Dokumenttina Nothing Like A Dame ei ole kummoinen. Eikä kyllä oikein näiden neljän naisen keskustelunakaan. Toki ikäänsä nähden he ovat vielä huomattavan teräviä ja saavat katsojan keskittymään käytännössä vain puolentoista tunnin mittaiseen keskusteluun kuin se olisi vetäväkin toimintaelokuva, mutta valitettavasti keskustelu ei oikein ehdi päästä kunnolla käyntiin. Mihinkään sen syvällisempään tai aitoon ei päästä kiinni.
Veteraaninäyttelijät kertaavat leppoisasti muutamia anekdootteja uransa varrelta. Useammin kuin kerran keskustelu kääntyy heidän aviomiehiin, ohjaajamiehiin sekä kerta kerran jälkeen jumalaa suurempana pidettävään Laurence Olivieriin, josta naisilla on enemmän sanottavaa kuin itsestään, toisistaan tai ainakaan muista naisista. Edesmennyt Edith Evans taidettiin mainita kerran. Joku naispuolinen kriitikko ehdittiin haukkua lyttyyn. Muuten keskustelu pyöri vain ja ainoastaan miesten ympärillä.
Koska kyseessä on näyttelijät, kerrattiin tässä tietysti heidän ikimuistoisimpia roolejaan. Mikä oli tietysti tappotylsää kuunneltavaa, sillä kun oli puhe eritoten teatterirooleista, ei katsojalla ollut mitään mahdollisuutta tuntea tai tietää, mistä oli kyse. Tämän oli dokumentintekijätkin tajunneet ja editoineet mukaan lyhyitä klippejä tai valokuvia niistä rooleista, mistä oli puhe, mutta eihän ne tietenkään riittäneet. Katsojan olisi pitänyt nähdä nämä 60-luvulla esitetyt teatteriroolit ymmärtääkseen täysin, mistä puhuttiin. Ja se määrä ihmisiä, jotka ovat nämä produktiot nähneet ja ovat yhä elossa, on luultavasti hyvin pieni.
Eli dokumentin ansiot ovat valitettavasti vähän hääppöiset. Ihan meditatiivista dokumentin seuraaminen oli siksi, että harvoinpa tällaisia dokumentteja tehdään, jossa vanhemmat naiset ihan vain juttelevat ja saavat kameran huomion kokonaisen puolitoistatuntisen ajaksi. Mutta valitettavasti ei voi oikein sanoa, että näiden näyttelijöiden karisma olisi kantanut täysin koko dokumentin ajan. Toki valovoimaisia tähtiä on kyseessä, mutta katsomista häiritsi ainakin omalta osalta se, että joka toinen minuutti joku valitti, ettei kuullut mitä toinen sanoi ja sitten kerrattiin taas se, mitä oli sanottu kaksi minuuttia aikaisemmin ja vasta sen jälkeen keskustelu pääsi jatkumaan, jos jatkui. Useimmiten he uupuivat ennen kuin keskustelu olisi ehtinyt jatkumaan. Joten sitten he vain tuijottivat tyhjyyteen ja tuntuivat unohtavan, missä edes olivat: kameran edessä.
Harmi sinänsä, jos tässä olisi ollut ohjauksellisempi ote, sen sijaan, että heitä vain kuvattiin "luontaisessa elinympäristössään" ja annettiin kameran vain käydä taustalla, ehkä heistä olisi saanutkin enemmän irti. Jotain syväluotaavampaa.
Huomattavasti mielenkiintoisempi dokumentti Areenassa Judi Denchista on tämä, missä hän tutustu puiden ekosysteemiin yhdessä tutkijoiden kanssa.
Itse kun en ole koskaan ollut luonnontieteistä niin kiinnostunut, oli oikeasti ihanaa havaita, kuinka mielenkiintoista niinkin yksiselitteiseltä tuntuva ilmiö kuin puut voi olla. Ihan kokonaan uusi maailma avautui tämän tutkimusretken myötä. Ja Judi Dench, joka siis rakastaa puita ja on aina haalinut niitä puutarhaansa ja kultivoinut niiden luonnonvoimaa ympäristöönsä, oli juuri sopiva henkilö johdattamaan katsojan tutkijoiden tieteellisempään näkökulmaan aiheesta. Dench ei ole mikään toimittajatyyppinen henkilö, joka olisi ehkä tehnyt aiheesta kuivakan, vaan hän on draaman asiantuntija, joten siksi osaa pitää katsojan mielenkiinnon yllä. Sekä tietysti lämmin ihminen, jota seuratessa ei voi olla itsekin viehättymästä siitä, mistä hän on innoissaan.
Lisäksi dokumentti on rakennettu hienosti. Puiden maailmaan sukelletaan Denchin oman näkökulman kautta, käydään läpi hänen suhdettaan puihin ja niiden merkitykseen hänen elämälleen ja sitten sekaan ripotellaan tieteellisempiä faktoja mukaan. Ja loppupeleissä sitä on eniten ihmeissään näistä faktoista. Kuinka valtava merkitys puilla on luonnolle. Ja miten ne oikeasti toimivat, pitäen huolta ympäristöstä. Kuinka upea luonnos puut ovat.
Suosittelen antaumuksella, vaikka tuntuisikin, että puut ei niinkään kiinnosta. Tämän jälkeen osaat taas ehkä katsoa maailmaa hiukan eri silmin. Ja mikäpä olisi parempaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti