Suuria mysteereitä-sarjassamme tällä kertaa kysymys siitä, miksi katsoin remaken ennenkuin olen nähnyt alkuperäistä?
Maailman naurettavimmasta aiheestaan huolimatta, elokuva pysyy jokseenkin kasassa... ennenkuin päähenkilö Ren McCormackin (Kenny Wormald) on pidettävä vakava puhe kaupungin hallintoelimen edessä tanssin sallimiseksi taas pikkukaupungissa. Siinä kohtaa oli pokka lähellä pettää.
Joskus 80-luvulla oli vielä jokseenkin uskottavaa, että pieni kaupunki pystyisi eristämään itsensä ja nuorisonsa suuren maailman menolta ja kieltää kaiken progressiivisyyden, mutta nykypäivän sosiaalisen median ja globalisaation aikaan, tuntuu järkyttävän typerältä, että yhdellä papilla olisi valtaa kieltää kaupungin nuorilta vapauksia, jotka ovat kulttuurissamme kuitenkin itsestäänselviä. Yksi twiitti olisi varmasti kiinnittänyt valtakunnanmedian huomion kaupungin tilanteesta ja se olisi sillä ratkennut.
Elokuva on ihan viihdyttävä ja paljolti kiitos päänäyttelijä Kenny Wormaldin kliseistä poiskarttamisen. Koska tässä jälki olisi voinut olla todella vaivaannuttavaa, kornia tai teennäistä. Julianne Hough on täysin näyttelijätaidoton ja Miles Tellerin ainainen sama "luokan pelle"-esitys ei vieläkään ole tarpeeksi karismaattinen vakuttaakseni minua ainakaan miehen potentiaalista. Andie MacDowellia olen aina inhonnut ja Dennis Quaid ja valtava virneensä ei ole koskaan ollut järin uskottavaa näyttelijälle.
Kuitenkin puhutaan tanssielokuvasta, niin suurin kysymys onkin, että miksi kaikki sen koreografiat ovat lähes olemattomia. Wormald osaa sentään tanssia ja ihmettelenkin, miksei hänestä ole tullut sen suurempaan kiintotähteä Hollywoodin karismaattisten tähtien joukkoon... Visuaalisesti elokuva on todella hieno ja kohtauksien tiettyyn maalauksellisuuteen on panostettu. Ja onhan se nuori rakkaus aina kuitenkin yhtä kiinnostavaa...
...=)
