Kauna kertoo Karenista (Sarah Michelle Gellar), joka on vaihto-oppilas Japanissa. Hän ottaa opintopisteitä saadakseen vastaan työn sosiaalityötekijänä ja käy mm. Emma Williamsin luona, jonka talossa esiintyy yliluonnollisia henkiä, jotka tulevat kirouksesta.
Kaunan juoni ja kaikki henkilösuhteet ovat monimutkaisia ja samalla merkityksettömiä. Itse en ainakaan muista elokuvasta muita henkilöitä kuin pelottavan pienen pojan ja pelottavan nuoren tytön. En todellakaan pystynyt seuraamaan mitään juonta. En ole eläessäni pelännyt niin paljon kuin Kaunaa katsoessani. Ja siitä on jo monta, monta vuotta ja vieläkin siitä ajattelu on karseaa. Sai kyllä kamppailla, että sai katsottua elokuvan loppuun. Ja nyt mitä mieltä olen? Olen sitä mieltä, että Kauna on täydellinen elokuva. Jos joku elokuva saa luotua näin täydellisen tunteen oli se sitten pelko tai ei, on elokuvan pakko olla hyvä. Se on se syy miksi rakastuin elokuviin alun alkaen; elokuvan taika ja mitä se pystyy luomaan ja antamaan. Kauna on oikeasti pelottava elokuva. Voin melkein taata, että ainakin ensimmäisenä yönä joutuu nukkumaan valot päällä.
En nyt osaa ollenkaan analysoida näyttelijäsuorituksia, mutta ohjausta voin ainakin kehua. Kuka pystyy luomaan sekä äkkilisä yllätyksellisä pelästymisiä, että piinaavaa pelkoa ja kauhua on todellinen nero. Shimizu tekee loistavaa työtä ja julistaa maailmalle olevansa lahjakas kauhuelokuvien ohjaaja. Käsikirjoitus on siinä mielessä hieno, että se on pelottava, eli onnistunut sekin. Maskeeraus ja erikoisefektit ovat vertaansa vailla ja äänet...Kauna on kauhuelokuvien kuningas. Itse en pysytyisi sitä noin vain katsomaan uudelleen ja joku ketä rakastaa kauhuelokuvia; katso Kauna, et kadu sitä!
9
...=)






Ei kommentteja:
Lähetä kommentti