Top-lista: A Star Is Born Soundtrack

A Star Is Born ei elokuvana vakuuttanut. Arvostelun lopetin kuitenkin sanoihin "mutta laulut olivat kivoja". Ehkä tämä postaus on siis jotain jatkoa tälle ajatukselle. Ensimmäistä kertaa teen jotain tällaista.

Ajattelin siis arvostella elokuvan soundtrackin omana kokonaisuutenaan. Erillisenä elokuvan painolastista. Nimittäin mielestäni soundtrack on yksi kaikkien aikojen parhaista soundtrackeista, ellei paras ja täten ansaitsee oman tilansa. On helppo sanoa, että se on soundtrack joka kannattelee koko elokuvaa.

Koska en koe varsinaisesti olevani mikään musiikin asiantuntija, eikä tarkoituksenani ole muuttaa blogia musiikkiblogiksi, ajattelin käsitellä soundtrackin arvostelun sijaan top-listan muodossa. Kokonaisuudesta sanon sen verran, että jos tämä soundtrack ei nappaa parhaan laulun Oscaria, niin siinä kyllä itselle romuttuu koko arvostus Oscar-akatemian kykyä kohtaan valita vuoden paras elokuvakappale.

Oman mielenterveyteni vuoksi rajasin listalta pois kaikki kappaleet, joissa ei laulettu sanoja, jotka olivat pelkkää dialogia, alle minuutin mittaisia tmv. Todella outoa, että tällaiset biisit edes löytyvät Spotifysta A Star Is Bornin soundtrackilta. Yhteensä soundtrackilla olisi siis 34 kappaletta, mutta itse listaan näistä vain 16. (En myöskään listannut La Vie En Rosea, koska no... itsestään selvät syyt).

... ja pitemmittä puheitta, itse kappaleisiin...

16. Black Eyes
(Bradley Cooper)

Oikeastaan aika hirveän kuuloinen renkutus, joka ei ole liiemmin harmoninen, melodinen, mielenkiintoinen tai syvällinen.

15. Why Did You Do That?
(Lady Gaga)

Aivan järkyttävä poppijynkytys. Mutta sinänsä se ei ehkä haittaa sillä näin lienee tarkoituskin...

14. Alibi
(Bradley Cooper)

Alibi ja Black Eyes kuulostavat loppupeleissä aika samoilta kappaleilta. En ole suurin country-musiikin ystävä ja varsinkin mies-country-laulajat jostain syystä ovat aina jääneet vähän pimeän peittoon itselle. Mutta jos niistä tykkäät, niin tämä lienee lähempänä omaa sweet spottiasi...

13. Too Far Gone
(Bradley Cooper)

Hieman parempi kuin Alibi ja Black Eyes, mutta vain, koska tämä ei tuutata kauheuttaan yhtä voimakkaasti. Hillitympi meno siis kannattaa.

12. Hair Body Face
(Lady Gaga)

Jollain oudolla lailla tykkään tästä, vaikka biisi ei mikään mestariteos olekaan, vaan päin vastoin aika yhdentekevä.

11. Look What I Found
(Lady Gaga)

Tämä on tyylillisesti sekava. En saa kappaleesta kiinni. Onko se R'n'B:tä vai jazzia vai poppia vai countrya? Sanat ovat lisäksi yksiulotteiset.

10. Heal Me
(Lady Gaga)

Tylsä kappale.

09. Before I Cry
(Lady Gaga)

Lady Gaga hallitsee monumentaalisen laulannan todella hyvin. Mielestäni tällä soundtrackilla hän viimeistään lamentoi itsensä musikaalisten ikonien galleriaan. Todella taitava taitelija äänensä kanssa.

08. I Don't Know What Love Is
(Lady Gaga, Bradley Cooper)

Sanoisin, että tämä ja seuraavat seitsemän kappaletta ovat kaikki niin rautaisia, että vaikka loput kahdeksan kappaletta eivät niin hyviä olekaan, niin näillä kahdeksalla kappaleella A Star Is Bornin soundtrackista tulee vielä klassikko.

07. Maybe It's Time
(Bradley Cooper)

Elokuvassa Bradleyn "THE" kappale. Se onkin Bradleyn soolovedoista ehdottomasti paras.

06. Music To My Eyes
(Lady Gaga, Bradley Cooper)

Kuka olisi edes arvannut, että Bradley Cooperista kuoriutuu näin hyvä laulaja. Music To My Eyes on hyvä esimerkki kappaleesta, jossa hänen täydellinen, raspinen äänensä pääsee oikeuksiinsa. Etenkin se toimii niin hyytävän loistavasti yhteen Lady Gagan rockmaisen äänen kanssa. Molemmat osaavat valuttaa ääntään niin, että niistä oikein raastaa tunteet läpi.

05. Diggin' My Grave
(Lady Gaga, Bradley Cooper)

Tässä Gaga ja Bradley pääsevät oikein herkuttelemaan rock-vivahteillaan.

04. Shallow
(Lady Gaga, Bradley Cooper)

 Elokuvan tunnusbiisiksi noussut hitti. Tämä on kappaleista se, jota povataan Oscar-ehdokkaaksi ja joka näin ollen toivottavasti nappaa sen pystinkin. Lady Gaga todisti jo parisen vuotta sitten huiman vaikuttavalla "Til It Happens To You"-biisillään olevansa kyllä Oscarin arvoinen muusikko ja vieläkin harmittaa, että häneltä se sivu suun silloin meni, joten tänä vuonna asian paras korjaantua.

03. Always Remember Us This Way
(Lady Gaga)

 Loput kappaleet kuuluvatkin sitten vain ja ainoastaan Lady Gagalle. Joo, on Bradley siis yllättävän hyvä muusikko, mutta ei mitään verrattuna Lady Gagaan. Hän osaa kanavoida laulullaan niin paljon tunnetta.

02. Is That Alright?
(Lady Gaga)


Liian vähälle huomiolle jäänyt helmi. Uskomattoman koskettava. Lady Gagan tulkinta on jollain lailla androgyyninen. Hän laulaa matalalta ja puhtaalla äänellä, suoraan. Hän ei laula hempeillen, vaan iskee suoraan sydämeen, valtoimenaan. Hänen tulkintansa on puhdas, raaka, avoin. Lisäksi kappaleen sanat ovat täydelliset.

01. I'll Never Love Again
(Lady Gaga)


Ihana.

Arvostelu: Ihmeperhe 2

Vielä yksi elokuva viime vuoden katsotuista on jäänyt arvostelematta, ja se on tietysti Ihmeperheen kauan odotettu jatko-osa. Jo nyt animaatiokategorian ennakkosuosikiksi Oscareissa noussut Ihmeperhe 2 jatkaa käytännössä katsoen siltä sekunnilta, mihin ykkönen loppui. Tällä kertaa kuitenkin uhkaa vastaan nousee perheen rouva (Holly Hunter), kun ykkösessä kätensä likasi supersankarien huushollin isäntä (Craig T. Nelson).

Itse kuulun ykkösen faneihin. Odotukset jatko-osaa kohtaan olivat siis korkealla. Ensimmäisellä puoliskolla vielä hihkuin ilosta, kun sai taas nähdä tutun ihmeperheen tekemässä, mitä tekevät parhaiten; yhdistäen oudolla koomisella tavalla supersankarin ammatin ja perhedynamiikan dysfunktionaalisudet. Uuden vuoden lupaukseni on muuten käyttää vähemmän näitä englannin kielen lainasanoja... alkaen seuraavasta arvostelusa.

Mutta toiselle puoliskolle ehtiessään, meno vähän lässähtää. En oikein osaa edes sanoa miksi. Totta puhuen minun on vähän vaikea muistaa leffaa ylipäänsä. Ja siitä on vasta kaksi kuukautta kun tämän näin. Oikeastaan ehdin tässä välissä jopa unohtaa, että olin niin ikään edes katsonut leffan.

Animaatiojälki on todella sulavaa ja sujuvaa. Käsikirjoitus toimii ja elokuvan tempo on sopivan vauhdikas supersankarileffaksi. Elokuvasta on vaikea keksiä mitään valitettavaa. Kaikki tuntuu toimivan todella moitteettomasti.

Mutta ehkä siinä on juuri ongelma. Tällaisten tusinatuotteiden takia Pixarin leffojen ympärillä on sellainen kaupallisuuden ja hengettömyyden aura. Ihmeperhe 2 niin ikään myös vain jauhaa sitä samaa myllyä, mikä ensimmäisessä osassa jo tuli tutuksi. En tiedä tuleeko jatko-osalta muuta odotakaan, mutta minäpä odotin. En haluaisi ajatella, että ei saisi toivoa elokuvan yllättävän hyvyydellään.

