The Artist kertoo George Valentinista, mykkäelokuvien tähdestä 1920 ja 1930 lukujen vaihteessa. Hän on suuri tähti elokuvien ollessa mykkiä ja kun elokuviin tulee ääni, hänet unohdetaan. Sen sijaan hänen suuri fani, Peppy Miller nousee suureksi tähdeksi. Valentin oli aiemmin piirtänyt Peppylle kauneuspilkun, josta tuli Peppyn tavaramerkki. Miller on yhä rakastunut Valentiniin. Valentin ajautuu kuitenkin epätoivoon ja yrittää itsemurhaa.
Mikä on erikoista tässä elokuvassa on, että se on mustavalkoinen sekä mykkä. Se on viimeisin mykkä ja mustavalkoinen elokuva, joka on voittanut parhaan elokuvan Oscarin. The Artistin juoniselosteesta ei saa kovin pitkään ilman, että selostaisi kaikki juonen yksityiskohdat, mutta en pidä liikojen yksityiskohtien paljastamisesta juonesta.
The Artist on upea elokuva. Se saattaa vaikuttaa tylsältä draamalta, joka on vielä mustavalkoinen ja mykkä, mutta tilanne on kaukana siitä. Elokuva on huumoririkas ja jopa musikaalinen. The Artist on tehty intohimolla ja omistautumisella. Sen takana on hieno tiimi. Upea ohjaaja ja näyttelijät. Hazanavicius käsikirjoitti elokuvan itse. Joten hän oli paljon lähempänä projektia, mukana huomattavasti henkilökohtaisemmin. Hän onkin ohjannut elokuvan hienosti. Siitä huokaa entisaikojen glamour ja nostalgia. Täysin Oscarin arvoinen.
Berenice Bejo sai Oscar-ehdokkuuden sivuosasta, vaikka pääosahan se selvästi oli. Bejo on mielestäni vielä parempi kuin Dujardin. Kohtaus, jossa hän halaa Valentinin takkia, on klassikko, ikimuistoinen ja virheetön. On hieman väärin, että Spencer voitti parhaan naissivuosan Oscarin, Bejon sijaan...
The Artist on erilainen, rohkea, onnistunut elokuva. Se palauttaa katsojan rakkauden elokuviin ja ohjaa mielen sinne, mistä elokuvan teko alunperin lähtikin. Se on selvästi ohjannut tilaa samankaltaisille elokuville ja arvostetulle elokuvanteolle. Elokuva on elokuvan merkkipaalu, voiko suurempaa kunnianosoitusta olla? Jopa koira on loistava!
8+
...=)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti