Olen viimeaikoina tehnyt pienimuotoista tutkimusmatkaa konservatiivisen ideologian pariin. Lähinnä, koska itsestäni on niin vaikea löytää sitä aivojen osaa, joka jaksaisi ymmärtää, mistä tuo ajatusmaailma kumpuaa. Aina välillä saan sellaisesta yhtenäiskulttuurin voimasta kiinni, pieneksi hetkeksi pystyn kurkistamaan verhojen taakse. Ja jos oikein järkeilen, saatan löytää myös sen älyllisen reitin, mikä pitää ajatuksissaan kulkea, että löytää itsestään ihmisen, joka ajattelee, että perinteiden kunnioittamisella saa luotua nihilistiseen maailmaan edes jotain säilyttämisen arvoista.
Joka tapauksessa, yksi suurimmista kysymysmerkeistä itselleni on ollut Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomari Clarence Thomas. Josta tämä vuoden 2020, Michael Packin tekemä dokumentti kertoo. Olen tutustunut jonkin verran Thomasin kirjoittamiin mielipiteisiin, joita hän on korkeimman oikeuden tuomioiden yhteydessä kirjoittanut, ja suoraan sanottuna, ne ovat aivan karmeaa luettavaa. Thomas kuuluu korkeimman oikeuden tuomareista siihen koulukuntaan, joka ajattelee, että Yhdysvaltain perustuslakia on luettava sanasta sanaan, kirjaimellisesti. Vaikka kyseinen läpyskä on tosiaan kirjoitettu 1700-luvulla, eikä silloin esimerkiksi koko abortti-termiä hädin tuskin tunnettu, saatikka, että olisi kirjoitettu keskelle perustuslakidokumenttia.
Kuka tahansa, jolla on aivot päässään, ymmärtää, että perustuslain sallimia oikeuksia tulisi nimenomaan tulkita, tuomarin tehdä harkintaa. Mikä kaikki mahtuu sen oikeuden piiriin, lain henkeen, jossa perustuslaissa puhutaan. Ihan mahdotontahan sellaista perustuslakia olisi kirjoittaa, joka ottaisi huomioon joka ikisen instanssin tästä ikuisuuteen tai ainakin siitä tulisi kilometrien pituinen lista.
Siksipä nämä "tekstualistit" tai "originalistit" tuomaritkin hyväksyvät kyllä päätöksissään poikkeuksen perustuslakiin, mikäli kyseisellä päätöksellä on "pitkä historia ja perinne" kansakunnan historiassa. Toisin sanoen, mikäli esimerkiksi abortti olisi ollut laillinen vaikka sieltä 1700-luvulta, eikä sen laillisuuden oikeutusta olisi koskaan kyseenalaistettu, korkein oikeus olisi pitänyt oikeuden voimassa.
Mutta tätä konservatiivit eivät tietenkään koskaan tulisi hyväksymään, sillä tämä virhepäätelmähän on heidän ajatustensa keskiössä.
Joten siksi yritän ymmärtää konservatiiveja. Jotta en kiehuisi raivosta. Miksi olla valmis hyväksymään huonotkin perinteet, vain perinteiden itsensä vuoksi, vaikka muutoksella saisi aikaan paremman maailman?
Etenkin Clarence Thomasin tapauksessa on hämmästyttävää, sillä hän on mustaihoinen mies Yhdysvalloissa, joka on kasvanut aikana, jolloin rodullinen segregaatio on ollut vielä voimassa. Dokumentissa hän mainitsee rodullisen tasa-arvon yhdeksi päällimmäisistä motiiveistaan - syyksi, minkä takia hän on lähtenyt lakimieheksi, minkä takia hän on pyrkinyt politiikkaan ja aina korkeimpaan oikeuteen asti.
Mutta eihän rodullisella tasa-arvollakaan ole pitkiä perinteitä Yhdysvaltojen historiassa. Eikö Thomasia pelota, että myös hänen oikeudet voitaisiin samoilla perusteilla kuin nyt yliviivataan naisten oikeuksia, tulla ottamaan pois? Ei tule unohtaa, että nimenomaan Yhdysvaltojen korkein oikeus perusteli aikoinaan segregaatiota niin kutsutulla "separate, but equal"-doktriinilla. Mikään ei estä siihen palaamista.
Tähän ilmeiseen ristiriitaan saamme dokumentissa kuitenkin vastauksen. Thomas on harras uskovainen. Rodullista epätasa-arvoa ei raamattu suojaa, mutta esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen tai naisten oikeudet sen varjolla voidaan ottaa pois. Ja ikävä kyllä, uskonnolliset oikeudet perustuslaissa mainitaan ja tähän seikkaan nojaten ilmeisesti Thomas oikeuttaa itselleen uskonnollisen vakaumuksen - uskaltaisin analysoida jopa työssään.
