Ennen arvostelin lähes yksinomaan elokuvia, joita olin nähnyt vuosia sitten. Hiljattain olen arvostellut vain ja ainoastaan juuri katsomiani elokuvia. On vain hauskaa vertailla, miten asetelma on vaihtunut. Kyllä minulla olisi suurikin arsenaali joskus aikoja sitten näkemiäni elokuvia, mutta mitä enemmän arvostelen elokuvia, sitä vaikeammaksi käy kirjoittaa tyydyttävä arvostelu elokuvasta, jota en kunnolla edes muista. Ja olen kirjoittanut kuitenkin kaikista elokouvista arvostelun, joista vähänkään jotain muistan. Nyt kuitenkin teen poikkeuksen ja kerron pienen tarinan vuosia sitten näkemästäni elokuvasta nimeltä Dead or Alive.Olen nähnyt tämän videopeliin pohjautuvan elokuvan lukemattomia kertoja. Ehkä tätä voisi kutsua jonkinlaiseksi guilty pleasureksikin, sillä tiedän kyllä, että elokuva ei missään kriitikoiden suosiossa ui, mutta itse koin tämän ihan hemmetin viihdyttäväksi.
Elokuvan idea on se, että maailman parhaat taistelijat ottavat yhteen eksoottisessä, salaperäisessä, yleellisessä taisteluturnauksessa nimeltä Dead or Alive. Turnaus tapahtuu jossain Tyynenmeren saarella, joten puitteet ovat, sanoisin, ihan semi. Osaa turnaukseen ottaa muun muassa ninjaprinsessa Kasumi (Fast and Furious-leffoista tuttu Devon Aoki), ammattilaispainija Tina Armstrong (Kovan onnen kundi-sarjasta tuttu Jaime Pressly), mestariluokan varas Christie (laulajana uraa tehnyt Holly Valance). Ja juoneen liittyy aina pahikseksi paljastuva kisojen järjestäjä Donovan (pahiksen roolissa yllättäen Eric "Julian veli, Emman isä" Roberts) sekä aiempina vuosina kisoihin osallistuneiden salaperäisiä katoamisia ynnä muuta hauskaa.
Elokuva on pinnallinen, tyhmä, kömpelö, epäuskottava, lapsellinen ja juuri siksi niin upea. Elokuva on kuvattu jollain ekstra-kirkkaalla valaistuksella ja siten elokuvaa on äärettömän helppo ja kevyt seurata, kun ei vellota jossain harmaudessa. Pääosanäyttelijät ja sivunäyttelijätkin ovat ihan hemmettin seksikkäitä, eritoten Holly Valance moottoripyörän päällä on, suomeksi sanottuna kaunis nainen. Juonessa ei ole päätä eikä häntää, mutta ei se haittaa, sillä hauskaa on. Komediallinen aspekti löytyy kaiken toiminnan tiimoilta, mikä pelastaa paljon. Lisäksi olen aina tykännyt tälläisistä tarinoista, joissa maailman ympäriltä tai siis ihan vain erilaisia ihmisiä kerätään samaan paikkaan ja pidetään hauskaa seikkailun muodossa. Tämä elokuva siis kuuluu juurikin rakastettuun kategoriaan; niin huono, että se on jo hyvä.Tarkkasilmäinen (lue: minä) voi monta vuotta myöhemmin tajuta, että elokuvassa tekee sivuroolin sama näyttelijä, joka oli The Family Stone-elokuvassa Patrick, eli kaksi täysin erilaista roolia ja siksi järkytys oli suuri sen tajutessaan. Tähän liittyen esittelen teille kuvakaappausta minun paljon mainostamaltani twitter-tililtä, jossa on tapahtunut lähipäivinä jännittäviä asioita:
Jep, eli Zackin ja Patrickin näyttelijä, Brian White uudelleentwiittasi twiittini!
 |
| Upea -repertuaari- tällä näyttelijällä! |
P.S. koin muuten hauskana, kun joku huomautti, että elokuvan englanninkielen versio nimestä (siis tuo DOA: Dead or Alive) tosiaan voidaan lukea Dead or Alive: Dead or Alive...!
...=)