Henry (Keanu Reeves) on elänyt elämäänsä aina muiden ehdoilla. Ei ole koskaan päättänyt mitään itse, ei ole haaveillut omia unelmiaan eikä suunnitellut elämäänsä oman näköisekseen. Hän ei osaa sanoa ei. Kun hänet tuomitaan syyttömänä vankilaan, päättää hän muuttaa elämänsä. Uutta suuntaa näyttävät James Caan ja Vera Farmiga.Jossain määrin samaistuinkin Henryn heräämiseen. Aiemmin itselläkin ollut vaikeuksia noudattaa omaa tahtoa ja kuunnella omaa sydäntä, vaan pikemminkin aina totellut kiltisti muiden suunnitelmia. Lopulta siinä kyllä tajuaa, että jos ei pian opi tekemään niin kuin itse näkee parhaaksi, tulee haaskanneeksi koko elämänsä hyysäten muiden perässä. Ehkä tärkein neuvo, minkä voisikin antaa on, että oikeasti kuuntelee sydäntään ja luottaa omaan fiilikseen asioista. Miltä sinusta tuntuu, on oikein, täytyy vaan opetella luottamaan itseensä ja omiin päätöksiinsä. Vaikka ne olisivatkin vääriä polkuja elämässä, ainakin riski oli sen arvoinen. Jos aina seuraa eniten kuljettuja polkuja, niin elämästä tulee aika tarpeetonta.
Oma kokemukseni on myös se, että muiden silmissä sinä et tule koskaan olemaan täydellinen, jos sitä et ole jo alkujaltaan. Voit toki yrittää koko elämäsi elää muiden takia ja yrittää olla heille täydellinen, mutta vahva veikkaukseni on, että turhaksi yritykseksi jää.
Sinänsä siis elokuvan viesti on voimaannuttava, kuinka yksi mies ottaa oman elämänsä haltuun ja vähät välittää muista. Valitettavasti toteutus uupuu täysin ja elokuva on loppujen lopuksi jopa todella ärsyttävä.
...=)