En tiennyt yhtään mikä tämä oli, mutta Netflixistä tuli mainos ja se näytti niin hyvältä, että sen enempää harkitsematta klikkasin päälle. Ja rakastuin tulisesti noin niinku heti. Se kertoo DC:n supersankariuniversumista, jossa Robin (Brenton Thwaites) on jättänyt Gotham Cityn taakseen ja törmää uudessa työssään Detroitin poliisietsivänä nuoren teini-ikäisen tytön, Rachelin (Teagan Croft), jonka salaperäinen menneisyys vaivaa tätä. Rachelilla on myös yliluonnollisia voimia, joita hän ei osaa hallita.Niin siinä sitten kävi, että yhdessä viikonlopussa tuli katsottua koko sarja. Se imaisi kyllä mukaansa. Syyksi sanoisin ihanan synkän maailman ja tunnelman. Näitä Marvelin vastaavia tv-sarjoja en ole koskaan oikein innostunut katsomaan - en tiedä miksi. Mutta tämä DC:n tv-versio maailmastaan oli tehty niin taiten, että nostan hattuani. Ehkä tämän innoittamana yritän vielä Marvelinkin kanssa uudestaan...
Pidin siitä, että tässä oli myös superjuttujen lisäksi paljon, paljon psykologista tulkintaa. Millaista on olla supersankari? Minkälaiseksi kehittyy omatunto ja oikeudentaju, kun tekee tällaista työtä? Miten löytää itsensä supersankarin naamion takaa? Näitä kysymyksiä sarjassa pohditaan jopa enemmän, kuin mätkitään niitä pahiksia.
Lisäksi sanon ihan suoraan sen, että todella virkistävää nähdä tällaisessa supersankarihötössä vaihteeksi vähän aikuisempaa menoa. Veri lentää ja paljasta ihoakin vilahtaa. Mikä parempaa, että sarjaa tähdittää toinen toistaan kauniimmat ja komeammat näyttelijät aina Minka Kellystä Alan Ritchsoniin ja Brenton Thwaitesista Anna Diopiin. Siksikin tämä oli niin mielenkiintoista katsottavaa, että hahmojen välisiin suhteisiin panostettiin paljon aikaa. Romansseja kehittyi ja hahmot oikeasti juttelivat toisilleen. Mikä sekin on välillä harvinaista tämän genren teoksissa.
Itse tv-sarjan juoni on supermielenkiintoinen. Siinä liikutaan niin sirkuksesta hullujenhuoneelle ja kaikkea siinä välissä. Jokainen jakso melkeinpä loppuu myös kivasti cliffhangeriin, jolloin tulee ihana kutkutus pistää aina seuraavakin jakso päälle. Sarjaan imaistumista edesauttaa myös mielenkiintoinen hahmokavalkaadi. Anna Diopin esittämä badass-supernainen oli ensimmäinen asia, josta kiinnostuin, kun sen mainoksen näin ja hän kyllä pistää sarjassa menemään. Kerrankin tällaisen habituksen omaava hahmo saa ison roolin näinkin mittavassa tv-produktiossa. Niin virkistävää!
Minka Kellyn ja Alan Ritchsonin esittämä superpariskunta oli myös sarjan vahvinta antia. Heidän romanssinsa toimi ja katsojana ainakin minä eläydyin heidän parisuhteeseensa täysillä. Brenton Thwaitesin roolisuorinnasta pidin ihan mielettömästi. Mahtavaa, että yleensä sivuosaan jäänyt Robin on saanut oman tähtihetkensä ja kuinka moniulotteisen synkästi ja syvällisesti häntä kuvataankin. Teagan Croftin katseessa on jotain hypnoottista.
Sarjan kerronta hyppää paljolti nykyhetkestä takaumiin, jotka valottavat kunkin hahmon menneisyyttä ja luovat kerroksia heidän psyykeeseensa. Tämä kerronnallinen ratkaisu oli mielestäni toimiva. Ajoittian tuntui, että pääjuoni katkeutui vähän turhaan, mutta kärsivällistä palkittiin, sillä nämä takaumat olivat kuitenkin hyvin toteutettuja ja tarpeeksi dynaamisia, jotta niissä ei jääty maleksimaan, vaan niissä kerrottiin juuri tarpeeksi, jotta pääsimme syvemmälle aina kunkin hahmon mieleen.
Kaiken kaikkiaan siis sanoisin, että kerrankin sain supersankariviihteeltä sitä, mitä olen odottanut jo pitkään. Eli aikuisempaa tuotantoa. Syvällisempää draamaa, rajumpaa väkivaltaa, uskaliaampaa seksiä, kovemmat panokset ja dynaamisempaa kerrontaa, joka on myös aidompaa. Tässä ei viiletetty liikaa missä ulkoavaruudessa tai mällästelty liikaa niillä supervoimilla ja erikoistehosteet eivät vilkkuneet katsojan naamassa, vaan niitä käytettiin vain tukemaan ihmisläheisempää tarinankerrontaa. Ajoittain tässäkin tietty sarjakuvamaisuus otti valtaa ja tietyt kohtaukset eivät istuneet tv-sarjaan niin hyvin, kuin olisivat varmasti lehdessä toimineet. Myöskään sarjan teinihahmot eivät täysin toimineet osana kokonaisuutta, vaan heidän roolihahmonsa usein ajelehtivat vähän irrallisina elementteinä muusta kerronnasta. Paljon sarjassa auttaa se, että nämä hahmot eivät ole niin loppuunkuluneita ja todella viisaasti esimerkiksi Batman pidetään tässä vain taustalla varjoissa, poissa varastamasta huomiota. Nyt kysymykseksi jäi vain, että koskakohan toinen kausi on tulossa?
p.s. sarjan musiikit on säveltänyt suosikkisäveltäjäni Clint Mansell, ja ne ovat tässä hyytävän hyvät!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti