45 vuotta (45 Years)

Charlotte Rampling sai osastaan Andrew Haighin ohjaamasta, vuoden 2015 draamaelokuvasta parhaan naispääosan Oscar-ehdokkuuden. Hänen tulkitsema Kate Mercer on pienessä englantilaisessa kylässä asuva eläköitynyt opettaja, joka on ollut 45 vuotta naimisissa saman miehen (Tom Courtenay) kanssa. Sekä Courtenay että Rampling voittivat Berliinin elokuvafestivaaleilla Kultainen Karhu-palkinnot roolisuorituksistaan. En liiemmin pidä Ramplingista. Koen että hänen hiirulaisolemuksensa ei edesauta häntä juurikaan näyttelijän karismaa vaativassa ammatissaan, joten se, että sanon hänen olevan upea roolissaan, täytyy tarkoittaa jotain. Mutta koen myös, että Tom Courtenay on jopa parempi kuin Rampling.

Elokuva on hidas. En välttämättä suosittele raahautumaan leffateatteriin katsomaan tätä väsyneenä työpäivän jälkeen, kuten minä erehdyin tekemään. Loppujen lopuksi ei elokuva ollut edes hirveän syvällinen. Käsikirjoitus on hienostuneen tarkka siinä suhteessa, että esittelee aidosti kaksi ihmistä, jotka ovat monen vuosikymmenen ajan oppineet paljon toisistaan. Kuvaus on siis mielenkiintoista hahmojen kannalta, mutta silti jättää liian ison kysymerkin, että miksi tälläinen tarina piti kertoa.

Rakastin elokuvan loppua. En ole aikaisemmin tainnut liikaa ainakaan julistaa mieltymyssuhdettani avoimiin loppuihin. Minulle unelmainen loppu elokuvassa olisi leikkaus mustaan kesken jonkun repliikin. En tiedä onko tässä suoranaisesti avointa loppua, mutta elokuva odottaa viimeiselle sekunnille asti että tarjoaa ratkaisevan vihjeen tämän pariskunnan tulevaisuudesta ja sitten lopettaa kestonsa. Harmi vain, kun joudumme ensin tappelemaan silmäluomiemme kanssa puolitoistatuntia että näemme pari sekuntia intensitiivistä draamaa, ei se ihan ole sen arvoista.

#elokuvahaaste2016

...=)