Aamiainen Tiffanylla (Breakfast at Tiffany's)

Audrey Hepburn ja ohjaaja Blake Edwards määrittelevät New Yorkin, muodin ja elokuvan ikiajoiksi, "herkullisessa" klassikossa, ajattomassa sellaisessa.

Onko kukaan oikeasti elokuvan nähtyään syönyt aamiaista Tiffanylla? Varmasti onkin ja sitä enemmän ihmiset ovat halunneet tehdä niin. Siksi tarina toimii. Se on samaistuttava. Audrey Hepburn tulkitsee Holly Golightlyä, New Yorkilaista seurapiirinaista, joka yrittää napata itselleen miljonääriä. Hän ei kuitenkaan suostu lukittautumaan häkkiin, vaan elää omilla ehdoillaan, uskoo vapauteen. Elättämään hän pystyy itsensä, tietämättään tekemään tiedon salakuljetusta vankilaan, eräälle vangille, jonka Holly uskoo maksavan vain hänelle seurastaan. Hollyn naapuriin muttaa Fred, joka on itse varakkaan vanhemman rouvan maksama rakastaja. Fred rakastuu kuitenkin itse Hollyyn. Hollyn elämä on ollut liian täynnä enää hänen uskoakseen rakkauden voimaan. Perustuen Truman Capoten kirjaan, Aamiainen Tiffanylla on ikimuistoinen. Holly Golightly on ehkä monimutkaisin hahmo tulkittuna valkokankaalla. Samalla kevyt, samalla äärettömän syvällinen. Hänen ongelmansa ovat ehkä eksistentialistisia, mutta kuitenkin samalla yhteisiä. Kaikki ymmärtävät mistä on kyse, vaikkeivat sitä tiedäkkään. Jokainen haluaa olla vapaa.

      Mutta, se ei ole pelkkä vapaus, josta Aamiainen Tiffanylla kertoo. Samalla se kuvaa New Yorkin sitä määrittelevällä tavalla. Onnistuu vangitsemaan kaupungin luonteen, niin, ettei kukaan siihen enää yhtä hyvin pysty. Edwards on elokuvan ohjaaja isolla o:lla. Elokuvan tunnelma vie mennessään ja samalla paljastaa elokuvan todellisen moraalisen selkärangan. Samalla se antaa katsojalle elokuvallisen nautinnon, kokemuksen jopa elämyksen ja samalla se tulkitsee universaaleja, samaistuttavia teemoja varsin suoraviivaisella tavalla, kuitenkaan olematta kliseinen tai ennalta-arvattava. Joka tapauksessa on Truman Capotea kiittäminen ikimuistoisen Hollyn luomisesta ja Audrey Hepburnia sen meille tulkitsemisesta.

 "Määrittelee elämän, muodin, New Yorkin ja elokuvan, mitä upeimmalla tavalla"

     Hepburn on ollut ja jatkaa yhä tuhansien, ellei jopa miljoonien sydämien valloittamista. Hän on monelle "se" näyttelijä ja uskon, että syynä siihen on yksi pieni elokuva, joka sijoittuu Manhattanille, New Yorkin sydämeen, jossa näemme Hepburnin tallustelemassa Tiffanyn käytäviä pienessä mustassa mekossa. Darling-sana on varmasti elokuvan eniten hoettu sana ja silti se ei ole kulunut. Tämä on vain Hepburnin roolisuorituksen pinta. Hänen Golightly kiitää glamourin aallon harjalla ja elää loistolle ja kiillolle. Samalla hänellä on oma taakka kantaa ja syvät motiivit uskoa elämää omalla tavallaan. Tehdä siitä omanlainen, ilman kenenkään arvostelua. Hepburn näyttää meille, mitä on tehdä itsestään tähti, omilla ansioillaan, oikeutetusti siten, huolimatta Capoten itse suosimasta valinnasta rooliin; Marilyn Monroe, tässä tapauksessa elokuvanäyttelemisellä. Samalla hyvin teatraalista ja samalla hyvin hallittua.
       Aamiainen Tiffanylla on todellakin juuri sitä. Määrittelee elämän, muodin, New Yorkin ja elokuvan, mitä upeimmalla tavalla ja ei jätä katsojalle toivomisen varaa siitä, minkä elokuvan pitäisi olla ylistetyin klassikko minkä tahansa valikoiman joukosta. Mitä olisikaan maailma ilman Moon Riveriä tai pikkumustaamekkoa tai Audrey Hepburnia tai Mickey Rooney unohtumatonta kiinalaista miestä?