...elokuvista, sarjoista ja vähän muustakin

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Justin Long. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Justin Long. Näytä kaikki tekstit

Kaukorakkautta (Going the Distance)

No, mistä muustakaan se kertoo? Erin (Drew Barrymore) ja Garrett (Justin Long) asuvat eri puolella USA:ta. Molemmat pitävät työpaikoistaan ja eivät löydä töitä toisen kotikaupungista (Garrett asuu New Yorkissa, Erin San Fransiscossa), joten he yrittävät saada kaukorakkaussuhteen toimimaan.

Elokuva siis periaatteessa sanelee itsensä JO nimessään. Kaikki tietää tasan tarkkaan, miten elokuva tulee kulkemaan ja loppumaan jo ennen kuin pistää sitä päälle. Siksi liki kahden tunnin kesto on liikaa. Ensimmäisen tunnin kohdalla katsoja on jo ihan turtunut tähän vitkutteluun. Siitä huolimatta pidin kuitenkin siitä, miten elokuva oli tehty. Siinä ei ollut liikaa kliseitä ja muutamissa kohdissa sai jopa nauraa ääneen. Lisäksi pidän Justin Longista. Drew Barrymore ei todellakaan kuulu suosikkeihini eikä hän tässäkään onnistunut muuttamaan käsitystäni hänestä. Sivuroolista oli kiva bongata Grace & Frankie sarjasta tuttu June Diane Raphael. Christina Applegate oli sivuroolissaan jopa yllättävän hyvä.


...=)


Die Hard 4.0 (Live Free or Die Hard)

Täytyy vaan sanoa, että on se Bruce Willis perkeleen kova! Vaikka en yleensä pidäkään hänenkaltaisistaan machotoimintasankareista, hän on poikkeus. Hänessä on vain jotain. Ja inhoan sanoa, että jossakin on "vain jotain" ts. "se juttu", mutta hänellä se on. Elokuvana Die Hard-elokuvasarjan neljäsosa on niin massaa kuin vain voi olla. Se on mielestäni aika uskollinen sarjan tyylille muutenkin, en juuri näe eroa esimerkiksi viitosen ja nelosen välillä. Loppurytinä on jo sen verran eeppistä, että siinä on jo kauan aikaa sitten hävinnyt kaikki uskottavuus, jos sellaista alunperin olikaan, mutta juuri niin sen pitää olla. Toimintaelokuvana tämä siis toteuttaa tarkoituksensa. Senkin takia, että vaikka elokuvan kesto on huomattavat kaksi ja puoli tuntia, se tuntui kuluvan kuin silmänräpäyksessä, samaa voi sanoa vain harvasta elokuvasta.






...=)

10 Years (10 Years)

Elokuvan nimi voisi ihan yhtä hyvin olla luokkakokous. Channing Tatum, Oscar Isaac ja Chris Pratt kävivät samaa lukiota. Nyt he näkevät taas 10 vuoden kuluttua. Elokuva tapahtuu yhden päivän aikana ja mikä pitkä päivä se onkaan. Tämä on yksi niitä tapauksia, joissa keyven, siirappisen musiikin elokuvan päälle lätkäyttäminen ei sitä pelasta. Elokuva on tylsä ja juoni mitäänsanomaton. Toisin sanoen ei tässä mitään tapahdu. Dialogi on epäolennaista ja hahmot yksipuolisia. Outo elokuva, jossa ei ole päätä eikä häntää. Saa katsojan, tai ainakin minut, miettimään, miksi tälläinen elokuva on tehty?

** (kaksi tähteä)