The Newsroom, 1. tuotantokausi

Pidän Aaron Sorkinista kirjoittajana. Toki hänelläkin on maneerinsa ja hänen tyylistään on helppo tehdä parodioita, niin omin takeinen se on. Mutta ylipäänsä pidän hänen filosofiastaan kirjoittajana. Kuinka hän on kiinnostunut menestyvistä ihmisistä.

The Newsroom kesti kolme kautta ja sai ensiesityksensä vuonna 2012. Monella tapaa, The Newsroom taisi debytoida vain muutama vuosi liian aikaisin. Nyt, Trumpin presidenttiyden jälkeen, The Newsroom olisi varmasti löytänyt yleisönsä aivan eri lailla. Vuosikymmenen alussa The Newsroomille ja sen esittämille kysymyksille jopa naureskeltiin, mutta enää sitä kukaan ei tee.

Se kertoo nimensä mukaisesti uutishuoneesta, joukosta tuottajia, jotka haluavat tehdä uuden ajan ja uudenlaisen uutisohjelman televisioon, jossa uutisia käsitellään syvällisemmin. Jeff Daniels esittää uutisankkuri Will McAvoyta ja Hillary Thompson (?) - ei. Mikä sen naisen nimi on? Emily Mortimer. Se se oli. Emily Mortimer esittää päätuottajaa, nimeltään Mackenzie McHale, joka puskee nämä uudet tuulet uutisohjelmaan. Pääpomo on Sam Waterstonin näyttelemä Charlie Skinner. Kanavan omistaja on Leona Lansing, Jane Fondan esittämänä. Olivia Munn näyttelee toista uutisankkuria, Allison Pill ja Dev Patel assistentteja.

The Newsroomin teemoja ovat siis demokratian edellytykset, tiedon välitys, tiedon luotettavuus, uutisten luotettavuus, argumenttien "freimaaminen" ja sellainen pieni teema kuin totuus. Sarjassa kyseenalaistetaan katsojalukujen perässä juoksevat uutislähetykset sekä puolueelliset uutiskanavat. Tuolloin vuonna 2012 aiheesta ei vielä puhuttu paljon, mutta nyt totuuden jälkeisessä ajassa, kysymykset ovatkin yllättäen keskustelun keskiössä. Jos Jenkkien menoa katsoo, niin puolueellisuus uutisissa on ihan omassa luokassaan. Sekä CNN omalla laidallaan että Fox News omallaan, edustavat systeemin rikkonaisuutta. Tietäjät tietää, että Jenkeissä oli aikaisemmin laki, joka edellytti puolueettomuutta uutislähetyksiltä, mutta se on, yllättäen, poistettu se laki. Tähän kun ynnää vielä mukaan uutislähetysten viihteellistymisen, niin lopputuloksena onkin aika ikävä todellisuus, jossa Kardashianit ovat uutisoiduimpia kuin vaikka Yemenin kriisi. Ja kärsijänä on tietysti tavallinen kaduntallaaja, joka ei ole informoitu ja siten poliitikot voivat käyttää häntä ja hänen ääntään hyväkseen.

Sinänsä The Newsroom on siis älykkäästi muotoiltu sarja ja tarraa ihan oikeaan aiheeseen - vaikkakin pari vuotta liian aikaisin. Mutta samaan hengen vetoon on todettava, että The Newsroom ei kyllä esitä tätä aihetta oikein kunnialla. Kritiikin se esittää ihan oikein, mutta sitten tämä "uusi ja uljas uutistoimitus" paljastuukin olemaan aika korni. Käytännössä katsojalle vain näytetään Jeff Daniels marmattamassa vuosikymmenen alussa ajankohtaisena olleesta "Tea Party"-liikkeestä republikaanisen puolueen sisällä. Sinänsä ihan ok. On lehdistön tehtävä kritisoida vallanpitäjiä. Mutta jos ensiksi tämä The Newsroom perustelee omaa olemassaoloaan muun lehdistön puolueellisuudella, niin sitten se käyttää lopun aikaansa olemalla täsmälleen juuri niin puolueellinen kuin voi olla. Käytännössä siis vain kritisoimalla muutamaa poliitikkoa yhdestä puolueesta. Näkee selvästi, mistä Sorkinin kenkä on puristanut vuonna 2012.

Sorkinin kirjoituksissa pidän kuitenkin ehdottomasti eniten siitä, millaisia mahdollisuuksia hän antaa näyttelijöille. Ja The Newsroomista niitä voi bongata oikealta ja vasemmalta. Emmy-palkinnon osastaan nappasi Jeff Daniels. Hän on hieno. Emmy-ehdokkuuksia pokkasi myös Jane Fonda, joka varastaa huomion jokaisella kohtauksellaan. Hän on niin tulinen, että tuntuu kuin hän leijuisi niidenkin kohtausten yläpuolella, joissa hän ei edes ole mukana. Mikä on sinänsä suuri saavutus, kun ottaa huomioon sen, että hänen roolinsa on pieni sivuosa.

Hillary Thompson, joksi nyt siis kutsun Emily Mortimeria, koska naisen oikea nimi ei vaan jostain syystä painu mieleen, puolestaan jättää vähän kylmäksi. Paljon jo kertoo tietysti se, että hänen karismansa on niin hiirulaismaista, että nimikin unohtuu. En ole koskaan oikein tiennyt miten suhtautua hänenlaisiinsa näyttelijöihin. Itse miellän samaan kastiin esimerkiksi Michelle Williamsin kanssa. Molemmat sellaisia anteeksi että olen olemassa -auran omaavia naisia. Tähän voimakkaan ja vahvatahtoisen päätuottajan rooliin Thompson ei ainakaan sovi.

Sarjan suurimmaksi vahvuudeksi paljastuu kuitenkin Sam Waterston. Vasta tämän sarjan löydettyäni, olen vasta avannut silmäni hänen nerokkuudelle. Koska minulla on jatkuvasti päällä myös Grace & Frankien alituinen uudelleenkatsominen, olen tajunnut kuinka äärettömän hyvä hän on siinäkin. Tein vähän tutkimusta (eli siis takarivin nuokkujalle; googlasin ja klikkasin wikipedian auki) Waterstonin urasta ja järkytyin. Minunkaltaisen palkintohuoran sydämeen vihlaisee aina, kun joku niinkin lahjakas näyttelijä kuin Sam Waterston ei ole voittanut ei niin Oscar-pystiä, Emmy-pystiä kuin Tony-pystiäkään - vaikka kaikkiin on ollut ehdolla. Mikä maailmassa on vikana!?

Myös Olivia Munn on sarjan valopilkku. Hän on jossain aikaisemmin kiinnittänyt ohimennen huomioni. Veikkaisin, että jos hän saisi ansaitsemiaan rooleja, niin hän voisi vakuuttaa laajemminkin. Allison Pillistä en ole koskaan perustanut, mutta The Newsroomin avulla olen sentään päässyt osasta antipatioistani eroon hänen kohdallaan. Ja sekin on jo paljon.