Lomapainajainen? -Kyllä.
Aikaisemmin minulla oli hyviä kokemuksia siitä, että menin elokuviin ennakkoluulottomasti, tietämättä elokuvasta mitään, ilman, että olin odottanut kuukausia elokuvan ensi-iltaa Suomessa. Sillä kun odotat kauan jotain elokuvaa, sinun toiveesi luonnollisesti kasvavat ja haluat sen olevan täydellinen. Jos alistut menemään jonkun, minkä tiedät surkeaksi elokuvaksi, näytökseen voit yllättyä positiivisesti, sillä sinut on helpompi vakuuttaa kun sinun odotuksesi eivät ole niin korkealla. Kun menin katsomaan elokuvaa Vuoden se kestää (2013), minulla ei ollut minkäänlaisia odotuksia elokuvan suhteen, en tiennyt siitä juuri mitään ja en ajatellut sen olevan ihmeellinen. Ja nauroin itseni kipeäksi. Niinpä tietenkin luulin, että sama toistuisi Lomapainajaisen kanssa. En odottanut elokuvaa, se vaikutti siltä että en pitäisi siitä ja odotin, että se kumoaisi pahaa aavistavat luuloni täysin ja saisin nauttia hyvästä komediasta. Luulin väärin. Lomapainajainen todellakin on lomapainajainen.
Minulla ei ollut minkäänlaista aikomusta arvostella tätä kauheaa elokuvanpätkää, mutta sitten luin tuoretta Episodi-elokuva-arvostelulehteä ja Arla Lehtisen arvostelu nappasi huomioni. Hän sanoi osuvasti: "Se ei oleta yleisön ajattelevan itse, vaan vääntää jokaisen juonenkäänteen rautalangasta, kyllästäen kokonaisuuden halvoilla ja mauttomilla vitseillä." Halusin viedä elokuvan huonoksi toteamista vielä pidemmälle.
Minä aina ihmettelin, kun ihmiset niin yökkäilivät Adam Sandlerin elokuville. Olin nähnyt elokuvat Aina eka kerta, Click, Just Go With It ja Mr. Deeds ja minusta elokuvat olivat täysin hurmaavia ja kevyitä hauskoja pätkiä. Mutta nyt ymmärrän. Lomapainajainen on näistä elokuvista ehdottomasti surkein. Ja jotta en glorifioisi elokuvaa liikaa se on jopa yksi huonoimmista ellei huonoin elokuva, jonka olen nähnyt. Sinne meni hukkaan se 10,50 €:a. Kuitenkin päätin rustata tästä "elokuvasta" jotain ajatuksia ylös, jotta muistaisin kuinka kauhea elokuva oli ja jotta minulla on jotain mihin verrata tulevia elokuvia - niin ikään: "Hyvä-Keskitaso-Lomapainajainen."
Juonen tuo Lehtisen sitaatti jo kertookin, mutta jos nyt vähän selventää, niin Adam Sandler ja Drew Barrymore yksinhuoltajina ja erilaisina kasvattajina, epäuskottavien juonenkäänteiden saattamana löytävät toisistaan paljon enemmän kuin mitä alkuun näytti, Afrikassa. Jos elokuvan ainut virhe olisi se, että se ei ole hauska, olisi se edes katsottava, mutta elokuva näyttää keskittyneen huumoriin, joka ei naurata vaan jopa ärsyttää. Turhat sivuhenkilöt ja mustavalkoiset kliseiset kohtaukset ovat niin siirappisia ja turhauttavia, että elokuva muistuttaa jo tragediaa. Drew Barrymoren ura on ollut viimeiset vuodet täysin kuollutta ja jos tämä oli hänen yrityksensä pelastaa hukkuva laiva, niin voisi sen jo hylyksi julistaa. Ja on kumma, miten mies, joka on voittanut enemmän Razzie-palkintoja kuin ehtii laskea, vielä saa luvan porskuttaa ja jatkaa näiden elokuvien tekemistä - puhun sinusta, Adam Sandler. Ja sitten ihmetellään, miksi niin moni lahjakas ihminen Hollywoodissa on työtön.
Elokuvan tasoa nostaa vähän muutama hauska vitsi ja sympaattinen Alyvia Alyn Lind, joka esittää Sandlerin nuorimmaista tytärtä, mutta jos joku kuvittelee, että elokuva tarjoaa jotain syvällisempää viestiä kuin kliseistä koko perheen elokuvaa, on hän täysin väärässä. Elokuva ei kerro rakkaudesta, eikä perheestä, eikä mistään muustakaan, paitsi Drew Barrymoren kyvyttömyydestä näytellä. Toivottavasti hän ei jatka samalla linjalla, sillä meillä on jo yksi, hyvistä rooleista ulos kasvanut, järkyttäviin, toivottomiin komedioihin tiensä löytänyt, aina samaa hahmoa (ärsyttävää sellaista) esittävä Diane Keaton. Mauttomuudella on uusi määritelmä; Lomapainajainen. Edes Aina eka kerta-elokuvasta tuttu Tom, ei saa comebackillaan elokuvaan minkäänlaista henkeä, sillä hänen lyhyt kohtauksensa on aukkoinen. Miksi hän koko ajan muka esittelisi itseään, niinkun ketä esittelee itsensä kaupan kassalle?
Kutsukaa itkupilliksi, mutta rakastan tälläisiä kunnon nyyhkydraamoja. Remember Me ja Tähtiin kirjoitettu virhe olivat kaksi aikaisempaa elokuvaa, joiden kohdalla kyyneleet vain valuivat virtana silmistäni, enkä pystynyt lopettamaan. Miss You Already on kolmas näistä elokuvista.
