaina yleensä onkin vanhoja miehiä, alan veteraaneja. Mutta on joukossa muutama oikea jalokivikin.

10.

Sam Rockwell (Three Billboards Outside Ebbing, Missouri)

Kenen olisi pitänyt voittaa: Ray Romano (The Big Sick), Richard Jenkins (The Shape of Water), Willem Dafoe (The Florida Project) jne.

Muutama päivä sitten (tarkalleen sanoen 20. tammikuuta) tapahtui jotain ihmeellistä ja ihanaa, siitä lähtien olen lukenut enemmän amerikkalaista romaanikirjallisuutta kuin aikoihin, seurannut taas Yhdysvaltojen politiikkaa ja ylipäänsä pystynyt taas lukemaan uutisia. Olen tajunnut, että en ole viimeiseen neljään vuoteen pystynyt tekemään mitään näistä asioista. Taustalla on nimittäin kummitellut synkkä pilvi, jonka edessä oma osa on ollut voimaton. Joten olen kääntänyt siltä katseeni. Ja kuinka hyvältä taas tuntuu, että maailmassa on valoa, toivoa, iloa. Aikuiset ovat taas alkaneet keskustella aikuisten asioista. Lapset suljettu omiin huoneisiinsa leikkimään. Toki itkuhälytintä pidetään päällä, mutta enää ei kokonaista kulttuuria pidetä kasvuikäisen talutusnuorassa.

Toisin oli alkuvuodesta 2018, ja jolloin Oscar-akatemiassa päätettiin suuressa viisaudessaan palkita tämän kyseenalaisen voiman ilmentymä Rockwellin hahmossa. Tiedän, että tällä ei ole mitään tekemistä Rockwellin näyttelijänkykyjen kanssa, mutta minulla on oikeus olla puolueellinen. Etenkin mitä tähän hahmoon tulee.

9. 

Mahershala Ali (Moonlight)

Kenen olisi pitänyt voittaa: Lucas Hedges (Manchester by the Sea)

Muistan Alin aina parhaiten ja missä hän ensimmäiseksi tekikin lähtemättömän vaikutuksen; House of Cardsista. Moonlightin saadessa ensi-iltansa, minusta hänen rooli oli todella huomaamaton. Hän on enemmän entiteetti kuin kolmiulotteinen hahmo. Hän edustaa elokuvassa jonkinlaista ainoaa turvallista läsnäoloa nuoren päähenkilön elämässä, mutta se ei minusta mahdollista kovinkaan syvällistä hahmotulkintaa.

Hedgesin läpimurtorooli oli Manchester by the Sean teinipoika, joka menettää isänsä. Roolisuoritus on suorastaan kylmäävän monimutkainen ja yllättävä kompleksisuudessaan. Kenneth Lonerganin elokuvassa surua ei käsitellä yksioikoisesti, joten näyttelijöiden harteille putoaa suuri vastuu ilmentää pinnan alla kyteviä tunteita. Hedgesin hienovarainen suoritus on yksi parhaista miessivuosia, joita olen nähnyt.

8.

Mahershala Ali (Green Book)

Kenen olisi pitänyt voittaa: Steven Yeun (Burning)

En edes pidä Alia mitenkään huonona näyttelijänä, päin vastoin. Green Bookissa hän on asteen verran haastavammassa roolissa kuin Moonlightissa ja tässä hän pääsee sentään näyttelemään. Mutta elokuvana Green Book on mielestäni enemmän popcorn-viihdettä kuin Oscarin arvoista draamaa. Ja tämä pätee valitettavasti hahmovetoihinkin.

Se, mitä Yeun tekee Burningissa on puolestaan järkyttävän vaikeaa. Leikittelee katsojan psykologialla. Luo hahmoon kerroksellisuutta, salaperäisyyttä, monimutkaisuutta, mutta kuitenkin uskottavasti. Yksi parhaista roolisuorituksista, ehkä koskaan.

7.

Christian Bale (The Fighter)

Kenen olisi pitänyt voittaa: Jeremy Renner (The Town)

En ole Balen suurin fani. Minusta hän on yliarvostettu. Häntä on aina jotenkin vaikea katsoa. Hän ei ole luontainen, vaan aina jotenkin väkinäinen ja väännetty, teennäinen. Näyttelee näyttelemästä päästyään, aivan liikaa.

Renner on jäänyt lähtemättömästi mieleen The Townista. Aito, raaka, uskottava. Hänen ehdottomasti paras roolisuorituksensa ja vähän harmittaa, että hänkin on eksynyt Marvelin tummille vesille haaskaamaan aikaansa koko 2010-luvuksi, kun hän olisi voinut olla tekemässä The Townin - tai esimerkiksi Wind Riverin tai Arrivalin - kaltaisia, yllättävällä voimalla sydäntä särkeviä roolisuorituksia.

6.

J.K. Simmons (Whiplash)

Kenen olisi pitänyt voittaa: Riz Ahmed (Nightcrawler), Robert Duvall (The Judge)

2014 oli kyllä surkeuden huippu parhaan miessivuosan roolisuorituksille. En keksi oikeastaan yhtäkään erinomaista. Simmonskin on ihan kiva, mutta ehkä vähän yksioikoinen.

5. 

Christoph Waltz (Django Unchained)

Kenen olisi pitänyt voittaa: Francois Cluzet (Koskemattomat), Matthias Schoenaerts (Luihin ja ytimiin)

Waltzin roolisuoritus Kunniattomissa paskiaisissa on tietysti niin hieno, että ehkä sillä ratsastaen ansaitseekin saada jopa kaksi pystiä. Ja onhan Waltzin roolisuoritus tietysti Djangossakin hieno ja Waltzille tyypillisellä laadukkuudella näytelty. Tässäkin hahmossa on enemmän kuin ensisilmäyksellä antaisi odottaa ja Waltz ottaa hahmosta kaiken irti.

Mutta onhan se vähän mitäänsanomaton rooli. Ja vielä kirjoitetaan leffasta ulos niin surkuhupaisasti.

Kun taas kaksi hienoa ranskalaista näyttelijää tekevät henkeä salpaavat roolit, Cluzet upeassa ja sykähdyttävän koskettavassa Koskemattomat -elokuvassa sekä raakalaismaisen vahva Schoenaerts yhdessä kaikkien aikojen hienoimmista elokuvista Luihin ja ytimiin. Minusta emme sivilisaationa puhu tarpeeksi Schoenaertsin näyttelijäntaidoista. Hänen Luihin ja ytimiin-roolinsa on hämmästyttävä. Vahvan miehen muotokuva, jonka Schoenaerts sitten rikkoo päästäkseen tulkitsemaan mitä moninaisempia sävyjä. Ja Cluzet'n silmät Koskemattomissa. Mitä kaikkea hän pystyy pelkästään niillä ilmaisemaan. Ennen kaikkea syvää, syvää ahdinkoa.

4.

Christopher Plummer (Beginners)

Kenen olisi pitänyt voittaa: Jonah Hill (Moneyball)

Levätköön Plummer rauhassa. Beginners oli elokuvana aivan huikea, mutta Plummerin rooli elokuvassa aivan toissijainen ja näyttelysuorituksena siis unohdettava. 

Jonah Hill sen sijaan onnistui varastamaan shown Moneyballissa. Mikä on paljon sanottu. Koska, no, niin... Jonah Hill. Mutta hän on oikeasti järkyttävän hyvä. Hävittää itsensä täysin roolin taakse ja on 100% uskottava miehenä, joka on luultavasti hyvin erilainen Hillistä itsestään. Tällaiset roolisuoritukset ovat aina yhtä mykistäviä.

3. 

Jared Leto (Dallas Buyers Club)

Kenen olisi pitänyt voittaa: Jake Gyllenhaal (Prisoners)

Leto on ehkä näyttelijänä samanlainen kuin Joaquin Phoenix. Molemmat tekevät niin paljon. Kun kohdalle sitten osuu joku oikea elokuva, hillitympi, maanläheisempi, harmonisempi, heitä uskoo paljon enemmän. Mutta kun joku heidät vahingossa viskoo muutenkin grandiöösiin elokuvaan, on jälki aikamoista urkumusiikkia. Dallas Buyers Clubissa jäädään varmaan johonkin välimaastoon. Mutta ihan pidän siitä, että Leto on Oscar-voittaja. Varmasti ainakin yksi omaehtoisimmista taitelijoista Hollywoodissa.

