Olen yrittänyt viimeisen vuoden tai parin ajan katsoa enemmän suomalaisia draamasarjoja. Tässä potpuri.
- Kaikki synnit, 1. tuotantokausi
Yllättävän kovatasoinen suomalaissarja. Ihan on omaksuttu kansainvälisen tekemisen raamit, kirjoitettu oikein kovan luokan rikostrilleri. Virkistävää on naispäähenkilö, jota niin upeasti luotsaa Maria Sid. Hahmosta on vielä uskallettu kirjoittaa aika peloton ja omavaltainen. Koska tässä on selvästi matkittu isomman maailman meininkiä, on sarja myös aavistuksen kaavamainen ja geneerinen. 2. kauden pariin en ole palannut, sillä jostain syystä Maria Sid heivattu menemään ja tylsästi, tietysti kaikki miehet jätetty sarjaan mukaan.
- Rauhantekijä, 1. tuotantokausi
Tätä sarjaa voin suositella aivan antaumuksella. Mielenkiintoinen, jännittävä, äärettömän hyvin tehty. Se kertoo Suomen entisestä ulkoministeristä (Björklund), joka toimii nykyään YK:n edustajana Lähi-Idän rauhanneuvotteluissa. Björklund vetää ihan käsittömättömän kovan roolisuorituksen. Ihmettelen, miksi tälle ei ole tehty jatkoa, sillä olisin ensimmäisenä katsomassa.
- Syke, 1. - 7. tuotantokausi
Tarkkaan ottaen, en ole vielä katsonut 7. tuotantokautta loppuun. Ensimmäiset kolme tuotantokautta olivat aivan timantteja, silloin Yle tuotti sarjaa ja jaksot olivat noin 40 minuutin mittaisia itsenäisiä jaksoja. Erityisesti Tiina Lymin esittämä huumeriippuvainen röntgenhoitaja oli upea roolihahmo ja hienosti tulkittu Lymin taholta. Neljännellä kaudella sarjan taso tippui kuin lehmän häntä. Sarjan tuotanto siirrettiin Neloselle ja Ruutu-palvelulle, jaksot puolitettiin, noin kahdenkymmenen minuutin mittaiksi kokonaisuuksiksi, jotka muodostavat aina noin neljän jakson arkkeja. Lymin hahmo tapettiin pois ja tilalle tuotiin teinejä ihmissuhdeongelmineen. En kuollaksenikaan ymmärrä enää sarjan suuntaa, joten on jäänyt odottamaan sitä päivää, kun jaksan palata sen pariin, jos jaksan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti