Edellä mainituista syistä koin, ettei The Social Dilemma-dokkarilla olisi minulle paljonkaan uutta annettavaa. Olin kyllä tietoinen sosiaalisen median vaikutuksista, enkä kokenut, että jaksaisin katsoa, kun joku pappi saarnaa kuorolle. Osittain olin oikeassakin, The Social Dilemma käsittelee minusta aika pinnallisesti ja vain murto-osan kaikesta siitä, mitä sosiaalinen media ihmiselle ja -kunnalle aiheuttaa, keskittyen lähinnä kahteen näkökulmaan: teini-ikäisen itsetunto-ongelmiin sekä yhteiskunnalliseen disinformaationäkökulmaan. Mutta kyllä The Social Dilemma myös ruokki jo olemassa olevia ajatuksia.
Dokkari siis kertoo sosiaalisen median toimintamekanismeista ja sosiaalisen median vaikutuksesta ihmisille. Kerronta tapahtuu näiden teknologiayhtiöiden entisten työntekijöiden välityksellä, jotka ovat lähteneet työnantajiensa palveluksesta juurikin eettisistä syistä. Ja käyttävät nyt vapautuneen aikansa levittääkseen eettisemmän somen ilosanomaa.
Jos et tiedä, miten some toimii, suosittelen silloin ehdottomasti katsomaan dokkarin. Luota minua ja luota dokkarintekijöitä, kun sanomme, että tässä asiassa ei kannata olla sokea, aivoton lammas ja käyttää niinkin monimutkaista ja -ulotteista välinettä kuin sosiaalinen media tietämättä sen logiikasta oikeastaan mitään. On hyvä ymmärtää somen algoritmit, somen tekijöiden toimintamotiivit ja niiden tavat vaikuttaa ihmiseen.
Pähkinänkuoressa: somen algoritmi laskee jokaisen klikkauksesi, jokaisen sekunnin jonka käytät kunkin postauksen katsomiseen, jokaisen tykkäyksesi, jokaisen jakosi, jokaisen ruudulla viettämäsi hetken ja kerää sinusta massiivisen määrän dataa, jonka se käytännössä luovuttaa mainostajien käyttöön, jotta mainokset pystytään räätälöimään sinun mieleiseksesi. Ja tällä logiikalla on tuhoisat seuraukset.
Itse olen tehnyt itse asiassa mainostoimistoaikoina töitä somemainonnan parissa, joten olen aikoinaan kuulunut näihin pahiksiin, jotka ovat hyväksikäyttäneet somekäyttäjiä. Somen toimintalogiikka on siis ainakin jokseenkin tuttu. Kukaanhan ei siitä varmaan kaikkea pysty ymmärtämään, ei edes Mark Zuckerberg tai Jack Dorsey itse. Dokumentti valottaa hyvin sitä eksponentiaalista kasvua, jolla tietokone on kehittynyt viimeisten vuosien aikana. Teknologiayhtiöillä on kokonaisia halleja täynnä pelkästään tietokonerautaa ympäri maailmaa prosessoimassa dataa.
Minusta itsestäänselvä ja aika laajalti nykyään tunnistettu ja tunnustettu ongelma on nimenomaan tämä yhteiskunnallinen puoli, johon dokumentti käyttääkin valtaosan ajastaan. Kyllä näistä ongelmista puhutaan. Tai sitten on vain minun kuplani, jossa tieto tästä on ollut saatavilla. Mutta kyllä fake newsista nyt kaikki lienevät ainakin kuulleen. Kun algoritmi muokkaa somensisältöä kullekin käyttäjälle sopivaksi, se muodostaa kuplia, erilaisia todellisuuksia, joissa some ei todellakaan kuratoi sisältöä millään eettisillä periaatteilla. Jos käyttäjä on altis salaliittoteorioille, niitä käyttäjälle näytetään, välittämättä siitä, onko se oikein vai ei.
Eikä tarvitse edes mennä salaliittoteorioihin asti. Tavalliset ja ei edes tavalliset vaan jopa korkeastikoulutetut ihmiset kaivautuvat yhä syvemmälle poteroihinsa kykenemättä kuuntelemaan vastakkaisia mielipiteitä. Kyllä, juuri somen takia.
Itseä ehkä kiinnostaa tämän yhteisönäkökulman lisäksi yksilönäkökulma. Dokumentissa käytetään pieni osa kertomaan nuorten itsemurhatilastoista ja kasvavista masennusluvuista. Mikä on totta kai totta ja tärkeää. Mutta jaksaisin väittää, että some on ongelmallinen myös aikuisille ja paljon hienovaraisemmilla tavoilla kuin vain suoraan lisääntyneillä itsemurhaluvuilla, mikä on minusta aika surkuhupaisa mittari tai indikaattori kuvaamaan jonkun asian ongelmallisuutta. Ei kai asioiden tarvitsisi niin pitkälle aina eskaloitua ennen kuin jonkun asian haitat tunnustettaisiin?
Ja tähän olisi ehkä kaivannut dokumentilta enemmän ainesta pureskeltavaksi. Mitkä on vaikutukset ihmisten keskittymiskykyyn? Mitkä on vaikutukset ihmisten luovuuteen? Merkityksellisyyden kokemuksiin? Tiedonomaksumiskykyyn - aina ei ole käynnissä maailmanlaajuinen kriisi, jonka vuoksi ihminen tarvitsisi tai edes pystyisi omaksumaan sitä määrää tietoa, mitä some meille koko ajan syöttää. Nautinnon kokemuksiin - kun jatkuva dopamiiniryöppy somesta turruttaa meidän nautintosensoreita, sen on pakko myös turruttaa kokemusta somen ulkopuolisesta maailmasta. Tai ihan vaikka ajan kulumisen kokemiseen. Nyt kun en itse ole vähään aikaan enää ollut sosiaalisessa mediassa (mitä nyt tätä bloggeria tai esim. Youtubea lukuun ottamatta (lasketaanko nämä someiksi?)) huomaan, että aika kuluu paljon hitaammin. Mikä on ihanaa. Päivässä löytää hetkiä, kun on oikeasti aikaa ajatella. Ja jopa tylsistyä. Aikaisemmin kun on aina ottanut näihin hetkiin sen kännykän esiin ja skrollannut loputonta päivitysvirtaa, on oma olo ollut paljon ahdistuneempi ja aggressiivisempi.
Kuin että pysähtyisipä maailma hetkeksi, että ehdin rauhassa selata somen loppuun.
The Social Dilemma on hieno herättelijä ja ensimmäinen askel toivottavasti monelle silmien avautumiseen. Pidin myös dokumentin haastateltavista, joista osa oli todella karismaattisia ja uskaltaisinko jopa sanoa sankarillisia, kun uskaltautuvat tämän keskustelun avaamaan. Toivoisin dokumentin saavan jatkoa tai ainakin aiheen säilyvän keskusteluissa, jotta pääsisimme syvemmällekin tasolle. Mitkä ovat ne kaikki, pienet ja suuret vaikutukset, jotka somella meihin on. Ja kun sanon kaikki, tarkoitan ihan kaikkea. Haluan kaikenkattavan listan.
Ja ei voi olla myöskään miettimättä - ehkä vähän salaliittoteoriamaiseen sävyyn - mitkä ovat ne asiat, joita edes näiden teknologiayhtiöiden entiset työntekijät eivät tiedä ja joita salataan niin tarkkaan ja tiukkaan, ettei niitä julkisuuteen ihan hevillä saadakaan?
Teräviä huomioita kaikki. Joskus alkuaikoina sosiaalinen media oli vielä aika viatonta hupia kun sitä ajatteli lähinnä jonain tekstareiden ja messengerin jatkona, mutta nykyään tuntuu että aina kun tulee vastaan jotain tosi negatiivista tai ikävää ihan mihin tahansa liittyen, niin se lähtöisin somesta. Ilmeisesti ihmiset kuvittelee että kun ei tarvitse kasvotusten mitään kenellekään sanoa, niin sitten on lupa sikailla ja häiriköidä ihan miten lystää, somestahan löytyy vielä aina porukkaa joka mielellään yllyttää vaan jatkamaan niitä juttujaan ja vetämään vielä vähän överimmäksi. Jotain facebookia tai twitteriä käyttämällä oppii harmittavan nopeasti kaikenlaisia uusia puolia ympärillään olevista ihmisistä, mitä ei ehkä haluaisi sittenkään tietää.
VastaaPoistaJoo, alkuaikoina somen ajatteli nimenomaan lisäävän merkityksellisiä yhteyksiä ihmisten välillä, mutta nyt kymmenen tai viisitoista vuotta myöhemmin sitä tajuaa, että se on nimenomaan näivettänyt ihmisten välisen vuorovaikutuksen.
PoistaOlen huomannut esimerkiksi sen, että osa ihmisistä on jopa korvannut somella kaiken muun yhteydenpidon, ei soitella tai laiteta viestiä kertoakseen kuulumisia, vaan päivitetään ne someen. Mikä on minusta jokseenkin surullista. Ei se ole kovinkaan syvällinen ihmissuhde, jossa ei synny vastavuorotteista yhteydenpitoa. Päivityksestä tykkäämistä ei minusta vielä voi laskea molemminpuoleiseksi välittämiseksi. Ja ihmissuhteet jotenkin typistyy. Kun jokainen puolituttu on samalla viivalla kuin lähimmätkin ystävät - kaikki näkevät ne samat päivitykset, ellei erikseen asetuksia säädä toisenlaiseksi (kuinkahan moni säätää?) - tekee se kaikesta aika harmaata massaa.
Puhumattakaan tosiaan tästä silkasta häiriköinnistä. Ja kyllä sen itsekin myönnän, kun Twitteriä olen esimerkiksi selannut, että kyllä sitä provosoituu ja sormet on erittäinkin herkkänä reagoimaan nopeammin kuin aivojen harkitsevammat osat. Olen yrittänyt analysoida, mistä se Twitterin myrkyllisyys johtuu. Olen miettinyt, että se johtuu siitä, että Twitteriä ei kuratoida. Perinteisemmät mediat kuitenkin kuratoivat sisältöään. Närkästyttävimmät uutiset asetetaan kontekstiinsa. Niitä analysoidaan ja niistä kirjoitetaan kolumneja, pääkirjoituksia, etsitään erilaisia kulmia. Isoimmille uutisille omistetaan tietysti eniten palstatilaa, vähäpätöisimmille uutisille vähemmän.
Mutta somessa jokainen twiitti on tavallaan samanarvoinen. Ja se hävittää mittasuhteet. Somenkäyttäjälle tulee olo kuin että jokaisesta asiasta tarvitsee ilmaista oma mielipide yhtä voimakkaasti, oli kyse siitä, kummalle puolelle näkkäriä kuuluu voidella tai toisaalta esimerkiksi maahanmuutosta.
Ihmisen välisessä kommunikaatiossa kuitenkin konteksti on erittäin tärkeää. Ja somessa konteksti häivytetään pois. Toinen on saattanut tulla maahanmuuttoaiheen pariin näkkärikeskustelusta, toinen kouluväkivaltakeskustelusta. Heidän kontekstinsa ovat tyystin erilaiset ja suhtautuvat sitten myös maahanmuuttokeskusteluun aivan erilailla. Ja rajoitettu merkkimäärä vielä entisestään kärjistää ja pelkistää kaikki nyanssit pois.
Jos siis joku on pohtimassa eettisempää somea, sanoisin, että moniulotteisemman keskustelun mahdollistaminen olisi avainasemassa. Mustavalkoisuudesta tulisi päästä eroon.
Auts! Tuntui että tää osui ja upposi aika henkilökohtaisellakin tasolla :D Sattuneista syistä mulle some on iso osa elämää niin työn kuin vapaa-ajankin puolesta. On hyvinkin tuttua miten algoritmit toimii ja miten niitä voi markkinoinnillisesti käyttää hyödyksi. Teen sitä itsekin melko paljon ihan omilla tileilläni myös.
