Country Strong (Country Strong)

Kun tv-sarja Nashville tapaa vuoden 2009 elokuvan Crazy Heart. Eli kuinka Country Strongista ei ole kummaksikaan.

Gwyneth Paltrow tähdittää tätä vuoden 2010 kantri-musiikki-elokuvaa. Paltrow näyttelee kuuluisaa kantrilaulajaa Kelly Canteria, joka kärsii alkoholismista. Hänen manageriaviomiehensä (Tim McGraw) repii hänet puolikuntoisena pois kuntoutuksesta, mistä Canterin "tukihenkilö"-"salarakas", Garrett Hedlundin esittämä, lupaava muusikonalku itsekin, Beau ei ole ollenkaan tyytyväinen. Kelly kuitenkin vaatii aviomieheltään, että Beau tulee hänen kiertueensa lämppäriksi. McGrawn manageri-aviomies haluaa kuitenkin mukaan myös uuden nousevan tähden, ramppikuumeesta kärsivän entisen missin, Leighton Meesterin esittämän, Chiles Stantonin.

     Teki kipeää, kirjoittaa tuo juoni tuohon, sillä olin siihen erittäin pettynyt. Ai, muistinko kertoa, että mukana on myös lintu nimeltä Loretta Lynn, jolla ei ole mitään tekemistä juonen kannalta, mutta silti sitä pitää lähteä keskellä yötä hakemaan jostain baarista. Myöskin elokuvan päähenkilö on koko elokuvan ajan hakusessa ja katsojan ei missään vaiheessa pääse sisään elokuvaan, että "mitä tässä haetaan?" Elokuva on täysin irrationaalinen ja vaikea seurattava, sillä siinä ei ole oikein punaista lankaa.

    Gwyneth Paltrow onneksi kannattelee elokuvaa ja pelastaa siitä suurimman osan. Paltrow on valovoimainen, syvällinen ja vaikuttava. Hän leikittelee hahmon tasoilla kuin kokenut ammattilainen ja tietää täysin mitä tekee. Hän johtaa elokuvaa ja vain kohtaukset, joissa hän on, heräävät eloon. Paltrow pitää elokuvaa kasassa. Lisäksi hänen kaunis äänensä on uskottava, hän on osaa laulaa tunteita herättävästi ja upeasti tulkiten. Kuten sanottu Paltrow leikittelee hahmon tasoilla ja hän tuo rooliin elävyyttä, maanläheisyyttä ja silti uskottavuutta. Hän on aito ja kaunis sekä äärettömän luonteva, joten häntä on helppo seurata.

     Country Strong on surkea yritelmä tehdä jotain. En tiedä mitä. Yritetäänkö siinä tuoda uutta valoa musikaaligenreen kokeilemalla jotain uutta? En tiedä, ei tämä kyllä musikaalia ole nähnytkään. Garrett Hedlund tekee ihan kunnollisen roolisuorituksen, mutta Meesterin ja McGrawn kamppaileminen näyttelemisen kanssa on kyllä sen verran kivuliasta katseltavaa, että ei siitä kannata sen enempää edes mainita.
   
  Lukuun ottamatta Paltrown ja Hedlundin yrityksiä, lässähtää elokuva kasaan jo alkuhetkistä. Tylsää ei tule elokuvaa katsellessa, mutta ei siitä juuri miksikään muuksi ole.