Dokumentti valottaa siis kohdettaan hyvin, auttaa ymmärtämään. Itse sain siitä paljon irti. Lisäksi dokumentti on suhteellisen hyvin tehty. Pidän siitä, että Thomas kertoo itse tarinaansa ja se muistuttaakin kuin ääneenluettua päiväkirjaa.
Loppuun jätän kuitenkin sen, että dokumentin kautta näin myös miehen, joka on hyvin pelottava, vaikka hänestä kuvaa hellyyttävänä Amerikan halki matka-autollaan ja tavallisten ihmisten parissa aikaa viettävänä karavaanarien keskuudessa kotonaan olevana miehenä yritettiinkin luoda.
Nimittäin Thomas ei voinut edes omassa dokumentissaan olla ohittamatta omaa confirmation hearingiaan, joka on tietysti jäänyt historiaan Anita Hillin tapauksesta, joka syytti Thomasia seksuaalisesta häirinnästä. Thomas itsekin kiistää tapahtuneet ja itse asiassa dokumentin katsottua häntä jääkin uskomaan. Mutta pelottavampaa oli se tapa, jolla hän kiisti syytteensä, oli itse syytteistä mitä mieltä tahansa.
Tässä on nimittäin mies, joka ei ole kolmeenkymmeneen vuoteen pystynyt jättämään tapahtunutta taakseen. Hän puhuu demokraateista ja näistä "tietynlaidan ihmisistä" (pääosin siis varmaan liberaaleista ja muista progressiiveista) edelleenkin, kuin he olisivat pahinta myrkkyä, mitä maa päällään kantaa. Hän selvästi kantaa tapahtuneesta vieläkin kaunaa, enkä näe hänessä miestä, joka olisi kykenevä obejtiiviseen, harkitsevaan, hillittyyn käyttäytymiseen tehdessään tuomioitaan.



Tässä yhteydessä tuo konservatiivisuus taitaa kuitenkin viitata joihinkin perheen ja isänmaallisuuden kaltaisiin vanhan ajan kristillisiin perusarvoihin kuin ihan kirjaimelliseen kaiken vanhan säilyttämiseen. Amerikassa tuo konservatiivisuus vielä erikseen korostaa niitä itsenäistymisen ajan klassisen liberalismin ihanteita, jotka Euroopassa on monelle änkyrälle täysin vieraita.
VastaaPoistaJos amerikkalainen hengenelämä noin muuten kiinnostaa, voin lämmöllä suositella kirkkohistorian dosentti Markku Ruotsilan kolmea aiheesta kirjoittamaa opusta. Niiden lukeminen avasi ainakin omat silmät aivan uudella tavalla tähän nykypäivän jenkkipolitikointiin.
Amerikkahan oli pitkään sellaista periferiaa, missä suuri osa väestöstä oli Euroopasta paenneita evankelisia protestantteja ja muita radikaaleja, tästä syystä se koko yhteiskunta, politiikka ja kaikki muukin on aina ollut kyllästetty uskonnolla, ja puolueiden rintamalinjatkin menee eri kirkkokuntien mukaan. Eurooppalaisin silmin enemmistö sen maan väestä on patavanhoillista sakkia, samasta syystä tätä nykyistä jakoa erillisiin liberaaleihin ja konservatiiveihin ei ole ollut olemassakaan kuin aivan katoavan pienen hetken.
Kun edellisen ymmärtää, niin alkaa samalla ehkä hahmottua, miksi joku Donald Trump meni ja menee monella niin vahvasti tunteisiin. Trump rikkoi sen perinteisen asetelman keskittymällä uskonnon sijaan väljään populismiin, sillä seurauksella että nyt kuka tahansa voi alkaa hyvällä omallatunnolla äänestää konservatiivioikeistoa kirkkokunnasta riippumatta. Nyt oikeisto jyrää siellä sitten täysillä ja seuraavista vaaleista tulee täysi verilöyly.
Kiitos lukuvinkistä, ehdottomasti kiinnostaa.
PoistaMielenkiintoinen myös tuo lähestysmiskulma, että jakolinjat löytyvätkin uskontokunnista. Täältä maallistuneesta Suomesta käsin vaikea tietysti hahmottaa kaikkia noita ulottuvuuksia.
Olen kuitenkin ymmärtänyt, että Trumpkin pitkälti näiden evankeliskonservatiivien äänillä "menestyksensä" saavutti ja siksi se tähän Dobbsin tapaukseen nyt kulminoituikin?
Konservatiivisuus on, kuten sanoit, myös jo ihan määrittelykysymyksenäkin mielenkiintoinen ja monitahoinen. Kuten kaikessa ideologiassa, myös siitä löytää tietysti omat tekopyhyytensä, mutta etenkin ärsyttävää se on, kun sitä yritetään yhdistää tuohon liberalismiin, joka on minusta ajatussuuntauksena suurin piirtein päin vastainen. Jolloin on selvää, että pientä valtiota halutaan vain oman edun vuoksi, mutta jos valtion väliintuloa tarvitaankin konservatiivien arvojen takaamiseksi, ei se silloin enää mikään ongelma olekaan.