En suosittele katsomaan tätä elokuvaa. Minä olen sen nyt kuitenkin katsonut ja päätin tarttua haasteeseen arvioida tämä. Haasteena on, että miten kirjoittaa elokuvasta kokonaisvaltainen ja kattava arvostelu, kun mitään muuta elokuvasta ei ole sanottavana kuin että "huono". En myöskään halua turvautua ironisiin huomautuksiin juonesta tai elokuvasta itsestäkään, koska mielestäni jokainen elokuva ansaistsee tasavertaisen kohtelun ja arvostelun lukija saanee itse päätää katsooko elokuvan. Olin itse asiassa yllättänyt suhteellisen monista positiivisista arvosteluista, joita löysin netistä. En yleensä lue toisten arvosteluja, ennen kuin olen itse kirjoittanut kyseisestä elokuvasta, mutta en oikeasti uskonut, että arvostelisin tämän elokuvan. Voin itsekin mukautua niihin positiivisiin kommentteihin, jotka kehuivat elokuvan uskollisuutta itämaisiin taisteluelokuviin ja siitä onkin kiittäminen ohjaajaa. Elokuvan rakenne on hyvin vahvasti kung-fu-mässäilyn kaltainen ja sellaisen ystävä, varmasti nauttiikin elokuvasta. Ongelmaksi tulee tietysti taas, että mitä jos ei pidä itämaisista elokuvista? Sitten positiivisia kehuja sai elokuvan huumori. Elokuva tarttuukin parodisin ottein aiheeseen ja ei missään nimessä ota itseään liian vakavasti. Lukuisat aukot ja motiivittomat hahmot tekevät tarinasta kepeän, mutta todella epärealistisen ja epäuskottavan. Itse asiassa elokuvaa on todella piinallista katsoa, sillä siinä ei ole mitään järkeä. Sanoakseni todella pahasti; elokuva edustaa juuri sitä Hollywoodia, josta sitä aina syytetään.
Juoni on hutera. Hahmot ovat naurettava kaksiulotteisia ja koko elokuvan tyyli kuin vitsinä tehty. Se antaa tilaisuuden syödä se karkkipussi loppuun ja nukahtaa sohvan pohjalle perjantai-iltana. Hups, ironiaa. Oh, what the hell, antaa mennä... Jos elokuva on tarkoitettu komediaksi, se onnistuu, mutta ei kuten mikä tahansa komedia, vaan antamalla katsojan nauraa elokuvalle, ei elokuvan aineksille. Se on siis erittäin huono asia. Täytyy kylläkin antaa krediittiä käsikirjoittajan luovalle idealle käyttää palkkatappajan nimenä Melvin Smileytä ja tehdä hänestä lepsu. Kuitenkin se on varsin hutera pohja rakentaa elokuva. Noin, onnistuinko ironiattomuuteen? Elokuvaan sisältyy, tietenkin, kaikki kliseet, kaikki mielikuvituksettomat peruselementit, peruskaava; perus. Perun aiemmat puheeni, siitä etten suosittele elokuvaa kenellekään, itse asiassa suosittelen elokuvaa, sellaiselle, joka haluaa katsoa ne samat räjäytysefektit ja nauraa samoille vitseille, joille on nauranut jo sataan kertaan. The Big Hit, not such a big hit.Mark Wahlberg on lojaali näyttelijä. Valitettavasti hän on suostunut tähän elokuvaan. Hän onnistuu herättämään hahmonsa ohjaajan vision mukaiseksi ja jopa toteuttamaan hahmon tavoitteet ja saamaan aikaan viihdyttävyyden. Se on jo enemmän kuin paljon tämän kaliiberin elokuvassa. Wahlberg hahmottaa hyvin kokonaisuuksia ja osaa todella tulkita hahmojaan. Hän ymmärtää näyttelemisen ja tajuaa katsoa itseään ulkoa päin. Hän on erittäin hyvä näyttelijä, joka ei tuota pettymyksiä, silloinkaan kun se olisi erittäin mahdollista. Kaikki pisteet siis hänelle. Lähes kaikki muut näyttelijät laiskottelevatkin sitten ja laukovat muutamat latteat vitsinsä ja se on siinä.
The Big Hit ei ole elokuvien parhaasta päästä. Itämaisten taisteluelokuvien ystävä voi löytää The Big Hitistä jopa jotain järkeä, mutta kenelle tahansa muulle, elokuva on vain surkea kopio jo täysin läpikäydystä aiheesta ja genrestä. Elokuva on lähinnä iso vitsi ja ymmärrän kyllä, elokuvan hauskuuspainon ja ne elementit, mutta nekin jäävät erittäin laihaksi ja jopa loukkaaviksi, strereotypioita ylistäviksi järjen vastakappaleiksi.
5-
...=)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti