Hoh, hoh - kaikenlaista sitä tuleekin katsottua. Eipä tarvitse taas vähään aikaan katsoa yhtään B-luokan elokuvaa tai kauhutrilleriä... Paul Walker näyttelee itseään. Steve Zahn näyttelee itseään. Elokuvan pahista näyttelevä Ted Levine tekee olemattoman roolisuorituksen. Sen lisäksi, että elokuva uhraa kaiken inhimilisyyden, samaistettavuuden ja aitouden tarinastaan jonkinlaisen jännityselementin eteen, emme myöskään pääse ollenkaan lähempään tuttavuuteen elokuvan pahiksen kanssa. Tämä on kamalinta elokuvantekemistä, jota tiedän. Se on aivan liian helppo ratkaisu tehdä pahiksesta se varjoissa lymyilevä mörkö, kuin oikeasti luoda monitahoista ja siten ehkä mielenkiintoista antagonistia.Odotin läpi leffan, että ehkä jossain vaiheessa tämän superhaades-pahiksen uskomattomat voimat edes yritettäisiin selittää, mutta lopussa emme saa minkäänlaista ratkaisua siihen, miten tämä mystinen paholainen pystyi ilkitekoihinsa. Onkin ironista todeta, että jos leffaa tehtäessä oltaisiin panostettu loogisempaan tapahtumakulkuun, katsojan eläytyminen jännitykseen olisi mahdollista. Nyt, kun olin niin kiireinen ihmetellessäni tapahtumien mahdollisuutta, en pystynyt eläytymään juoneen ollenkaan. Loppujen lopuksi minulle oli jopa ihan sama mitä näille hahmoille tapahtui, sillä tälläisiä tapahtumia ei kuitenkaan voisi "oikeasti" tapahtua, joten siksi minun ja elokuvan välissä oli koko ajan ylimääräinen seinä. Tunnustin koko ajan katsovani elokuvaa ...huonoa sellaista.
...=)