The Boy Next Door (The Boy Next Door)

Hyvä elokuvan kriteeri on, että elokuvan täytyy ottaa sinut haltuunsa. Elokuvan täytyy tehdä töitä sinun eteen, ei toisinpäin. Sinun ei tarvitse työskennellä pitääksesi elokuvaa hyvänä tai viihtyäksesi sen parissa. Elokuvan täytyy olla tarpeeksi hyvä, että kun pistät sen päälle, et halua lopettaa sen katsomista. Jennifer Lopezin tähdittämä trilleri vuodelta 2015 on tälläinen elokuva.

Claire Peterson (Jennifer Lopez) on paikallisen lukion klassisen kirjallisuuden opettaja, jolla on poika Kevin (Ian Nelson) ja häntä pettänyt aviomies Garrett (John Corbett). Petersonien naapuriin muuttaa komea, Kevinin ikäinen nuori Noah Sandborn (Ryan Guzman). Miettiessään pelastaako avioliittonsa yrittämällä uudelleen miehensä kanssa, Claire päätyy pettämään tätä Noahin kanssa, vain katuakseen sitä hetkeä myöhemmin. Noahilla on kuitenkin aivan eri yhteinen kohtalo mielessä.

Olen ennenkin tuonut ilmi mieltymystä hyviä jännityselokuvia kohtaan. Rakastan sitä piirrettä elouvassa, että sitä seuraa sormet suussa ja henkeä haukkoen. The Boy Next Doorilla on monia etuja, kuten nimekäs näyttelijäkaarti ja ajoittain erittäin hyytävän jännittävä juonenkulku. Pidän elokuvan tunnelmasta ja sen klassista piirteistä, jotka selvästi ilmentävät ikonisia jännityselokuvan piirteitä. Joku saattaa olla kyllästynyt jo nähtyihin elementteihin tässä jännityselokuvassa, mutta tietystä ennalta-arvattavuudesta huolimatta, elokuva onnistuu pitämään otteessaan.

Kerrankin elokuvalla on hyvä nimi. The Boy Next Door eli naapurinpoika. Yleensähän elokuvista on tuttu asetelma, jossa ihastutaan naapurin tyttöön. Siitä on syntynyt käsite "The girl next door" eli "Naapurin tyttö" ilmentämään tietynlaista, hyvää ja ihastuttavaa tyttöä, johon poikien on helppo rakastua. The Boy Next Door on siis ilmiselvää ironiaa, kun paljastuukin, että naapurin poika ei olekaan mikä ihannevävy.

Jennifer Lopez ei ole näyttelijöistä vahvimpia. Häneltä on nähty ennenkin tälläinen rooli, jossa hän on viaton, kaunis nainen, jolle tapahtuu... asioita. Mutta ei kaikkien mitään Shakespearen tulkitsijoita tarvitsekaan olla. Lopezilla on karismaa ja kauneutta vaikka muille jakaa ja siksi sopii hyvin tälläisen viihdyttävään pätkään. Ryan Guzmanin sen sijaan näen siirtyvän tästä eteenpäin esittelemään tässä jo hyvin demonstroimaansa laajaa repertuaaria, mielisairaasta psykosta, karismaattiseen ja hurmaavaan pääosanesittäjään.

Toki, elokuva ei ole sitten mitään Shakespearea. Tietyt, jopa naurettavat seikat käsikirjoituksessa (kuten täysin turha hahmo, Noahin setä, joka unohdetaan pitkäksi aikaa pois elokuvasta ja yht' äkkiä hypähtää takaisin ruutuun tai se, että Noah mukamas onnistui hankkimaan alkuperäispainoksen Homerin Iliaksesta, joka ilmestyi ensimmäisen kerran tosiaan satoja vuosia ennen ajanlaskun alkua) luovat pahan imago-ongelman elokuvalle ja hävittävät hitusen uskottavuutta. Mutta kuten jo sanoin, viihdyin elokuvan parissa ja ainakaan elokuva ei teeskentele olevansa jotain muuta kuin se on. Ei kaiken tarvitse olla niin h*lvetin asiallista ja viimeisen päälle hiottua, vieden kaiken intohimon elokuvasta pois. Tässä on hyvä trilleri, karismaattisilla tähdillä ja otteessaan pitävällä juonella. Minä ainakin pidin.

...=)