Tosi kiva elokuva. Tämä tuntuu vähän jääneen Nälkäpelien ja Outolintujen sun muiden jalkoihin, jotka samassa YA-genressä vetivät paljon enemmän suosiota. Itse tykkään tälläisistä dystopia-kuvauksista. Tässäkin oli tosi hauskaa miettiä, että millaista olisi elää maailmassa, jossa valitsee täydellinen tasa-arvo jopa siihen pisteeseen asti, että värit ja tunteet on pitänyt poistaa maailmasta. En ihan ymmärtänyt, miten värit oltiin tarkalleen ottaen ihmisiltä poistettu, mutta elokuvallisesti tälläinen leikittely toimii. Ja sitten tässä on tietysti se Streep. Voisiko joku selittää, miten hän onnistuu aina niin hyvin omaksumaan hahmonsa, ettei niissä näe enää ketään toista näyttelijää? The Giverin suurin vahvuus oli mielestäni todella koskettavakin ote ihmisten perustavanlaatuisiin arvoihin ja oli kaunista, miten tässä puhuttiin ihmisyyden ja aitouden puolesta. Oli koskettavaa, miten tälläinen tulevaisuuden keinotekoinen ihminen kokee meidän maailmamme aitouden. Toivottavasti pystymme ihmisrotuna pitämään omalaatuisuudestamme kiinni.
...=)