Olen ehkä hiljattain alkanut oppimaan myös sitä, että taiteesta ei tarvitse aina puhua. Sen voi antaa puhua puolestaan. Siksi päätin päästää itseni vähän vähemmällä tänä vuonna palkinnonjaossani ja jättää perustelut minimiin. Vähän sentään jossain kohdin innostuin sössöttämään omia argumenttejani, mutta listan yritin pitää mahdollisimman virtaviivaisena.
Sen verran sanon nyt omasta tilanteestani, että tämä yllättävä helleaalto kirjaimellisesti iski jalan ovenväliin. Minä ollessa sisätilassa katsomassa elokuvia ja oven ollessa auki, ollut vapaa juoksemaan koiranpennun lailla aurinkoisessa kesäilmassa. Elokuva en ole siis katsonut, enkä näillä lämpöasteilla katsokaan. Sen sijaan olen nauttinut tästä kesästä nyt, vaikka olo onkin ollut petetty. Minulle jotenkin uskoteltiin, että Suomi olisi sellaisessa paikassa kuin pohjoinen. Vielä kun aina ruikutetaan siitä "Suomen kesästä" niin olin itse ihan varautunut sateiseen ja kolkkoon kesäaikaan, jolloin saisin linnoittauduttua neljän seinän sisään vain elokuvat seuranani. No toista se Suomen kesä sitten paljastuikin olemaan.
Tässä siis omasta mielestäni vuoden 2017 elokuvavuoden parhaat:
Best Score:
Phantom Thread
●●●
Best Actor:
Timothée Chalamet
On kuin Chalamet kirjaimellisesti pystyisi ottamaan kiinni tunnetilasta ja pyörittelemään sitä hänen kämmenellään. Välillä hän rutistaa siitä kiinni tiukemmin, välillä heittää ilmaan. Ja joka hetkeä katsoja on orjuutettu tapittamaan silmät sepposen selällään auki. Olemme täysin hänen armoillaan. Nämä roolisuoritukset ovat niin kokonaisvaltaisia, että jopa elokuvan omat käsikirjoitukselliset ratkaisut - kuten lopun keskustelu Elion ja hänen isänsä välillä - tuntuvat tarpeettomalta ekspositiolta. Katsoja on kyllä siinä vaiheessa jo ymmärtänyt kaiken katsomalla Chalamet'n silmistä hänen sieluunsa.
●●●
Best Actress:
Brooklynn Prince
Yhtä sielukkaita roolisuorituksia ei tule vastaan kuin muutama kerta vuodessa, ja viime vuoden tapauksessa vain kerran. Hyvä näytteleminen on suhteellisen helppoa. Jos olet hyvässä elokuvassa, sinun on aika mahdoton epäonnistua. Koska viimeksi muistatte, että hyviä arvosteluja keränneen elookuvan kohdalla olisi kukaan yksilöinyt yhtä tai kahta huonoa roolisuoritusta näyttelijäkaartin joukosta? Aivan, ei kertaakaan. Mutta näyttelemisen rajojen ylittäminen onkin jo harvinaisempaa. Sellaisen roolityön kovertaminen, jossa roolihahmo tuntuu hyökkäävän valkokankaalta päällesi, niin aito, verestetty roolisuoritus on kyseessä.
●●●
Best Movie:
Call Me By Your Name
En vieläkään oikein pysty puhumaan elokuvasta. Tulee luultavasti vaatimaan vuosia, että ymmärrän täysin, kuinka kokonaisvaltainen kokemus Call Me By Your Name on. Sen kuitenkin pystyn todistamaan, että elokuva ei tyydy vain kertomaan jostain jotain tai näyttämään esimerkiksi tunteen menetyksestä. Sen sijaan elokuva antaa katsojan kokea tämän itse.
●●●
Best Costume Design:
Phantom Thread
●●●
Best Villain:
Jonathan Banks
Tuntuu jotenkin rikolliselta edes antaa tälläistä palstatilaa tälläiselle roolihahmolle näinkin "taiteellisessa" blogissa. Miehen edustama maailma ja ihmismieli sotii kaikkea sitä vastaan, mitä yritän omalla blogilla puolustaa maailmasta - empatia, ymmärrys, avoimuus, suvaitsevaisuus, rajojen rikkominen. Hahmo sotii siis kaikkea ihmisyyttä vastaan, mutta silti se on harvinaisen aito roolisuoritus. Siksi se on niin pelottava. Vaikea edes erotella Banksia roolihahmostaan. Toivottavasti heidän välillään on silti eroa.
●●●
The Biggest Disappointment:
The whole entire year
Blade Runner 2049, Darkest Hour, Three Billboards Outside Ebbing, Missouri, Columbus, Baby Driver, The Post, Mudbound, Logan, Girls Trip, Lady Bird - teillä kaikilla on kyseenalainen kunnia nyt plakkarissa.
●●●
Most underrated performance:
Jennifer Lawrence
Mother! in katsottuani olin varma, että Oscareissa nähdään. Erityisesti Lawrencen tulinen voimanjulistus on tyypillisesti kamaa, joita Oscar-äänestäjät imppaavat kuin liimapuikkoja. Ja etenkin kun ottaa huomioon, että Lawrence on saanut ehdokkuudet Joy ja Winter's Bone -tyylisistä leffoista, joissa ei olla lähelläkään Aronofskyn taiteellisuutta, onhan se vähän sääli, että heti kun hypätään mainstreamin toiselle puolelle, niin sitten hyljeksitään. Tämän takia jengi ei Oscareista niin kauheasti välitäkään (enää, tietyissä piireissä).
Mother! in katsottuani olin varma, että Oscareissa nähdään. Erityisesti Lawrencen tulinen voimanjulistus on tyypillisesti kamaa, joita Oscar-äänestäjät imppaavat kuin liimapuikkoja. Ja etenkin kun ottaa huomioon, että Lawrence on saanut ehdokkuudet Joy ja Winter's Bone -tyylisistä leffoista, joissa ei olla lähelläkään Aronofskyn taiteellisuutta, onhan se vähän sääli, että heti kun hypätään mainstreamin toiselle puolelle, niin sitten hyljeksitään. Tämän takia jengi ei Oscareista niin kauheasti välitäkään (enää, tietyissä piireissä).
●●●
Oscar snub:
Hong Chau
Niin paljon, kuin sitä Diversitya Hollywoodissa peräänkuulutetaankin, niin asasialaisten näyttelijöiden puolesta ei ole oikein kukaan kampanjoimassa. Mikä on sääli, sillä käsittääkseni viimeisin aasialainen naisnäyttelijä, joka voitti Oscarin on 50-luvulta. Onhan tämä siis ihan käsittämätön ylilyönti. Ja kun Chau oli oikeasti ehdokkuuden arvoinen, jos en nyt ihan voittoa olisikaan hänelle suonut.
●●●
Best Script:
Get Out
●●●
Inspiration Award:
Jessica Lange
Ensimmäisen kerran, kun katsoin Feudin, en pitänyt Langesta. Ja nyt pystyn hyvillä mielin myöntämään, että se johtui täysin vain omista ennakkoasenteista. En pitänyt Joan Crawfordista. lähinnä hänen hirviömäisen tytärsuhteensa takia. Mutta kun Feud tuli Netflixiin ja katsoin sen läpi toisen kerran, oli kuin pilvi olisi nostettu pääni päältä. Langen roolityön hienovaraisuus iski minuun täysillä. Hänhän on käsittämättömän mestarillinen näyttelijä. Sittemmin olen katsonut varmaan jokaisen haastattelun, minkä olen häneltä pystynyt kaivamaan esiin ja tutustunut hänen uraansa tarkemmin. Ja huomaan löytäneeni sukulaissielun.
●●●
Career Sidestep:
Sufjan Stevens
Indie-rock-tähdestä elokuvasäveltäjäksi
●●●
Actually Funny:
Jack Black
Morjenstan teille tässä kohtaa, sillä loput kategoriat aukeavat paremmin ilman minun päällepäsmäröintiä. Blackista sanon sen verran, että olen ehkä itsekin sortunut aliarvoimaan häntä. Hällähän onkin kuin onkin koomiset leuat (comic chops??) täysin hallussa. Joka tapauksessa mukavaa että näyttelijä pystyy yhä yllättämään niinkin monen vuoden jälkeen.
●●●
Best Cinematography:
Phantom Thread
●●●
Best Ensemble:
The Big Sick
...=)