Mutta niin, Jake Gyllenhaal ja hänen mykistävä, mykistävä roolisuorituksensa Prisonersissa. En voi muuta sanoa. Historiankirjoista tullaan lukemaan roppakaupalla ihmettelyä, miten aikalaisensa kohtelivat Gyllenhaalia eivätkä päästäneet ehdolle Oscariin sitten Brokeback Mountainin. Ehkä paras asia, mitä voin sanoa hänen roolisuorituksestaan Prisonersissa on, että se on hänen paras roolisuorituksensa. Mikä on paljon sanottu. 

2.

Brad Pitt (Once Upon a Time in Hollywood)

Kenen olisi pitänyt voittaa: Joe Pesci (The Irishman), Brad Pitt (Once Upon a Time in Hollywood)

Onhan se hienoa, että viimein elämme todellisuudessa, jossa Brad Pitt on Oscar-voittaja. Yksi valkokankaan legendoista, ehdottomasti ja vielä (siksi) niin täydellisesti roolitettu nimenomaan tähän jo aikanaan ikoniselta tuntuvaan rooliinsa. Koko elokuva tuntuu kulttiklasssikolta jo nyt.

Mutta onhan se Pittille vähän kuin aidan ylittäminen sen matalimmasta kohdasta. En usko, että hänen tarvitsi hirveästi omistautua tälle näyttelijäntyölle, päin vastoin. Se tuntuu lonkalta vedetyltä, mikä on yksi syy, miksi se vakuuttaa, mutta myös syy, miksi se ei vakuuta sen enempää.

Pesci puolestaan katoaa täysin hyytävän miehen rooliinsa. Mutta toisaalta hänellä oli jo Oscarinsa ja onko Pesci näyttelijänä kuitenkaan ihan kahden Oscarin tasoa? 

Ota tai jätä.

 1.

Mark Rylance (The Bridge of Spies)

Kenen olisi pitänyt voittaa: Mark Rylance (Bridge of Spies)

2010-luvun parhaan miessivuosan Oscar-palkittujen roolisuoritusten ehdoton helmi on Mark Rylance ja Bridge of Spies. Ei toista tällaista roolisuoritusta taida juuri tulla vastaan, paitsi tietysti Rylancelta itseltään. Näyttelijänä hän on juuri niin hyvä, kuin näyttelijän tulee olla. Viiltävän tarkka, mutta laajan emotionaalinen. Dramaattinen. Älykäs. Kuulas. Upea näyttelijä ja upea, upea roolisuoritus. Ja mikä hienointa, se on sen tason näyttelemistä, joka yleensä tuntuu karkaavan Oscar-akatemian säteen ulottuvilta. Hiljaista. Vähäeleistä. Täsmällistä.

Top-lista: 2010-luvun parhaan naissivuosan Oscar-voittajat

Palaan jälleen pohdintoihin menneen vuosikymmenen, 2010-luvun elokuvista ja tässä nimenomaisessa kirjoituksessa parhaan naissivuosan Oscar-voittajien näkökulmasta analysoituna. Ylipäänsä parhaan naissivuosan kategoria tuntuu olevan vähän sellainen make-it-or-break-it-kategoria. Osa voittajista joutuu jonkinlaisen Oscar-kirouksen uhreiksi ja katoavat monesti kuin tuhka tuuleen. Osa taas onnistuu hyödyntämään uutta mainettaa Oscar-voittajana ja lanseeraamaan hyvinkin menestyksekkään uran Hollywoodissa.

Tässä omasta mielestäni parhaan naissivuosan Oscar-voittajat parhausjärjestyksessä:

 10.

