"Elokuvat kertovat tarinoita. Joissain tarinoissa on hyvä, joka taistelee pahaa vastaan. Useimmiten hyvä voittaa, mutta joskus voittaa paha. Ja monesti paha on juuri se, joka jää mieleen.Mikä tai kuka elokuvahirviö on jäänyt sinulle parhaiten mieleen? Hirviöllä ei tässä yhteydessä tarvitse välttämättä olla kaksihaaraista kieltä ja kolmea sarvea, se voi aivan hyvin olla ihmiskasvoinenkin. Tärkeintä on, että se on jäänyt sinulle mieleen kauheana, inhottavana, pelottavana, ahdistavana."
Tätä jouduin miettimään pitkään, sillä en katso kauhuelokuvia, joten mikään perinteinen pelottava monsteriörkki ei tullut mieleen, koska niitä en tykkää tiirailla.
Toiseksi, koska koen olevani ainakin jokseenkin empaattinen ja optimistinen ihminen ja uskon, että jokaisessa ihmisessä on hyvää, niin jos ei ihmistä ole kuvattu täysin läpimädäksi ihmisolennoksi elokuvassa, ei minulle muodostu juurikaan painajaisia ja pystyn symppaamaan todella hirviömäisiäkin hahmoja. Pidänkin eniten juuri leffapahiksista, jotka ovat aitoja juuri kahtiajakoisuutensa vuoksi. Ne, jotka muistuttavat, että jokaisesta meistä on mahdollista tulle tarinan antagonisti, jos unohdamme empatian.Mieleen tulee kuitenkin yksi hahmo ylitse muiden.
Nurse Ratched, elokuvasta Yksi lensi yli käenpesän (1975), Jack Nicholsonin tähdittämä klassikko vuodelta 1975. Sekä mielisairaapotilasta esittänyt Nicholson että hoitajaa esittänyt Louise Fletcher voittivat osistaan pääosan Oscar-palkinnot. Mikä kertoo Fletcherin roolisuorituksen voimakkuudesta ja hänen hahmonsa vaikutuksesta on, että oikeastihan se on pelkkä sivurooli, mutta tuntuu kuin hän olisi elokuvassa koko ajan läsnä. Vähän samoin tavoin kuin Anthony Hopkinsin pääosana palkittu sivuosa elokuvassa Uhrilampaat (1991). Nurse Ratched on pelottava siksi, että hän pyrkii näennäisesti hyvään. Hän seuraa sääntöjä niin kylmästi ja pitää lankoja käsissään niin tyrannimaisella otteella, että jättää hyvin vähän tilaa empatialle, ystävyydelle, ymmärykselle, anteeksiannolle tai millekään inhimilliselle, vaan on valmis tekemään tuhoa oman vääristyneen moraalikäsityksensä eteen.
Minkä takia pidän tätä hahmoa elokuvahistorian pelottavimpana hahmona on etenkin hänen oma suhteensa hänen omaan auktoriteettiasemaan. Minulla on omat antipatiani auktoriteetteja kohtaan ja heidän tuhoavaa vaikutusta yksilöön ja miksei yhteisöönkin. Kuinka sadistinen käsitekin se jo on, että sinulla on valtaa ihmisiin.
Nurse Ratched, elokuvasta Yksi lensi yli käenpesän (1975), Jack Nicholsonin tähdittämä klassikko vuodelta 1975. Sekä mielisairaapotilasta esittänyt Nicholson että hoitajaa esittänyt Louise Fletcher voittivat osistaan pääosan Oscar-palkinnot. Mikä kertoo Fletcherin roolisuorituksen voimakkuudesta ja hänen hahmonsa vaikutuksesta on, että oikeastihan se on pelkkä sivurooli, mutta tuntuu kuin hän olisi elokuvassa koko ajan läsnä. Vähän samoin tavoin kuin Anthony Hopkinsin pääosana palkittu sivuosa elokuvassa Uhrilampaat (1991). Nurse Ratched on pelottava siksi, että hän pyrkii näennäisesti hyvään. Hän seuraa sääntöjä niin kylmästi ja pitää lankoja käsissään niin tyrannimaisella otteella, että jättää hyvin vähän tilaa empatialle, ystävyydelle, ymmärykselle, anteeksiannolle tai millekään inhimilliselle, vaan on valmis tekemään tuhoa oman vääristyneen moraalikäsityksensä eteen.
Minkä takia pidän tätä hahmoa elokuvahistorian pelottavimpana hahmona on etenkin hänen oma suhteensa hänen omaan auktoriteettiasemaan. Minulla on omat antipatiani auktoriteetteja kohtaan ja heidän tuhoavaa vaikutusta yksilöön ja miksei yhteisöönkin. Kuinka sadistinen käsitekin se jo on, että sinulla on valtaa ihmisiin.
Yksi hätkähdyttävimpiä oivalluksia, uskon, ihmisenä kasvamisen tiellä, jonka voi tehdä, on tajuta kuinka erilaisia moraalikäsityksiä ihmisillä loppupeleissä on. Luojan kiitos elämme oikeusvaltiossa, jossa yksittäisten ihmisten - johtajien - yksittäiset moraalikäsitykset eivät sanele sääntöjä. Nurse Ratched on osaltaan oiva muistutus siitä, miten paljon valtaa yhdellä ihmisellä voi olla. Eikä sitä valtaa tarvitse edes väärinkäyttää. Myös sääntöjen puitteissa voi tehdä paljon pahaa.
Kuinka tärkeää olisi, että kohtaisimme toisemme ihmisinä.
Loppuun kuitenkin jotain muuta. Nimittäin ihanaa Jacob Trembleytä muistuttamaan ihmisyyden hyvyydestä.
Ja jos ei kiitospuheet kiinnosta, niin tässä vielä päivän pelastava taidonnäyte:
Erittäin asiallinen valinta! Leffapahisten huippua.
VastaaPoistaEn yhtään ihmettele miksi Louise Fletcher ei tämän jälkeen urallaan juuri mitään merkittävää tehnyt. Ei häntä näe enää minään muuna kuin tänä sadistisena ämmänä...xD
Poista