Onnen potkuja (The Pursuit of Happyness)

Vaikka elokuva olisi kuinka mullistava ja vaikutttava, löytää joku siitä aina jotain kritisoitavaa. Puhuakseni totta, Onnen potkuja ei ole virheetön tai tyylipuhdas draamaelokuva. Pystyn kuitenkin suosittelemaan sitä kenelle tahansa elokuvan ystävälle. Vaikka ei edes välittäsi draamasta. Onnen potkuja on syvästi merkittävä elokuva ja sen tuoma inspiroiva voima on sen paras puoli. Pääosassa Will Smith ja hänen oma poikansa, elokuvadebyytissään Jaden Smith. Sivuroolissa Thandie Newton. Ohjaaja Gabriele Muccino. Smith sai parhaan miespääosan Oscar-ehdokkuuden roolistaan Chris Gardnerina. Chris yrittää elättää perheensä ja hänellä on suuret toiveet uransa suhteen. Kuitenkin hänen vaimo käy kahdessa työssä ja perhe elää lähinnä hänen palkallaan. Kun vaimo, Newtonin tulkitsema Linda lähtee turhautuneena aviomiehensä kyvyttömyyteen, jää Chrisin kontolle elättää heidän poikansa Christopher Junior (Jaden Smith). Chris joutuu pinnistelemään vähäisillä varoillaan yrittäen saada vakituista työpaikkaa työskentelemällä palkattomasti erään firman harjoittelujaksolla. Lähes vuoden ajan Chris ja Chris Junior ponnistelevat kodittomuuden kieppeillä.
      The Pursuit of Happyness on oikein amerikkalainen manifesti jaksamisen ideologialle. "Kun uskot itseesi, niin menestyt!", "Sinä olet voittaja", "Pystyt kaikeen mihin haluat". Elokuva kuvaa myös varsin ylemmyyden tuntoisesti köyhyyttä ja antaa varsin mustavalkoisen kuvan onnesta, toisin sanoen todella vääristyneen kuvan. "Vain rikkaat ovat onnellisia". Eli kyllä tästäkin elokuvasta löytyy paljon jopa tekopyhää aihetta sekä todella patrioottimaista yhteiskunta-ajattelua. Kapitalismin ihannointia ja länsimaisen maailman ihanteiden korostamista. Elokuva on ajoittain liian laskelmoitu ja yrittää liikaa. Kaikesta pintakoreasta subtekstistä huolimatta, elokuva on aito merkkipaalu positiivisuudesta ja inspiraation voimasta. Tarina on hienosti muotoiltu. Elokuva käsittelee hienosti sen teemaa ja katsoja pääsee todella lähelle realistisesti kuvattua elämää. Tunteet ovat isossa asemassa ja hienosti käsikirjoitettu päähenkilö herää eloon. Ajoittain jopa hyytävän dramaattinen kerronta on elokuvan yksi hienoista puolista. Pinnallinen, mutta elävä.
       Will Smith tekee roolisuorituksesta liikuttavan. Mukaansatempaava roolisuoritus on suurenmoinen. Se pistää katsojan haukkomaan henkeään ja tekee elokuvasta katsomisen arvoisen. Jopa vilpitön roolisuoritus vakuuttaa katsojan ja saa hänet hahmon puolelle, vaikkain Smith on tehnyt hänestä niin realistisen, että siitä on elokuvallinen sympatia kaukana. Uskollinen ja aidosti varma roolisuoritus on todella vahva ja tekee Smithistä lujan näyttelijän. Roolisuoritus tuntuu pelottomalta, Smith on tarkka ja pystyy tulkitsemaan hahmon olotilan hyvin syvällisesti. Hän tekee mullistavan roolisuorituksen.
     Jaden Smith pärjää todella hyvin kokeneen isänsä rinnalla. Hänestä nousee hieno sankariuus ja sisäinen voima. Hänellä on paljon paloa ja tunnetta ja hän on positiivisen itsevarma. Hän loistaa roolissaan ja saa aikaan rehellistä tunnetta. Hän on aito sekä vaikuttava. Todella kypsä sekä luonnollinen. Karismaattinen sekä valovoimainen, lähellä myös täydellistä realistisuutta.
      Onnen potkuja on tunnepitoinen elokuva. Sen katsomista ei kadu. Vaikkakin hieman pinnallinen ja alistava, se voi antaa sinulle inspiraation. Taidonnäyte elokuvan voimasta ja todellinen urotyö onnellisuuden puolesta.

8+

...=)