Ne elementit, mitkä leffassa toimivat, toimivat jo ykkösossassa. Tässäkin valopilkuksi nousee perheen kuopus, Jack. Hän täysin villinä ja vallattomana kieputtaa muuta perhetta ja perheen jäseniä pikkusormensa ympärillä täysin kepeästi ja varastaa shown. Tässä elokuvassa Jackin kaitsijaksi joutuu perheen isä ja erityisesti heidän välinen buddy cop-tyylinen riffittely onkin mielenkiintoisinta katsottavaa. Ehdottomasti paras kohtaus tulee Jackin ja pesukarhun kohtaamisesta.

Joku saattaa myös ajatella, että mitä vikaa siinä, että filmi tasaisen laadukas, mutta ei sen enempää. Kunhan viihdyttää sen parisen tuntia. Ja joo, olen jossain mielin samaa mieltä, mutta se ongelma tällaisten elokuvien kanssa sitten tulee eteen, että parin kuukauden kuluttua ei edes muista, mitä tuli katsoneeksi. Ja mitä hyötyä minulle sellaisesta on? Vähän sama kuin eläisi elämää, josta ei muutaman vuoden jälkeen muista mitään. Minä haluan kokemuksia, joita en saa ravistettua pois mielestäni. Niin elämästä kuin elokuvasta.

Elokuvavuodesta 2018

Hyvää uutta vuotta 2019 kaikille.

Ajattelin purkaa kuluneen vuoden lukuja vähän auki ja jakaa ehkä muutaman mietteen elokuvavuodesta 2018. Sitten puhun myös tulevasta vuodesta ja mielenkiintoisista suunnitelmista, jotka saattaa tai saattaa olla toteututumatta.


Yhteensä elokuvien suuntaan vilkaisin 72 kertaa viime vuonna, mikä nyt ei hirveän suuruiselta summalta tunnu, mutta itse olen tyytyväinen. En ole ajatellut vieläkään tehdä tästä blogista mitään painekattilaa, jossa olisi pakko tehdä sitä tai tätä ollakseen tarpeeksi. Toisin kuin myös saattaisi ajatella, ei pisteytyksetkään näytä hirveän epätasapainoisilta. Saatan kuulostaa ajoittain hirveältä vastarannan kiiskiltä ja alituiselta ruikuttajalta, mutta kyllä niitä hyviä pisteitäkin minusta saa irti hakattua, kun tarpeeksi kovaa vaan lyö.

Antamani pisteet näyttävät tältä (virhemarginaali varmaan ainakin joku 16 prossaa):

Viisi tähteä: 12
Neljä tähteä: 15
Kolme tähteä: 15
Kaksi tähteä: 19
Yksi tähti: 11

Minut kutsuttiin mukaan Suomen leffabloggaajien äänestykseen vuoden 2018 parhaista elokuvista, joten vuoden top 5 -listaukseni voitte lukea täältä:
"Leffablogaajien vuoden elokuva 2018 on ylivoimainen suosikki Phantom Thread"

Sen verran voin paljastaa jo täällä, että aika samoilla linjoilla liikuin, mitä muutkin leffabloggaajakollegani. Kyllä ne parhaimmat vain näyttää parhaimpia olevan, objektiivisesti.

Sitten tulevaisuuden suunnitelmista...

Mutaa vai tähtiä? -blogissa on kehkeytymässä jotakin jännittävää. Tarkoitus olisi toteuttaa Helmet-haaste. Samaisen haasteen tein parisen vuotta sitten puhtaasti elokuvilla, mutta tänä vuonna olisi tarkoitus ruksia haasteen kohtia pois päiväjärjestyksestä sekä kirjoilla, että elokuvilla. Ja tämä kuulostaa täydelliseltä. Leffahaasteessa en vain millään silloin pari vuotta sitten saanut kaikkia kohtia täytettyä ja ainoastaan kirjojen kanssa onnistuisin varmasti vielä huonommin. Mutta kun haasteeseen saa yhdistää molempia, niin ainakin on jonkinlaiset mahdollisuudet onnistua.

Lisäksi toivon, että haaste innostaisi sekä katsomaan enemmän elokuvia, että lukemaan enemmän kirjoja. Viime vuonna pääsin luettujen kirjojen kanssa sinne parinkympin lieppeille ja tarkoituksena olisi suunnata luvun kanssa vuosi vuodelta vain ylöspäin.

Saa siis nähdä tulenko arvostelemaan kirjoja myöskin, en ole vielä täysin päättänyt haluanko sitä, mutta ainakin tulen jossain määrin siis niistäkin täälläkin puolella höpisemään.

Mutta sitä odotellessa toivotan kaikille kaikkea mukavaa, kivaa ja hyvää uuteen vuoteen. Tavataan taas elokuvateatterissa!