VastaaPoistaMielestäni somen ongelmat ja niistä kertominen pitäisi jopa enenemässä määrin suunnata aikuisväestölle. Selittää mitä on kuplittuminen ja miten helposti some tarjoaa vain sitä sinua kiinnostavaa sisältöä. Monet nuoret tuntuvat olevan jopa fiksumpia kuin keski-ikäiset foliohattuineen facebookin kirppisryhmissä.
Toki varmasti (kuten muissakin dokkareissa) tuossa on asioita väritetty tekijöiden agendan mukaiseksi, mutta sait kyllä kiinnostumaan! Täytyy varmaan tsekata tää :)
Jep, ehkä iso osa ongelmaa on ja seikka, johon tässä dokumentissa ei onnistuttu tarttumaan, vaikka hienoista yritystä olikin (dokumentissa on pätkä, jossa pyritään parhaan mahdollisen kyvyn mukaan sanallistaa, mikä tarkalleen ottaen on ongelma sosiaalisessa mediassa ja analysoidaan jopa, että sen kristallisointi on vaikeaa, mikä onkin ihan totta, mutta), että jotta ihmiset saataisiin pois sosiaalisesta mediasta tai ainakin hyväksymään sen ongelmia, täytyisi osata tarjota vaihtoehto.
PoistaKuka tahansa osaa kritisoida jotain asiaa, mutta vaihtoehdon tarjoaminen on huomattavasti vaikeampaa.
Mikä olisi vaihtoehtoinen todellisuus tälle nykyiselle? Että ihmiset vain kymmenen, viidentoista, kahdenkymmenen vuoden jälkeen kaikki sammuttaisivat älylaitteensa ja tekisivät mitä? Palaisivat kirjoittamaan kirjeitä ja lukemaan Kalle Päätaloa? Lähettämään fakseja ja kokoamaan palapelejä? Ja erityisen vaikeaa se some on sulkea, jos kukaan muu ei sitä edes tee.
Tai jos ei edes mennä niin pitkälle, että somesta pitäisi päästä eroon, vaan sitä tulisi vain kehittää rakentavampaan ja eettisempää suuntaan, dokumentissa ei kerrota miten. Ainoa asia, jonka he asiaan toteavat, että asiasta pitäisi käydä keskustelua. Mikä lienee sivistynyt koodisana sille, että mitään ei ole oikein tehtävissä. Ei maailman mahtivaltiot, Venäjä tai Kiina, edes Yhdysvallat (CIA) ole valmiita luopumaan siitä vallasta, jonka ovat trollitehtaillaan, datankeruullaan ja muilla informaatiosodankäynninkeinoillaan saavuttaneet. EU tuntuu olevan ainoa voima maailmassa joka tekee jotain, mutta kuten tiedettyä on, ei EU tunnu saavan edes omia jäsenvaltioitaan sopimaan yhdessä oikein mistään, puhuttamattakaan muiden maiden vaikuttamisesta.
Tai nämä somejätit. Senkin dokumentti tuo esiin, kuinka valtavia nämä yhtiöt on, maailmanhistorian suurimpia. Zuckerberg on tainnut kerta kerran jälkeen kivuta Yhdysvaltain kongressin portaita kuulusteltavaksi ja aina osannut selittää itsensä ulos sieltä. En ole kyllä asiaa seurannutkaan sen tarkemmin, pakko myöntää.
Että näin.
Mutta sanoitpa taas viisaan ytimekkäästi, monesti näissä dokumenteissa on juuri tämä ongelma, että ne asennoituvat vähän liian värikkäästi tietylle kannalle. Eikä siinäkään vielä mitään, mutta hyvin usein vielä aika yksinkertaistetusti, kuin dokumentinkatsoja olisi tyhmä. Tässäkin dokumentissa olisi ollut kyllä aikaa kertoa monipuolisemminkin aiheestaan, esimerkiksi aiheen tarinallistamisen olisi voinut jättää pois. Nyt nämä näyttelijöiden esittämät havainnollistamiset somen ongelmista olivat aika korneja.
Sepäs se! Tää EU:n GDPR juttukin on ollut ihan susi ja enemmän haittaa kuin hyötyä peruskäyttäjälle. Nythän klikkailet joka sivustolla uudelleen ja uudelleen "hyväksy hyväksy hyväksy" niin kauan, että se alkaa puuduttaa ja turrut niihin. Sitten on helppo vahingossa sanoa "hyväksy" myös sellaisiin asioihin mihin ei normaalisti tulisi hyväksyntää missään vaiheessa antaneeksi. (Popup mainokset ja kohdennetut uutiset esim sekä just jotain että voi käyttää tietojasi markkinointiin kolmansien osapuolien kanssa.)
PoistaEn usko, että somesta enää koskaan päästään mihinkään. Vaihtoehtoja ei oikein ole tai ainakaan minun mielikuvitus ei osaa edes niin pitkälle ajatella. Siksi just kuten sanoit niin tärkeää olisi keskittyä kehittämään somesta sellainen, että se olisi turvallinen, eettinen ja jotain... Tähän vaan ei kukaan lähde mukaan kun voi menettää kaikki mainostulot.
On kyllä ihan hitonmoinen ongelma ja vaikka somessa onkin paljon hyvää niin yhden ison some burnoutin jälkeen oon kyllä jo sitä mieltä olis vaan niin paljon parempi jos internet vaan katoaisi huomenna :D
Ja jotenkin, kun näitä ongelmia katsoo ja listaa, niin tilanne tuntuu ihan lohduttomalta. Myös moni ongelma, jota yhteiskunnallisessa keskustelussa ei täysin hahmoteta, tuntuu pohjimmiltaan johtuvan somesta. Esim. eihän keskustelukulttuurin kärjistyminen, maalittaminen, vihapuhe johdu ihmisistä - samoja ihmisiä tätä kaikkea aiheuttaa kuin aina ennenkin, vaan nimenomaan somesta, joka aiheuttaa tämän kaiken ihmisissä.
PoistaMutta ehkä sitten kuitenkin, jos asettaa nämä(kin) ongelmat mittasuhteisiinsa. Ehkä kyseessä on sittenkin ns. first world problems. Kehitys kuitenkin pääsääntöisesti johtaa aina kohti hyvää. Onhan some ja teknologian kehitys ylipäänsä mahdollistanut paljon ja poistanut monia ongelmia. Työ ei esimerkiksi ole enää kovinkaan fyysistä, vaan pääasiassa sähköistä. Maataloudessa, toimistoissa tietysti, jopa tehtaissa, joissa robotit, digitalisaatio ja automaatio on tuotantolinjoilla ihmisten apuna.
Ehkä sitä sitten kuitenkin ajattelee, että kun kehitys tästä vielä kehittyy, ehkä nämä ongelmat, mitä nyt kohdataan ovatkin vain välivaiheen kipuilua. Kun IoT, RPA ja AI tästä vielä kehittyvät, ehkä tällaiset prosessien virtaviivaistamiset vievätkin kehitystä yksinkertaisempaan suuntaan. Ehkä olen täysin väärässä ja alarmisteja kuunnellessa etenkin tunnen oloni sinisilmäiseksi, mutta itse kyllä kaiken uhalla luotan aika paljon siihen, että etenkin keinoälyn kehittyminen tästä vielä entisestään voisi tuoda uudenlaisia ratkaisuja moniin ongelmiin, jotka ovat teknologiasta nousseet, mutta joihin vielä ei ole ratkaisuja kehitetty.
Niinpä. Jos miettii ihan vaik kymmenen vuotta taaksepäin niin kuinka paljon tekniikka onkaan tuossakin välillä jo kehittynyt. Tai kuka olisi uskonut että periaatteessa on mahdollista 3D tulostaa pihvejä ja sisäelimiä? Kymmenen vuoden päästä voi olla jotain sellaista, että some on kaukainen muisto vain ja ollaan saatu jotain parempaa (pahempaa) tilalle! Olipas taas kiva pohtia näitä juttuja sun kanssa! :)
PoistaJeps! :DD
Poista