Jos vielä jään (If I Stay)

Mia Hall (Chloe Grace Moretz) on nuori lukiolainen, jonka koko elämä on sellonsoitto. Hän rakastuu rokkariin, (Jamie Blackley) ja kun ne ynnätään yhteen, tarkoittaa se, että hänen elämässään onkin nyt kaksi asiaa! Kaksi asiaa on enemmän kuin yksi ja se tarkoittaa, että Mian on tehtävä oi niin vaikea valinta. Arvostettu musiikkikoulu Juilliard kutsuisi toisella puolella maata, mutta oman rokkariboifrendin hiukset on niiiin pehmeät...

Koska käsikirjoittajalle olisi täysi mahdottomuus tästä vielä rakentaa jopa puolentoistatunnin elokuvaa, täytyy mukaan vielä heittää traaginen auto-onnettomuus. Näin ei tarvitse keksiä oikeaa sisältöä yhteenkään kohtaukseen. On nimittäin hyvä huomata, että tässä vuoropuhelut kestävät korkeintaan neljä repliikkiä. Mian hahmo on ihana, koska hänen sanotaan olevan ihana. Ja Mia osaa jo käyttää suuria sanoja kuten tehtyään bänksit boifrendinsä kanssa "tuntuu, että halkean kahtia". Ääni, jonka juuri kuulitte oli minun oksennukseni.

Näyttelijöiden panostus rooleihinsa on niin olematon, että on ihan sama lukisivatko he vuorosanojaan kädessään olevalta käsikirjoitukselta, niin mekaanista on kahden päätähden lausunta. Mutta tämä nyt on tälläistä YA-höttöä. Onneksi elokuvan kuvallinen ilmaisu on niin teennäistä, päälleliimattua ja kuorrutettua, että siinä kohtaan viimeistään kaikki aitous ja maanläheisyys livistää ulos ikkunasta - eiku, sehän on huono asia. Niin kuin yritin keksiä jotain positiivista sanottavaa.

Mutta senhän saan kaiverrettua elokuvan soundtrackista. Tom Odell on pitkään ollut yksi suosikeistani. Hänen äänensä on täydellinen. Harmi vain, että se on uhrattu tälläisen rotkoon syöksyvän junan eteen.

#elokuvahaaste2016 (27. Nuorille tai nuorille aikuisille suunnattu elokuva)

...=)

World War Z (World War Z)

Resepti: Ota elokuva Päivä jona maailma pysähtyi vuodelta 2008, tee siitä kopio kuitenkin muuttamalla keskeisiä osia niin, että sitä ei tunnista kopioksi ja sekoita joukkoon hieman elokuvaa Tartunta vuodelta 2011. Lopuksi lisää vielä joukkoon zombit.

World War Z on ehdottomasti hyvä elokuva, siitä ei ole kysymystäkään. Tietenkin kysehän siis on Hollywoodin blockbusterista, joten tietyt elementit on vain hyväksyttävä kuten realistisuuden puuttuminen. Sen sanottuani kuitenkin voin todeta, että elokuvan teema oli totetutettu todella uskottavasti. Z-kirjain viittaa siis zombeihin, jos se ei vielä tullut selväksi. Zombius on kuitenkin Brad Pittin tähdittämässä tarinassa epidemia, kansainvälinen pandemia, joka leviää kulovalkean tavoin. Pittin Gerry Lane on entinen YK:n tutkija ja yrittää suojella perhettään lupautumalla mukaan tutkimaan epidemian alkulähdettä ja siten yrittämällä keksiä rokote zombiutta vastaan.

     Ehkä vain pidän trillereistä todella paljon. Joka tapaksessa minuun World War Z iski. Se toimii. Yhtäkään tylsää hetkeä ei tule, heti alkukohtaus on täynnä toimintaa, toisin kuin yleensä. Varmasti kaikki viihdenälkäiset elokuvakatsojat ovat saaneet kaiken irti tästä tykittävästä viihteestä. Ja se on hyvä asia, miksi sen täytyisi olla enempää. Mikä on kylläkin outoa on, että elokuvan alussa se tuntuu aivan kuin katsoisi Steven Soderberghin vuoden 2011 pandemia-elokuvaa Tartunta, kun taas loppu muistuttaa täysin Jennfier Connellyn tähdittämää vuoden 2008 elokuvaa Päivä jona maailma pysähtyi. Elokuvassa on siis paljon tyypillisiä aineksia, mutta se saattaakin toimia elokuvan eduksi, sillä sellainen aihe kuin zombit on niin fantasianomainen, kaukaa haettu, Hollywoodimainen rahanriisto kaikeasta mistä sitä vain voi saada. Siksi olen niin tyytyväinen, että elokuvan taso on tuotu niin maanläheiseksi. Ajoittain tosin zombit vaikuttivat lähinnä surkuhupaisilta kuin pelottavilta.

World War Z on ehdottomasti hyvä elokuva

     Brad Pitt. Mies, joka on Hollywoodin kuningas. Ymmärrän kyllä miksi, laskemalla hänen ulkonäkönsä erilliseksi kappaleeksi, hänhän on tähti! Pitt osaa näytellä, hän johtaa elokuvaa ja tuo siihen vakautta, uskottavuutta, luonnollisuutta ja tasapainoa. Tälläisessä roolissa olisi helppo lähteä tulkitsemaan yli, johtamaan koko showta sirkuksen lailla, mutta Pitt pitää jalat maassa ja pään kylmänä. Hän luottaa omaan karismaansa ja yhdistää elokuvan eri osa-alueita kevyesti. Hän on erittäin miellyttävä näyttelijä, sillä hän on läsnä.
     Pidän myös erityisesti elokuvan käsikirjoituksesta. Mielestäni maailmanlaajuisessa tuhossa on jotain filosofista ja käsikirjoitus ottaa sen huomioon. Se pohtii eikä jää mässäilemään kurjuudella ja tuholla. Erityisesti kohtaukset Israelissa olivat mielenkiintoisia ja kuvasivat hienosti itse olemisen olemusta. Elokuva on siis, kuten sanottu erittäin katsottava, elokuvan tunnelma on myös helposti lähestyttävä ja siksi elokuvan katsominen on nautinto, unohtamatta tietenkään sen tarjoamaa jännitystä, trillerihän se on. Sanoisin, että elokuvan tuottamat 500 miljoonaa dollaria olivat aika lailla ansaittuja.