Arvostelu: Shoplifters

Palme d'Or, Golden Globe-ehdokkuus ja jopa Guldbagge-ehdokkuus. Liekö Oscar-ehdokkuus seuraavana listalla? Hirokazu Kore-edan uuden elokuvan saavutukset ovat kiistatta valtavan huimat. Mutta mitä kauemmin aikaa kuluu siitä, kun tämän näin, niin sitä vähemmän tästä pidän. Elokuvaa katsoessa oli jo sellainen olo, että tässä oli nyt liian monta suvantokohtaa, että voisi täysin antautua elokuvan vieteltäväksi. Sinänsä elokuvaa on siis vaikea suositella kenellekään, kuka ei kaipaa unilääkettä. Mutta taitavasti tämä on tehty.

Hirokazu Kore-edan ohjauksellista otetta voisi jollain oudolla lailla luonnehtia helläksi. Hän kertoo eriskummallisen perheyksikön tarinan. Se koostuu laitakadun tallaajista, näpistäjistä, rikollisista ja hyväksikäyttäjistä. Mutta juuri näitä henkilöitä käytetään kertomaan viestiä empatiasta. Toisesta välittämisestä ja läsnäolemisesta.

Elokuvassa on kauniita kohtauksia, jotka säihkyvät helmen lailla mutaisessa merenpohjassa. Hirokazu Kore-eda on mestarillinen visuaalisessa tarinankerronnassa. Hän saa puristettua kuvakomposition avulla niin paljon tunnetta. Ilmaisukeinona tämä on hyvin vahvaa ja vaikuttavaa. Mutta kokonaisuutena elokuva jää jotenkin vajaaksi.

Koen ymmärtäneeni hyvin, mitä tässä tehtiin. Sinänsä ne hiljaisemmatkin kohdat elokuvasta olivat tarpeellisia sillä niiden avulla katsoja juurtui tähän perheyksikköön kiinni ja ymmärsi sen, että vaikka he eivät ole biologisessa merkityksessä oikea perhe, on paljon tärkeämpää keskittyä ihmisyyden perimmäisiin arvoihin. Toisista huolehtimiseen ja tukemiseen. Rakkaus on tärkeämpää kuin velvoitteet ja normit. Myöskään se, että henkilö on rikollinen, ei tee tästä henkilöstä automaattisesti pahaa ihmistä. Myös hyvät ihmiset voivat olla rikollisia.

Näyttelijäsuoritukset olivat mielestäni kädettömiä. En oikein välittänyt yhdestäkään hahmosta. Perheen isähahmoa suorastaan inhosin. Hän oli aika limaisen ja hyypiömäisen oloinen ja häntä esittäneen näyttelijän ilmaisukeinot erittäin rajalliset. En kokenut, että hän olisi edes erityisemmin rakastanut kasvattamiaan lapsia, vaikka elokuva selvästi yritti siihen koko ajan vihjaista. Sakura Ando voitti osastaan jopa Florida Film Critics' Circle -palkinnon parhaasta naissivuosasta, ensimmäistä kertaa vieraskielisestä elokuvasta koko palkinnon historiassa ja en nyt ihan tiedä oliko roolisuoritus ihan niin hyvä. Mutta hän tekee kyllä vahvimman roolisuorituksen elokuvassa.

Lopussa myös jätettiin muutamia langanpätkiä sitomatta kiinni. Mikä olisi sinänsä hyväksyttävää, jos kaikkia muita langanpätkiä ei varta vasten lähdettäisi sitomaan kiinni. Nyt Mayu Matsuokan esittämän Akin hahmon kohtalo jäi täysin auki, kun kaikki muut saivat omat tarinansa päätökseen. Ja hänen hahmostaan olin ehkä eniten kiinnostunut.

Ja tästä pääsemme ehkä elokuvan perustavanlaatuiseen ongelmaan; se ei tule kertoneeksi oikein kenestäkään, kun se yrittää kertoa kaikista tämän perheen jäsenistä. Elokuva olisi ollut paljon vahvempi, jos se olisi valinnut päähenkilöksi edes yhden näistä hahmoista, jonka silmien läpi elokuvaa katsottiin. Nyt kun elokuva ei kerro kenestäkään, niin siitä tulee eitttämättä vähän vesittynyt ja tylsä. Katsojalla ei ole emotionaalista panostusta elokuvaan, sillä vasta elokuvan lopussa alkaa kokonaisuuskin vähän hahmottua ja tajuamaan, että tästä perheyksikön koossapysymisestä olisikin kuulunut välittää. Mutta kun sen rikkimenemiseen ei annettu juurikaan mitään uhkaa ennen kuin se tapahtui, oli siitäkin välittäminen aika ohuenlaista.

Sinänsä siis arvostan yritystä lähteä kuvaamaan näinkin monumentaalista elokuvaa, päähenkilönä yksi perhe, mutta valitettavasti tällaisia elokuvia ei juuri tehdä, syystä. Ja jos tehdään, niin se kuvataan yleensä kotiin palaavan tuhlaajapojan tai vastaavan näkökulmasta. Uskon, että näinkin taitava ohjaaja kuin Hirokazu Kore-eda löytää vielä omille ohjaajantaidoilleen passelin tarinan ja sitä kokonaisuutta onkin sitten vaikea päihittää. Jotain vastaavaa kuin Isänsä poika, joka on tehty yhtä taidolla, kuin Shoplifters, mutta tarina on niin paljon keskitetympi ja dynaamisempi.