Melissa Leo - The Fighter (2010)

Kenen olisi pitänyt voittaa: Amy Adams (The Fighter), Winona Ryder (Black Swan), Hailee Steinfeld (True Grit), Marion Cotillard (Inception), Lesley Manville (Another Year), Dianne Wiest (Rabbit Hole) tai ihan kuka tahansa muu.

Melissa Leo on kyllä jäänyt Oscar-historiankirjoihin yhtenä kummallisimmista voittajista koskaan. En usko, että kovin moni edes muistaa hänen nimeään, saatikka että hän olisi pystin käynyt Oscar-gaalan lavalta nappaamassa. Puhumattakaan minkälaisesta roolista (teatraalinen karikatyyri, jota ei voi kutsua edes hyväksi näyttelemiseksi).

Kaiken lisäksi Leolla on kontollaan kunnia olla yksi niistä voimista, jotka auttoivat potkimaan käyntiin tämän 2010-luvun Oscareita piinanneen kampanjointikahinoinnin, jollaiseksi Oscar-kisailu on muuttunut. Toki häntä ennenkin oltiin kiihkeää Oscar-taistelua tiedottajien ja agenttien ja managerien ja studioiden markkinointiväen kesken käyty, mutta kun hänelle ei omaa Oscar-kampanjaa studion taholta lanseerattu, täti otti ohjat omiin käsiinsä ja alkoi tehdä omaa Oscar-kampanjaansa DIY-periaatteella askarrellen. Jonka jälkeen tietysti jokaisen muunkin Oscaria havittelevan näyttelijän on täytynyt heittää itsensä kehään ja kiertää kaikenmaailman kissanristijäiset "Oscar-kautena", kuten me nyt kokonaista kuukausia kestävää ajanjaksoa olemme oppineet kutsumaan. 

Ehkä koronavuosi viimein tuo tähän säälimättömään Oscar-peliin jonkinlaista erätaukoa ja huomio olisi taas ihan vain ehdolla olevissa roolisuorituksissa ja elokuvissa. Saa nähdä jatkuuko Leon viitoittama polku sitten koronan jälkeen (jos sellainen aika joskus tulee) vai annettaisiinko taas ihan vain studioiden markkinaväen pommittaa Oscar-äänestäjiä omassa rauhassaan ilman tähtien mukaan köyttämistä.

09. 

Allison Janney - I, Tonya (2017)

Kenen olisi pitänyt voittaa: -

Janney näin listan loppupäässä, sillä en ole I, Tonyaa nähnyt ja se onkin näistä parhaan naissivuosan kategorian voittaneista roolisuorituksista ainoa, jota en ole vielä nähnyt. Kyllä varmasti tämän erehdykseni tulen jossain vaiheessa korjaamaan ja pyhä aikomus oli se katsastaa ennen tämän listauksen laatimista, mutta en jaksanut.

08.

Regina King - If Beale Street Could Talk (2018)

Kenen olisi pitänyt voittaa: Rachel Weisz (The Favourite)

Ei niin, että Regina King olisi jotenkin huono, puhumattakaan elokuvastaan. Mutta hänen rooli siinä on vain kovin pieni. Hänellä on oikeastaan vain yksi kunnon kohtaus, jonka vetääkin sitten hyvin, mutta sekin vähä on kovin helposti unohdettavissa. Minusta hän ei onnistunut sivuosanäyttelijänä varastamaan huomiota, vaan tämän elokuvan tähdet olivat ihan ansaitusti KiKi Layne ja Stephan James, joille olisi kuulunut tämä Oscar-ansio Kingin sijaan.

Sitten puolestaan on ihan oikeutettua kysyä onko Weiszin rooli edes sivuosa The Favouritessa? Mutta se on oikeastaan kuin Kingin vastakohta. Onnistuu varastamaan huomion ja vieläpä aika kankeassa elokuvassa. Kohtalokkaan vapiseva roolisuoritus. Upeita sävyjä.

07.

Patricia Arquette - Boyhood (2014)

Kenen olisi pitänyt voittaa: Keira Knightley (The Imitation Game)

Muistan vieläkin sen ajan ennen kuin Boyhood oli saanut ensi-iltansa. Kuinka jännittävää se oli, että jotain elokuvaa oli kuvattu 12 vuotta. Ja kuinka valitettavaa sitten, että se on vieläkin jännittävin asia koko elokuvassa eikä se oikein kasvanut miksikään muuksi. Hienointa siinä oli kahdentoista vuoden mittainen urakka ja sen mukanaan tuomat mahdollisuudet. Esimerkiksi Arquetten roolityön syvällisyyden, kun hahmo kirjaimellisesti kerryttää ikärenkaita silmiemme edessä. Ja kuinka vavisuttavaa se on sitten päästä elokuvan loppuun kokemaan eletyn elämän pettymys hänen kanssaan.

Mutta kuten sanottu, vuodet tekivät suurimman työn.

Olisin antanut pystin Keira Knightleylle ja se tuntuu oudolta, että elämme vieläkin aikaa ennen Knightleyn Oscar-voittoa. Ehkä joku päivä pääsemme vielä aikaan Knightleyn Oscar-voiton jälkeen.

06.

Viola Davis - Fences (2016)

Kenen olisi pitänyt voittaa: Tilda Swinton (A Bigger Splash)

Olen vähän kyllästynyt Viola Davisiin. Hänen kikkakolmosensa olivat ihan kiinnostavia ensimmäisen kerran, kun näin hänet (Piioissa). Mutta sittemmin tuntuu, että hän toistaa samat temput jokaisessa elokuvassa. Hän esittää maailman vakavinta naista, joka jossain kohtaa vetää kilarit ja sitten pois alta oksat ja männyn kävyt, tämä rouva nimittäin osaa uhota. Mutta onko se hyvää näyttelemistä, että vetää joka roolin samalla lailla? Etsin näyttelijöistä aina vivahteita ja sävyjä. Riskejä ja luovaa hulluutta. Kykyä muuntautua kameleontin lailla. Viola Davis on aina Viola Davis.

Valitsin sitten Swintonin tämän pystin saajaksi, koska hän vetää oikeastaan päin vastaisella tyylillä Davisiin. Hän on aina huomaamaton. Sulautuu, sen sijaan että esittää. Hämärtää, sen sijaan että julistaa. Etenkin A Bigger Splashin roolityössään hän on yksityiskohtainen, mielenkiintoinen, äärettömän sulava ja melkein jopa häilyvä. Hänestä ei oikein saa otetta, mutta silti hänen seuraansa jää kuin olisi tuntenut hänet aina. Ja hän saa luotua hahmosta tietynlaisen, spesifin, vaikka tässä roolissa käyttääkin mahdollisimman vähän sanoja. Swinton on älykäs, ei - viisas - näyttelijä.

05.

Lupita Nyong'o - 12 Years a Slave (2013)

Kenen olisi pitänyt voittaa: Julia Roberts (August, Osage County)

Kuka voisikaan unohtaa Lupita Nyong'on ja hänen ikimuistoisen roolityönsä kauheassa 12 Years a Slave -elokuvassa. Ehkä yksi rankimmista rooleista, joka on Oscarilla palkittu? Ja Lupita vielä niin raiaks läsnäolo Hollywoodissa ja täysin oikeutusti noussutkin tähtitaivaalle. Se on eittämättä ollut 2010-luvussa parasta, että sellaiset kasvot kuin Lupitan voivat nyt komeilla elokuvien julisteissa ja sellainen nimi kuin Lupita Nyong'o olla isoimmalla fontilla.

Mutta sydän sykkii Julia Robertsin uran yhdelle parhaista roolisuorituksista. Kuten monesti naissivuosan kategorian kohdalla, voisi Robertsinkin roolisuorituksesta kysyä kuuluuko se naissivuosan puolelle? Naissivuosan kategoriaa monesti käytetäänkin väärin antamaan naispääosan suorituksille kuin oikoreitti Oscareihin. Mutta ehkä pääasiassa kuitenkin siksi, että jos nainen elokuvassa on, hän on joko miehen rakkauden kohteena (jolloin mies on se päärooli) tai sitten naista ei elokuvasta löydy ollenkaan. Joten toisin kuin miesnäyttelijöiden kategorioissa, joista löytyy roolisuorituksia joita lajitella kunnolla molempiin kategorioihin, naisnäyttelijöiden roolisuoritukset ovat usein tällaisia rajatapauksia.

