Oikein kiva elokuva. Se perustuu Elmore Leonardin kirjaan. Muita hänen teoksistaan tehtyjä elokuvia on muun muassa Out of Sight (1998), Get Shorty (1995), 3:10 to Yuma (1957/2007) ja Jackie Brown (1997), jossa seikkailee samat hahmot kuin tässä.
Mickey Dawson (Jennifer Aniston) on 70-luvun ikävystynyt kotirouva, jonka mies (Tim Robbins) joutuu kiristyksen kohteeksi. Kiristäjien virheeksi koituu Mickeyn käyttäminen panttivankina, sillä miehenkäppänällä onkin salarakas (Isla Fisher).
Tämä elokuva ilmestyi tosiaan jo vuonna 2013. Olin jo ennen tämän valmistumista odottanut innolla taas uutta Jennifer Aniston -elokuvaa. Jonnekin se kolme vuotta kuitenkin hupsahti ja nyt vasta sain tämän silmieni eteen. Aniston tekee tietysti taas hienon roolisuorituksen ja pakko taas mainita, että hän on liian kaunis tähän maailmaan. Tämä on myös ensimmäinen kerta kun oikeasti näen, miksi John Hawkes on kerännyt valtavasti kehua taidoistaan. Hänhän on uskomaton. Tim Robbins on aina takuuvarma. Will Forten koomista ajoitusta vieläkin kyseenalaistan, vaikka ei tämä ihan niin suoranainen komedia olekaan. Isla Fisherin repertuaari on hämmästyttävän pieni - miten hänelle yhä riittää rooleja? Mos Def puolestaan omaa rentoa karismaa, jonka voisin nähdä hyödynnettävän tulevaisuudessa vielä paremmin.
Pidin paljon elokuvan omalaatuisesta tyylistä ja juonenkäänteet olivat juuri sopivan kekseliäitä, että eivät kuitenkaan ampuneet yli. Ainoastaan jäin ihmettelemään, että mihin he unohtivat oikein Anistonin ja Robbinsin hahmojen pojan?
#elokuvahaaste2016 (15. Elokuva, jonka katsomista olet harkinnut jo pitkään)
Haasteenanto on mielestäni vieläkin ristiriitainen. Jos hahmo on mielestäni täydellinen, niin miksi vihaisin sitä? Periaatteessa ymmärrän, että tässä pitäisikin vihata niitä hahmoja, jotka ovat paperilla täydellisiä, ja jotka ovat elokuvan epärealistisia sankareita, mutta kuka minä olen sanomaan, mikä on edes paperilla täydellistä. Ehkä niitä ei olekaan tarkoitettu täydelliksi.
Instead imma talk about music...
Parasta elokuvasoundtrackia onkin Movie Mondayn puolella kyselty, mutta olen taas vähän yllättynyt, kuinka ei ole yhdessäkään haasteessa penätty elokuvasäveltäjien listan perään.
Näin ollen:
John Williams
-duh- silkka hänen työnsä määrä moninkertaistaa nerokkuuden, sillä hän on onnistunut omalla nerokkuudellaan painamaan elokuvat osaksi ajattomuuden historiaa. Mitä olisikaan Indiana Jones tai Harry Potter ilman niille tunnusomaista musiikkia, josta muutamasta ensimmäisestä sävelestä matkaa heti näihin unohtumattomiin maailmoihin. Erityinen oma suosikkini on juurikin tuo Hedwig's Theme, joka on mielestäni paras leffamusiikki koskaan. En kuollaksenikaan ymmärrä, miten joku on voinut niin hyvin paketoida sen maagisen lämpimän, seikkailullisen tunnelman yhteen musiikkiin. Suosittelen myös kuuntelemaan Geishan muistelmien soundtrackia, joka on mielestäni hänen viimeisin paras työ.
Philip Glass
Hänet olenkin nimittänyt suosikkisäveltäjäkseni. Ei siksi, että hän olisi kaikkien aikojen paras elokuvasäveltäjä (se kunnia kuuluu hra Williamsille ja sitä ei voi kukaan kieltää), vaan koska hän pystyy luomaan todella harmonisen tunnelman elokuviinsa. Esimerkiksi sellainenkin elokuva kuin No Reservations (Rakkauden resepti) on mielestäni musiikiltaan upea. Tietenkin Tunnit on yksi hienoimpia soundtrackeja koskaan.
Rachel Portman
Mitä muuten on tapahtunut Rachel Portmanille? Hän ei ole juuri ollut esillä Oscareissa moneen vuoteen, vaan unohtunut jonnekin tv-scorejen puolelle. En ole edes nähnyt elokuvaa Cider House Rules, mutta sen musiikki on vain niin hypnoottista, mutta mikä on itselle täydellistä on elokuvan One Day soundtrack, jota olen kuunnellut melkein rikki asti. Täydellisesti vangitsee sen tarinan merkityksen.
Howard Shore
Lentäjä & Spotlight <3
Alexandre Desplat
Hän on mielestäni nykyajan John Williams, jonka työ on niin legendaarista kaikissa elokuvissaan. Erityisesti The Imitation Gamen soundtrack osui jonnekin syvälle sisimpää itsellä.
Carter Burwell
Uusin elokuvasäveltäjä ihastukseni on Carter Burwell, jonka aiemmasta työstä en ole itse asiassa pitänyt kovinkaan paljoa, mutta toivon, että Carolin myötä hän pitää loistavuuden linjan.
___________________________________
Jotta en vaikuttaisi siltä, että lätkäisin tähän vain tunnetuimmat elokuvasäveltäjät, haluan vastapainoksi listata muutaman arvostetun, Oscareita napsineen säveltäjän, jotka ovat yliarvostettuja mielestäni.
James Newton Howard (tyhjä)
Danny Elfman (helposti unohtuva - ei tule mieleen yhtäkään hänen säveltämää melodiaa)
En ollut ennen törmännyt tälläiseen blogikiertopalkintoon (vaikkakin vastaaviin Lobstereihin). No tämähän on oiva tekosyy nimittää itse itsensä palkinnonsaajaksi ja vastailla muutamaan kysymykseen. Jos jota kuta ihmetyttää, että eikö minua hävetä palkita itseni, vastaus on jyrkkä ei. Palkitsen itseäni alituiseen.
Ohjeet:
x Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.
x Kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen.
x Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.
x Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi.
x Nimeä kymmenen bloggaajaa palkinnonsaajiksi.
Kuinka aloitin bloggaamisen No Episodi-elokuvalehti ei ihan tarkalleen ottaen ollut ovella kolkuttelemassa, pyytämässä elokuvakriitikoksi (tässä voisinkin vink, vink mainita, että olen täysin kenen tahansa palkattavissa, jos tekstit miellyttää) ja oma muistivihko kävi vähän turhan ahtaaksi kaikille mietteille elokuvista. Noin yleisesti pidän kirjoittamisesta ja se on minun tapani purkaa luovuutta ja olla taiteellinen ja syvällinen. Itse asiassa jopa siihen pisteeseen asti, että nykyään olen bloginkirjoittamisen myötä muuttunut todella huonoksi elokuvistakeskustelijaksi. Minulla ei ole siihen juuri intoa, sillä saan purettua tänne kaikki ajatukset. Vähänkin tekstejäni lukeneet, tietävät taipumukseni neuoroottisuuteen, joten bloggaaminen toimii myös jonkinsortin terapiana, kun pää ei pursua ajatuksista, vaan ne saa laskettua tänne kaikkien lukijoiden kiusaksi. Alkujaan ajatuksena oli eritoten saada kaikki mietteet järjestelmällisesti samojen tunnisteiden alle, isoon luetteloon. Toki pyörittelin myös ajatusta, että ehkä joku saattaisi myös löytää tämän blogin ja nousisin kansainväliseen kuuluisuuteen elokuvabloggaajavirtuoosina. Tämä ei tapahtunut, mutta olen silti erityisen kiitollinen kaikesta, mitä bloggaaminen on elämääni tuonut. Ohjeita aloittelevalle bloggaajalle Jos haluaa ryhtyä bloggaamaan, niin tärkeintä on aloittaa se heti. Ei huomenna, ei ainakaan ensi viikolla, vaan tänään. Loput asiat hoituvat itsestään. Toki muutama päätös täytyy tehdä: haluaako esiintyä omalla nimellään, mistä aiheesta kirjoittaa jne. Mutta jos vähänkään pitää kirjoittamisesta, niin miksi ei? Ei tämä nyt niin vaikeaa ole. Oman tyylin löytämisessä menee oma aikansa. Sinulla ei satavarmasti vielä ole sitä ensimmäisten tekstien aikana, tai seuraavan sadan. Itse koen, että en vieläkään täysin kirjoita sellaisia arvosteluja, mitä haluaisin, ainakaan aina. Mutta hienointa onkin nähdä se oma kehitys. Luoja tietää, että en liiemmin juuri pysty lukemaan alkuaikojen arvostelujani. Kannattaa myös ahkerasti kehittää itseään ja lukea muiden blogeja ja tätä en voin painottaa liikaa. En edes pysty laskemaan kuinka paljon tarkalleen olen oppinut muilta elokuvablogeilta, mutta olen aina ihmetystä täynnä, kun luen heiltä jonkun hyvän arvostelun. Kannattaa olla myös valmis odottamaan sitä menestystä. Kuten huomaa, en minäkään hirveän menestynyt tällä blogillani ole, että Episodi joutunee odottamaan todellista kilpailua tämän blogin puolelta vielä jokusen vuoden. Mutta sitten joku päivä sähköpostiisi tipahtaakin ilmioitus, että blogisi on valittu Suomen elokuvablogien listauksessa kolmanneksi! Ja kyllä, tältä kuulostaa kun olen leuhka ja kehun itseäni. Yhdeksän palkinnonsaavaa blogia
Kun puhuin niistä helmistä... x Sinin Leffablogi x...noir x La muse de poupée Docteur x Puutaheinää... xMutaa vai tähtiä? x Double Feature x Shameless Pile of Stuff x It's Just A Movie x Ruudukko
Oikein kiva elokuva. Se perustuu Elmore Leonardin kirjaan. Muita hänen teoksistaan tehtyjä elokuvia on muun muassa Out of Sight (1998), Get Shorty (1995), 3:10 to Yuma (1957/2007) ja Jackie Brown (1997), jossa seikkailee samat hahmot kuin tässä.
