6 Days (6 Days)

Elossa ollaan! Päivittäin käyn blogimaailmaa vahtimassa ja tarkkaan luen kaikkien suosikkikirjoittajieni tekstit, mutta oma ulosanti on jäänyt tässä kuussa kyllä historiallisen heikoksi. Luultavasti, kun Suomeenkin pläjähtäisi muutama ehdokasleffa nähtäville, niin olisi taas vähän enemmän intoa höpistä elokuvista, mutta tällä hetkellä muu elämä on ottanut ohjat eikä elokuvia ole tullut katseltua oikeastaan yhtään. Myös tämä ylitsevuotava pimeys tekee tepposensa, eikä energiaa tunnu riittävän enää mihinkään. Omassa elämässä on myös nyt vähän juttuja meneillään, mitkä pitävät ajatukset keskitetysti poissa blogirustailun luota. En tiedä, kenelle selitän näitä tekosyitäni - ehkä itselleni - mutta ainakin niin kauan kuin tunnen tarpeen pysyä edes jotenkinlaisena aktiivisena presenssinä tämän blogin kirjoittajana, voisi kuvitella, että minulla on myös halua pitää tätä hommaa elossa. Paha paikka on se, kun ei enää huvita edes selitellä poissaoloja... Mutta haluan pyytää anteeksi, etten ole edes muutamaa pahaista kommenttia lähetellyt muille bloggaajille ja muistutellut, että yhä täällä hääriskelen lukemassa teidänkin tekstejä. Jotenkin sen kommentinkin kirjoittaminen tuntuu välillä niin ylitsepääsemättömän turhalta jahkailulta, että helpompi vain siirtyä seuraavaan juttuun blogi läpi selattuaan.

Tämä leffa on siis ainoa, mitä olen muutamaan viikkoon katsonut ja kuvastaa kyllä täydellisesti koko kuukauden olotilaa. Ihan siis katsottava, mutta ei mitenkään ihmeellinen. Jamie Bellin takia tämän katsoin ja hän vetääkin ihan kohtuukivan roolisuorituksen. Myös itse tarina on mielenkiintoinen - jos tälläisistä tykkää - itse tuppaan vähän karttamaan tälläisä pläjäyksiä, jossa draama tunnutaan vedettävän ihmisvetoisuuden sijaan jostain elämää suuremmasta, mikä tekee siitä mielestäni tylsää, mutta tässä vedettiin hyvin hahmojakin mukana. Mutta siis tosiaan tälläisellä vaihteella sujuu nyt omakin arki. Kyllähän sitä katselee, mutta ei mitään ihmeellistä. Jollain automaattivaihteella tässä siis ajellaan.

Ei riitä energia edes julisteen harkitsemiseen. En kyllä ole tämän genren asiantuntijakaan, joten en osaa valita, mikä näistä on parhaimman näköinen. Niin voitte päättää itse! Minä voin sitten valkata parhaimman näköisen julisteen jostain kevyestä draamaleffasta 

JOSKUS leffoilla oli vain yksi juliste, mikä oli se virallinen - hienoin, ikonisin, muistettavin, klassikko. Kaipa tälläisten tusinatuotteiden kanssa tiedetään jo alusta alkaen, että leffa unohtuu kaikkien mielestä niinku sekunti katsomisen jälkeen, joten eipä haittaa, jos miljoonat eri versiot julisteesta hämää entisestään...=)