Viisi vuotta

Olen kirjoittanut blogia päivälleen viisi vuotta tänään eli uhmaikä siis viimein saavutettu. Olen itse vähän huono tälläisissä härpätyksissä ja omatkin merkkipäiväni pyrin aina viettämään sisällä yksin peiton alla. Sen muistan kuinka suuri juttu oli aikoinaan saada sadas arvostelu kirjoitettua, sittemmin laskut ovat menneet sekaisin. Jos lasken, kuinka monta elokuvaa olen merkannut yhden, kahden, kolmen, neljän ja viiden tähden elokuviksi, yhteenlasketuksi summaksi tulee 532 arvostelua. Jos lasken merkkaamani arvostellut elokuvavuodet yhteen, tulee summaksi 537 arvostelua. Eli tarkkaa määrää arvosteluistani en pysty sanomaan ja yksitellen en todellakaan ala käymään kaikkia arvostelujani läpi ja laskemaan yhteen.

Sivun katselukertoja tuli joskus katsottua intensiivisemmin, mutta en ole pitkiin, pitkiin aikoihin edes muistanut noita tilastoja katsoa, saatikka niiden olemassaoloa tunnustaa. Miksi? Koska suoraan sanottuna niillä ei ole mitään väliä, kaikki vähänkin pidempään kirjoittaneet tietävät varmasti mistä puhun. Tärkeintä on löytää se oma motivaatio blogin kirjoittamiseen ja tällä hetkellä voin sanoa, että se on ihan huipussaan. Olen alkanut kiinnostua taas pitkästä aikaa siitä, miten voin parantaa omaa kykyä arvostella elokuvia ja olen myös löytänyt jonkin sortin syvemmän palon elokuvia kohtaan. Mutta jos nyt katson blogin kokonaishistoriaa, niin sadantuhannen vierailijan rajapyykki näyttää menneen rikki aika päiviä sitten - mikä on niin törkeä määrä silmäpareja, että melkein oksettaa. Suosituin aika blogissa on jostain syystä ollut vuoden 2016 heinäkuu - älkää kysykö miksi.

En voi sanoa, että viisi vuotta olisi mennyt kuin jotenkin silmänräpäyksessä. Siihen on mahtunut paljon. Viisi vuotta sitten olin täysin eri ihminen täysin erilaisessa vaiheessa elämääni - lähinnä hukassa. Nyt käyn töissä, joita rakastan ja opiskelen alaa, jossa olen hyvä. Asun kivassa kämpässä ja ympärillä on ihania ihmisiä. Noniin, tarkoituksenani ei ollut tehdä mitään leijailupostausta, mutta sellaiseksihan tämä muotoutui....

Eri aikoina blogi on merkannut eri asoita. Ajoittain se on ollut jopa elintärkeä hengenpelastaja, kun se on tarjonnut ilmaisukanavan kaiken eksitentiaalisen ahdingonkin purkamiseen. Niitä hetkiä on ollut paljon ja tulee varmasti jatkossakin olemaan. Tällä hetkellä blogi merkkaa minulle rauhaa. Arjen kaoottisuuden keskellä, kun tuntuu, että olen liplattavilla laineilla ratsastava lastu, jolla ei ole mitään sananvaltaa isojen kenkien maailmassa, on mukavaa aina avata aina niin tuttu blogin tyhjä kirjoituskenttä ja tuntea olevansa edes yhden asian hallinnassa.

...=)