04.

Laura Dern - Marriage Story (2019)

Kenen olisi pitänyt voittaa: Scarlett Johansson (Jojo Rabbit)

Dern ansaitsi mielestäni Oscarinsa tästä tulisesta roolisuorituksestaan. 

Mutta taas: Scarlett Johansson ja Jojo Rabbit iskivät kovemmin sydämeen.

03.

Anne Hathaway - Les Miserables (2012)

Kenen olisi pitänyt voittaa: Ann Dowd (Compliance)

Hathawayn viisitoistaminuuttinen valkokankaan edessä vilaisu Les Miserables'issa tuntui jo vähän liiankin pieneltä sivuroolilta, etenkin kun hän veti niin vahvasti ja oli elokuvan ainoa hyvä puoli, häntä olisi katsonut pidemmänkin aikaa. Lähinnä se siihen yhteen lauluun kulminoituu hänen osaaminen ja mikä ikoninen veto se onkaan. 

Mutta mitä Ann Dowd tekee Compliancessa on mestarioppitunnin vetäminen näyttelytaiteen yksityiskohtaisimmista nyansseista.

02.

Octavia Spencer - The Help (2011)

Kenen olisi pitänyt voittaa: Octavia Spencer (The Help)

Spencer on mieleenpainuva ja kukaan muu ei kirjaimellisesti olisi tätä roolia pystynyt vetämään - sehän kirjoitettiinkin häntä varten. Lisäksi Spencer on Oscar-voittonsa jälkeen noussut Hollywoodin kärkikastiin ja tähdittänyt 2010-luvun isoimpia hittejä ja jopa tuottanut parhaan elokuvan Oscar-voittajan Green Bookin. Kaikki kunnia siis hänelle, että on onnistunut murtamaan tiensä huipulle vaikkei olekaan näyttänyt klassiselta Hollywood-tähdeltä. Pakko sanoa, että katsoisinkin Spenceria melkein ihan missä tahansa elokuvassa. Niin hieno ja raikas näyttelijä ja läsnäolo hän on. 

Mutta hän nappaa kuitenkin listan kakkospaikan lähinnä vain siksi, etten keksi kuka muukaan olisi kyseisenä vuonna ansainnut pystin enemmän kuin Spencer. Lähinnä Marisa Tomei sellaisesta elokuvasta kuin The Ides of March muistui mieleen vahvana sivuroolina, mutta ei hänkään sitten kuitenkaan ihan mikään niin maata mullistava ollut.

01.

Alicia Vikander - The Danish Girl (2015)

Kenen olisi pitänyt voittaa: Alicia Vikander (The Danish Girl)

Myös Rachel McAdams olisi ollut Oscarin arvoinen Spotlightissa. 

The Danish Girl taisi olla elokuvavuotensa isoimpia tapauksia ja elokuva on tietysti hieno, roolisuorituksineen. Vuosi 2015 oli myös Vikanderin läpimurtovuosi. Monet ajattelivat etenkin hänen työnsä hienossa Ex Machina -elokuvassa olevan myös Oscarin arvoinen. Mutta minä kyllä kannatan myös Vikanderin upeaa näyttelijätyötä The Danish Girlissa. Rooli on tavattoman vaikea, mutta Vikander kantaa sen valoisalla olemuksellaan ja huomaamattomalla voimallaan kevyen oloisesti. Näyttelijänä nimenomaan hänen auransa tekee lähtemättömän vaikutuksen. Se on samaan aikaan hyvin painava ja kevyt. Melkein vanhanaikaisen tunkkainen, mutta myös pistävän moderni. Tällaisen karisman omaavia näyttelijöitä ei tule joka päivä vastaan ja The Danish Girlissa hän saa käytettyä olemuksensa syvällisimpia piirteitä täydellisesti hyväkseen luodakseen uskottavan muotokuvan monitahoisesta roolihahmosta.