Rakas Akatemia

julkaisi tänä aamuna uuden tiedotteen, jossa linjasi ainakin omasta näkövinkkelistäni järkyttävän suuria muutoksia ja herätys tähän uuteen maailmanjärjestykseen oli karu. Ensimmäinen reaktioni oli, että tämä taisi olla tässä, mutta nyt kun olen vähän aikaa saanut sulatella tätä pommia, niin katsotaan, katsotaan....

Kivoin uudistus on se, että Oscar-seremoniaa aikaistetaan parilla viikolla, helmikuun alkuun. Tänä vuonnahan viime vuoden Oscar-seremoniaa juhlittiin kun tätä vuotta oli kulunut jo yksi neljäsosaa, kun seremonia putosikin maaliskuun puolelle, joten enemmän kuin täydellinen uudistus. Vielä parempi olisi, jos Oscarit olisivat jo uudenvuoden jälkeen, mutta kaikkea ei kai voi saada. Nyt ainakin odotusaika pienenee vähäsen....

Myös seremonian kestoon on luvassa leikkausta. Seremonian sanotaan kestävän vastaisuudessa vain kolme tuntia, kun esimerkiksi viime seremonia taisi olla yli neljä tuntia. Tämä uudistus on sanalla sanoen yhdentekevä minulle. Katsoisin Oscareita vaikka ajan loppuun asti, mutta ymmärrän sen, että osa katsojista pökertyy varmaan jo nähdessään, kuinka pitkä Oscar-seremonian kesto voi olla, joten skippaavat mieluummin koko helahoidon. Akatemia sanoo pääsevänsä kolmen tunnin kestoon mm. jakamalla teknisten kategorioiden pystejä mainostauoilla, jolloin ne eivät vie aikaa itse seremoniasta. Mikä on suoraan sanottuna ihan hyvä. Ei kukaan jaksa katsoa esimerkiksi ääniosaston (sound mixing ja sound editing) kiipeävän lavalle miljoona kertaa ja kiittävän täysin samojan nimiä kahdesti peräkkäin.

Nyt kun ollaan siirrytty hyvästä neutraaliin, niin eikös pakan mukana tullut negatiivistakin. Järkyttävin tieto minulle tänä aamuna oli Akatemian päätös julkaista uusi kategoria. Ja nyt sattuu sormia edes painella näitä kirjaimia näppäimistöltä, mutta mennään silti; uusi *auts* kategoria *auts* vuoden parhaalle "suositulle" elokuvalle!

Reaktioita on monia:

- Kuinka paljon Disney on maksanut, että on saanut uuden kategorian itselleen?
- Eikö meillä ole jo People's Choice Awards?
- Perinteisesti suosituille elokuville on ollut myös jo ihan ansaittu oma palkintonsa nimeltään raha.
- Black Panther

Oma välitön ajatukseni oli tietysti, että tässä vesitetään nyt koko Oscarit ihan vitsiksi. Oscarit ovat merkinneet historiallisesti arvostusta, kunniaa, taiteellista omatuntoa, puolueetonta huomiota yksinkertaisesti parhaalle elokuvalle. Jos vastedes mikä tahansa tusinatuote, mitä kana-aivoinen jengi ryntää massoittain katsomaan a la Fast & Furious kuusisataakolme, voidaan tituleerata Oscar-voittajaksi, en tiedä mikä arvo kenelläkään on kantaa Oscar-voittoa kunniana.

Akatemian tarkoitusperä on ollut varmastikin tehdä Oscar-seremoniasta itsestään taas katsojalukujen kingi. Viime vuoden seremonian katsojaluvut ilmeisesti tippuivat jopa kaksikymmentä prosenttia, mikä on kieltämättä hurja luku. Kaikki nämä uudistukset tähtäävät osaltaan, ainakin paperilla seremonian houkuttelevuuteen.

Mitä Akatemia itse tuntuu olevan liian sokea näkemään on, että katsojalukujen pudotuksiin vaikuttavat taatusti täysin muut seikat, kuin, että seremonia on liian pitkä, liian myöhään vuotta, tai liian vähän nähdyille elokuville.

Itse näkisin syiksi koko Oscar-käsitteen politisoitumisen - käytännössä vasemmistoakselin omaksi agendan tuutatukseksi (itseä se ei haittaa, mutta jos vaikka puolet amerikkalaisista on republikaaneja ja toinen puoli demokraatteja, niin arvatenkin toinen puoli karkottuu toisen poliittiselta foorumilta, kun nyt muutenkin elämme ajassa, jossa kahtiajako on hallitseva trendi - ja mielestäni tästä puhuu esimerkiksi republikaanisen Roseanne-ohjelman huimat katsojaluvut, ne olivat meinaan tajuttoman korkeat) 

...sekä Oscareiden kaupallistumisen, mitä tämä uudistus ei kyllä korjaa sitten yhtään. Oscarit jaetaan jo nyt sille leffalle, minkä kampanjabudjettiin studiot sysäävät eniten rahaa. Oikeasti taiteellisen, vaikka pienen budjetin elokuvan, vaikka Ranskasta on nyt jo täysin mahdotonta päästä näihin kahinoihin ja uskon, että Oscareiden katsojayleisöt ovat tarpeeksi älykkäitä tajaumaan, että eivät he halua nähdä palkintoseremoniaa, jossa palkitaan rikkaimman studion parhaita markkinointipäälliköitä. Ja mitä Oscar-seremonia tekee? Luo heille jopa oman kategorian.

Parempi uudistus mielestäni olisi kieltää Oscar-kampanjat. Lopettaa naurettavat yksityisnäytökset, Q&A-tilaisuudet ja ns. "screenereiden" eli ilmaisten kopioiden leffoista lähettämiset Akatemian äänestäville jäsenille. Kieltää se täysin. Ja luoda pikemminkin puolueeton toimikunta, joka katsoisi mahdollisimman monta elokuvaa vuoden aikana ihan elokuvateatterissa ja valitsisi niistä parhaimmat Akatemian jäsenten äänestettäviksi. Ja samaten tulisi kieltää kaikenlaiset poliittiset kannanotot seremonian aikana. Se ei ole mikään poliittinen foorumi, vaan taiteen juhlimistilaisuus, millä tulisi olla ihan oma itseisarvonsakin. Olen niin kyllästynyt siihen, että taiteen päältä kävellään aina, kun siihen on mahdollisuus, jotta sitä voidaan käyttää aina johonkin muuhun tarkoitusperään.

Kun Oscar-leffojen taso nousisi, niin nousisi varmasti myös katsojaluvut. Oscareilla olisi joku pointtikin. Luottakaa minuun kun sanon, että Oscareiden katsojaluvut ei taatusti nouse sillä, että joku Marvel saa lisäsulan hattuunsa uudella Oscar-kategorialla. Ihan kuin emme kuulisi Marvelista tarpeeksi jo ympäri vuoden. Ne kaksitoistavuotiaat, jotka välittävät Marvelista niin paljon, että heille ei muuta elokuvateollisuutta olekaan, eivät taatusti välitä Oscareista tuon taivaallista ja ne jotka välittävät Oscareista, eivät taatusti jätä Oscareita katsomatta sen takia, että siellä ei palkita Marvel-leffaa. Päin vastoin. Lähellä on, että itsekin lähtisin boikottiin tällaisen naurettavan korruptiota muistuttavan uudistuksen takia.

Mutta kun sanon, että peli ei ole menetetty vielä, voi olla, että tämäkin uudistus jää tällaiseksi. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Oscarit yrittävät jotain uutta. Muistatteko pari vuotta sitten ne televisioruutuun suunnitellut kiitoslistat, jotka jotenkin noin vain hups kaks heipakkaan jäivätkin jo seuraavasta seremoniasta jo pois? Toivon, että tässä käy samalla lailla {Katso päivitys alla}. Tosin jos Disney, joka huom. omistaa ABC-kanavan, joka tuottaa Oscarit, sysää jatkossakin rahaa, että Oscarit palkitsevat Disney-leffoja, niin kuka tietää. Ja onhan tietysti esimerkiksi kotimaisissa Jusseissakin se yleisö-Jussi, eikä se vähennä muiden pystien kunniaa. Toivottavasti Oscaritkin selvästi merkkaisivat pystin erilliseksi ns. normiOscareista. Ja tässäkin Oscareilla on historiaa. Ei ole ensimmäinen kerta, kun he peukaloivat kategorioita. Mm. lapsitähdille on joskus jaettu omia "Special-Oscareita" - äänestän sen puolestan, että tätä suosio-Oscariakin kutsutaan Special Oscariksi.


Ja ehkä tämä uudistus ei ole niin paha. Toivon, että Akatemia käyttää silti järkeä, eikä heitä pystejä minkä tahansa massatuotteen suuntaan, vaan valitsee niidenkin joukosta ne parhaimmat vink, vink Ihmeotukset ja niiden olinpaikat kakkonen ilmestyy marraskuussa, juuri Oscareiden ovella.

Nähtäväksi siis jää, mitä tämä oikeasti tulee tarkoittamaan. Onko meillä enää Oscareita niinkuin me ne sellaisina tunnemme enää ensi helmikuussa vai ei? Sen voin luvata, että jos tämä uudistus nyt upottaa koko konseptin, niin en usko, että Oscar-blogillakaan on enää mitään virkaa.

co-sign - what a fucking stupid, insulting and pathetically desperate change #Oscars @TheAcademy https://t.co/3WTGn4rhXe

— Manohla Dargis (@ManohlaDargis) 8. elokuuta 2018

{Päivitys:} Akatemia on hylännyt suositun kategorian hankkeen // 07.09.2018


...=) 

Arvostelu: Kuudes kerta

Arvio: 1 - ‎Arvostellut Waltsu

8.8.2018 -

Minusta ei ole vähään aikaan kuulunut mitään. Syy ei suinkaan ole se, etten jaksaisi kirjoittaa. Minä kirjoittaisin vaikka kaikki päivät koko ajan. Mutta syy löytyy vastaan tulleista elokuvista. Ne ovat olleet tällaista Kuudetta kertaa. Niin sietämättömän huonoja, etten ole tullut katsoneeksi loppuun. Mieluummin olen avannut hyvän kirjan auki ja lukenut. Vika saattaa olla minussa. Kyllä sitä reippaana voisi etsiä parempiakin elokuvia katsottavaksi ja niitä varmana löytäisikin. Mutta kyllä mielestäni lähtöoletuksena tulisi olla, että minkä tahansa elokuvan laitatkin päälle, niin sen tulisi olla hyvä. Miksi kukaan tekisi huonoja elokuvia?

Ja ei minulla vain ole viikossa tai kuukaudessa tai vuodessa tai ihmiselämässä aikaa plärätä elokuvia loputtomiin. Joten kun istun alas viimein valmiina katsomaan elokuvan ja se ei osottaudukaan kalliin aikani arvoiseksi, se hetki menee vähän niinkuin siinä. Sen lisäksi, että maksan huonosta elokuvasta, maksan menetetystä ajasta, maksan myös siitä, että en saa katsotuksi hyvää elokuvaa.

No, katkera tilitykseni loppuu nyt tähän.

Sen sijaan alkaa katkera tilitykseni siitä, kuinka huono tämä elokuva on.

Pihla Viitala ja Antti Mikälie... Odotas, se on ihan tässä kieleni päällä... Melisvaara? Ei... Luusuanniemi? Pihla Viitala ja Antti Luusuanniemi leikkivät jotain ylidramaattista psykoiluaan, kun jostain syystä varsin nimekkäätkin suomalais- ja virolaistähdet kukin vuorollaan näyttäytyvät sivuosissa ml. Esko Salminen, Minna Haapkylä, Anna-Maija Tuokko, Stig Rästa (eli jep, se Viron euroviisupoju, joka lauloi koirasta yksi vuosi - biisi, jota muuten renkutetaan kerta toisensa jälkeen myös elokuvan aikana...), Pirkka-Pekka Petelius, Kaarina Hazard ja vaikka Sebastian Rejman.

En ole tainnut koskaan edes kirota elokuvaa katsoessani, mutta se neitsyys heitettiin tässä niinkuin oikein urakalla. En edes ajatellut, että elokuvan olisi mahdollista olla niin huono, että ärräpäät vaan suusta lentävät ulos. Onneksi en mennyt tätä elokuvateatteriin katsomaan.

Jos elokuva on taiteellinen, niin se lensi kyllä tämän pojan pään yli niin, että vilahti. Siis, ei hyvää päivää, kuinka tällainen elokuva on voinut saada minkäänlaista rahoitusta, roolitusta, tuotantoa tai levitystä. Eikö kukaan ole avannut silmiään päästään?

Ajattelin vielä jossain vaiheessa, että tiedän mihin tämä leikki johtaa ja mikä tässä leffassa on ideana. Ajattelin jopa niinkin optimistisesti, että jos tästä alun kankeudesta päästään yli, niin leffasta voi kuoriutua ihan kauniita elokuvallisia hetkiä. Leikkaus puoli tuntia tämän jälkeiseen olotilaan ja löydättekin pääni puusta. Nimittäin kyllä niin metsään lähti ja äkkiä, että putosin auttamatta pois kärryiltä. Missään, mitä hahmot tekivät, ei ollut mitään järkeä. He käyttäytyivät täysin irrationaalisesti ja mieleeni tuli vain joku sadomasokistinen sosiopaattileikki, jossa kaksi ihmistä käyttäytyy toisiaan kohtaan kuin koko ajan etsien vastakohtaa sille, mikä olisi mahdollisimman aito tai luonnollinen tapa.

Tämä ei kertonut kahden ihmisen rakastumisesta. Tämä ei kertonut pettäjäsikamiehestä. Tämä ei kertonut pettäjäsikanaisesta. Tämä ei kertonut kierosta rakkauden leikistä. Tämä ei kertonut yksityisetsivästä. Tämä ei kertonut kiineistönvälittäjästä. Raavin vieläkin päätäni yrittäen miettiä, että mitä tämä oikein oli ja miksi se haluttiin minun katsottavakseni saattaa.

Jengi aina valittaa siitä, kuinka huonoja suomalaiset leffat on. Ja pääsääntöisesti olen samaa mieltä. Mutta en ehkä samoista syistä, kuin muut. Toisille on outoa kuulla suomen kieltä ja heistä suomalaiset leffat ovat kankeita tai jäykkiä tai teennäisiä. Ja totta kai, sitähän ne ovat. Mutta näidenkin yli vielä pääsisin, jos suomalaiset elokuvat eivät kategorisesti olisi aina tällaista. Nimittäin ylidramaattista, irrationaalista, vailla päätä ja häntää olevaa harrastelijateatteria, jossa yhteen teokseen vain sullotaan mahdollisimman paljon kaikkea rompetta ja roinaa eli siis juonenkäänteitä, joita riittäisi siis kymmeniin elokuviin kauhottuna ja niin dramatisoituja hahmoja, ettei niitä kirveelläkään usko aidoiksi ihmisiksi. Ja tätä tehdään taatusti siksi, ettei muuta keksitä. Heitetään kaikki samaan soppaan, niin, että siitä tulee niin paksua, sekavaa huttua, ettei siinä ole enää mitään järkeä. Mutta leikitäänpähän aidosti dramaattisia, oikeita elokuvantekijöitä, samalla kun nostetaan tuotantotukea veronmaksajien taskuista.

Eikä siinä, en lyttää kaikkia suomalaisia elokuvia, mutta tämä nyt oli vain niin huono, että ei se kyllä hyvää kuvaa Suomesta elokuvamaana anna. Mikä on sääli, sillä kuten sanoin, olin valmis uskomaan elokuvaan. Sivuosanäyttelijöistä osa oli todella hyviä (Arja Saijonmaa) ja elokuva olisi voinut olla todella totuudellinen, maanläheinen ja vaikuttava. Mutta en suosittele. Kiertäkää tämä outo tekele mahdollisimman kaukaa.

Bloggausyhteistyöprojekti

Noirin blogissa on kehkeytymässä jotakin jännittävää...

Kysymys on jonkinnäköisestä bloggaushaasteesta taikka yhteistyökuviosta taikka projektiluontoisesta kollaboraatiosta. Tarkoitus olisi varmastikin kyhätä mukaan mahdollisimman monta näppäimistöllään kirjoitustaidon omaavaa yhteen, jotta jutussa on joku jujukin, joten siksi jaan tämän tänne oman blogin puolelle, jotta te (kaksi?) lukijaani, voitte myös pohtia omaa osallistumistanne. No on teitä enemmänkin, oma pieni hääppöinen, mutta niin rakas lukijakuntani.

Tällaisessa yhteistyöhärpätyksessä (kyllä, kutsun sitä nyt sellaiseksi) on aina kaksi puolta, mitä itse ainakin pohdin. Toinen puoli on se, että se voi antaa virtaa omaan tekemiseen, kirjoittamiseen, bloggaamiseen, sosialisoitumiseen yms. Toinen puoli on siis luonnollisestikin sitten siis se, että tällainen yhteistyöhärpätys voi puolestaan viedä sen lopunkin energian, jota mihinkään on. En siis pysty hyvällä omallatunnolla ketään patistamaan osallistumaan mihinkään - edes itseäni. Mutta sen takia tämä onkin ilmoitusluontoisesti tässä, että jos joku haluaa osallistua, niin tällainen tosiaan täällä on.

Tässä tosiaan tarkempi ohjeistus:

"Hei, kanssabloggaajat ja säännöllisesti taikka vahingossa tänne päätyneet. Miten olisi jos toteuttaisimme yhteistyönä seuraavanlaisen elokuvahaasteen:
jokainen joka haluaa mukaan saa minulta ohjaajan nimen ja jonkinlaisen rajoituksen jonka perusteella katsoo jonkin siihen sopivan elokuvan ja kirjoittaa siitä jotain jonka ei välttämättä tarvitse olla elokuva-arvostelu. Se voi olla haiku, pelkkää tajunnanvirtaa, näkemys elokuvan vaikutuksesta sen ulkopuolella, jotain muuta.
Kerron ohjaajan ja rajoituksen (ei se ole mikään hengenahdistusta aiheuttava) vain kulloisellekin kirjoittajalle, ja riippuen kuinka moni osoittaa halukkuutensa tämä toteutetaan taikka sitten ei. Katsotaan kuinka usea on kiinnostunut vaikkapa sunnuntaihin 12.8 mennessä ja sitten ruvetaan muokkaamaan aikataulua, etc. Ideana on, että julkaisemme kukin kirjoituksemme eri päivinä ja linkitys toimisi siten, että päivän kirjoittaja linkittää edellisen ja seuraavan kirjoittajan (myöhemmin linkin voi päivittää suoraan seuraavan kirjoittajan haastekirjoitukseen, mutta aluksi etusivulle) jotta syntyy ketju jota kiinnostuneet voivat halutessaan seurata. Uskokaa pois, tämä ei ole niin monimutkainen miltä saattaa kuulostaa ja totean myös, että toimiakseen sen pitää olla enemmän kuin tango kolmelle.
Kysyä saa mitä haluaa, mutta esimerkiksi se ketkä kaikki osallistuvat saa pysyä kokonaisuutena salaisuutena ja täten pois lukien he jotka mahdollisesti esittäytyvät kommenttiosiossa ja siten paljastavat itsensä saavat muut tietää vain itsensä ohella edellisen ja seuraavan kirjoittajan, jolloin sanotaan vaikkapa että kirjoittajia on 10 niin jokaisen on kuljettava koko ketju läpi tietääkseen keitä he kaikki 10 ovat.
Huomautettakoon, että jos vapaaehtoisista löytyy henkilöitä joilla ei ole blogia tai jotain muuta väylää (youtube, tms.?) käytettävänään niin tekstit voidaan tarvittaessa julkaista täälläkin. Tietenkin kaikki kunnia kirjoittajalle."

Pähkinänkuoressa:
- Deadline ilmoittautumiselle 12.8. (sunnuntai).
- Ilmoittaudu sähköpostitse täällä.
- Tekstin voit julkaista blogissasi.
- Jos sinulla ei ole blogia, julkaistaan tekstisi Noirin blogissa.