Pariisin varpunen – Edith Piaf kertoo ranskalaisesta laulajasta ja musiikki-ikonista Edith Piafista, joka syntyi vuonna 1915 Pariisissa ja kuoli vuonna 1965 Ranskan rivieralla. Hänestä tuli yksi kaikkien aikojen suosituimmista laulajista ja hänen yksilöllinen äänensä luomsi toisen maailmansodan jälkeistä maailmaa. Tunnettu lempinimestään Pieni varpunen, kadulla kasvanut Piaf, menestyksestää huolimatta eli traagista elämää täynnä surua ja masennusta.
Elokuva on ehkä yksi kaikkien aikojen uskollisimmista muotokuvista koskaan. Vaikka yleensä ei kannata käyttää elokuvan, tässä tapauksessa sataakolmeakymmentä neljää minuuttia ihmisen koko elämän kuvaamisen, kertoo Pariisin varpunen – Edith Piaf siitä, että se on mahdollista tehdä onnistuneesti, vaikkakin hyvin harvoin. Tärkein syy sen onnistumiseen on Marion Cotillard. Hän on niin täydellinen, ettei katsoja pysy hänen perässään. Roolisuoritus, joka antaa mietittävää koko loppuelämäksi. Liioiteltua? Ei, koska niin täydellinen Cotillard on. Hän ammentaa kaiken kyseisestä henkilöstä ja antaa katsojalle joka hetki vähän enemmän mihin purra ja kehittää yhden kaikkien aikojen moniulotteisimmista, vaikeimmista roolisuorituksista ikinä. On vaikeaa pelkästään kuvata yksi ihminen niin monen vuoden ajalta. Vaikea luoda yhtenäinen, ehjä kokonaisuus ja kuvitella millaista on olla vanhempi, mitä itse on vielä ollut. Sen lisäksi pelkkä hahmon fyysisyys on haaste sinänsä. Ja Marion Cotillard onnistuu kaikessa paremmin kuin voisi kuvitella. Hän esittää Piafia paremmin kuin Piaf itse. Hän ottaa elokuvan omaksi ohjattavakseen ja luo sävyjä ja vivahteita, joita kokeneimmatkaan veteraanit eivät saisi aikaan. Cotillard on sanonut, että roolista palautuminen vei kahdeksan kuukautta, eikä ihme, sillä hän on ikimuistoinen, lumoava, kameleomanttimainen, nopea ja tarkka. Hän on uskollinen ja hänen roolisuorituksensa on niin täynnä elämää, että katsoja ei osaa edes arvioida roolisuoritusta, hän joutuu vain nostamaan kädet ylös ja ihailemaan Marion Cotillardia. Roolisuoritus niin täydellinen, ettei sitä edes tunnista näyttelemiseksi. Raaka tunne, pinnan alla vellova jännite ja menneisyys, josta ei pääse irti. Kaikki se mitä Cotillard luo pelkällä sanattomalla viestinnällä riittäisi vakuuttamaan kyynisimmänkin kriitkon. Taito, lahjakkus ja karsima saavat uuden merkityksen.Vaikka ajoittain elokuva ihmetyttää tylsyydellään, ei sitä voi kuin ihmetellä, miten yksi elokuva voi vangita niinkin valovoimaisen persoonan kuin Edith Piaf. Elokuvan ohjaajalla on ollut erittäin vaikea työ, mutta samalla äärettömän helppo Cotillardia ohjatessa. Käsikirjoitus on ajoittain hieman puuduttava ja tarkoitukseton. Elokuva ei kulje niin sujuvasti, mitä sen pitäisi ja sen tyhjä selittelemättömyys jättää hieman kylmäksi. Kuitenkin se on autenttinen, uskollinen ja tarkka kuvaus henkilöstä, aikakaudesta ja maailmasta ja sen sisältämistä tunteista ja kohtaloista. Virheettömyys ja suoraviivainen selkeys tekevät siitä kauniin muotokuvan ja suuren elokuvan. Ennen kaikkea Edith Piaf – Pariisin varpunen on Marion Cotillardin osoitus maailmalle omista taidoistaan ja monipuolisesta repertuaaristaan.
8
.jpg)
...=)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti