Movie Monday #57 - Posters

"Viikon haasteena julisteet. Leffajulisteet. Kaunein? Komein? Rumin? Tylsin? Oudoin? Naurettavin? Entä mitä elokuvajulisteita sinun asunnostasi löytyy? Mitä haluaisit ja jaksaisit ihailla omalla seinälläsi?"

Sanotaanpa aluksi, että en ole uskoa itseäni, että olisin muka vastannut jo 57 haasteeseen! Ja jokainen on ollut ilo kirjoittaa ja vastata.

Asiaan...

Pidin valintakriteerinä sitä, että olen nähnyt ks. leffan...

Olen aina pitänyt näistä julisteista:

August: Osage County

Benjamin Button

The Departed

Rabbit Hole

The Blind Side
-tässä on jotain seesteistä kauneutta-

Uusia suosikkeja:

Deadpool

I'll See You In My Dreams
-tämä saattaa hyvin olla kaikkien aikojen
kaunein juliste (mutta minä muutenkin pidän
esim. Edward Hopperin maalauksista) -

Joy
-kaunis visuaalinen maailma muutenkin-

Steve Jobs
-aiheeseen sopiva, kekseliäs juliste-

The Revenant
-saako näin jumalattoman kauniista elokuvasta
muuta kuin hienoa julistetta?-

Truth
-tämä on myös asunnon seinällä, kuten Room-leffan juliste
-lisää niistä edellisessä Movie Monday-haasteessa.-

Koska en halua rajoittaa valintojani vain hyvien elokuvien julisteisiin, tässä pari huonon elokuvan hienoa julistetta:

Night Train to Lisbon

Short Term 12

Näistä julisteista en pidä:

Guardians of the Galaxy
-tälläisiä hirvittäviä sekamelska julisteita löytyy
PALJON-

In A Better World
-hieno elokuva ja aihe typistetty tälläiseen geneeriseen höttöön, josta ei jää
mitää käteen. Mikä tämä juliste on olevinaan!?-

...=)

Thanks for Sharing (Thanks for Sharing)

Tälläiset monta juonilankaa omaavat ensemble-draamat jakavat selvästi mielipiteitä. Itse tykkään, kun on paljon seurattavaa ja juonenkulkuun pääsee pureutumaan ihan eri lailla, kuin jos seuraisi vain yhden henkilön elämää. Pidin paljon tämän elokuvan asetelmasta - kuinka jokaisella henkilöllä on häntä ajavat motiivit toimimaan kuten toimii. Tässä päällimmäisin syy on addiktio. Päähenkilöt kukin kamppailevat lähinnä seksiaddiktion kanssa, mutta heitä ajaa lopulta myös syvemmät tunteet ja voimat. Itse pohdin yleensä hyvää elämää ja nauttimista kun puhutaan jo äärimmilleen viedystä tarpeen tyydyttämisestä. Jos lohtua ei saisi hakea alkoholista, sokerista, seksistä, tupakasta yms. hedonistisista hetkellisistä turrukkeista, niin mitä elämältään pitäisi sitten etsiä?

En tiedä lähtisinkö itse tekemään näin rankasta aiheesta kuitenkaan ihan näin leppoisaa draamakomediaa. Ei tässäkään vitsit oikein naurata ja muutenkin jää kysymysmerkiksi, että mikä oli elokuvan lopullinen sanoma. Elokuva lupaa sinänsä paljon, sillä addiktiot ovat kuvattu tässä ihan oikeina ongelmina - ei vitsin aiheina.

Mark Ruffalo on ihana suosikkini ja aina vain mitä enemmän häntä rooleissaan näkee, häneen tykästyy tykästymistään. Gwyneth Paltrow on melkein liian kaunis arkiseen rooliinsa. Josh Gad on Josh Gad. Tim Robbins on tietysti hieno. Joely Richardson on käsittämättömän upea ja suurin yllätys on Alecia Moore eli P!nk, joka on todella koskettava, maanläheinen ja sielukas roolissaan. Kumpa häneltä nähtäisiin vielä enemmän tulevaisuudessa näyttelijäntyötä. Patrick Fugit tekee myös todella hienon roolisuorituksen syrjään jääneenä addiktin poikana.

...=)

Movie Monday #56 - Uudestaan!

"Moni katsoo paljon elokuvia. Väistämättä jokin niistä nousee sellaiseksi suosikiksi, että sitä jaksaa katsoa uudestaan ja uudestaan.
Se ei välttämättä ole mielestäsi se kaikkien aikojen paras elokuva, ja saattaapa se jo vähän ärsyttääkin. Mutta jostain syystä huomaat aina vaan palaavasi sen pariin."

Aurinkoista päivää kaikille. Toivottavasti vapunjuhlinta on sujunut turvallisissa merkein. Voisikohan nyt jo luvata kevään ja kesän jo alkaneen? Minun on pakko myöntää, että minä en ole kevät-ihminen. Nuppi on aivan sekaisin tästä kaikesta valonmäärästä ja yleensä joka kevät olen potenutkin jonkin asteista kevätmasennusta. Noin muutenkaan sääolosuhteiden puolesta inhoan kevättä. Saman viikon aikana voi tulla lunta, vettä, paistaa aurinko, olla pakkasta ja 20 astetta lämmintä. En myöskään ole talvi- tai kesäihminen. Miellän itseni syysihmiseksi. Rakastan viileneviä iltoja, oikeasti nähdä auringon joskus laskevankin, hyttysten vähenevän, kokea ilman taas hengitettäväksi, syksyn värejä. Syksyllä on vielä akut hyvin latautuneet kesän kaikesta D-vitamiinista ja talven ylimalkainen pimeys ei ole vielä tehnyt minusta menninkäistä. Lisäksi koska olen suht melankolinen luonne, ja kevät on sellainen pirteiden ilopillereiden vuodenaika, niin ei aivorattaani vaan kestä...

Kevään läsnäolon huomaa varmaan myös blogikirjoituksistani. Talvi on ja tulee varmaan aina olemaankin minulle sitä elokuvankatsomisen kulta-aikaa. Tätä edesauttaa se, että silloin leffateatterit on pulloillaan oikeasti katsottavia elokuvia. Mutta keväisin ei vain ole mitään intoa katsoa juurikaan elokuvia - ainakaan uusia.

Vanhojen, hyvien elokuvien pariin puolestani palaan keväisin. Perinteisesti katson Titanicin aina kaksi kertaa vuodessa: uutenavuotena ja kevään tienoilla, kun haluan taas tuntea itseni ihmiseksi. Jokin siinä leffassa vaan liikuttaa palasia sisälläni ja avaudun taas maailmalle ihan uudella lailla.

Muita ikivihreitä suosikkeja, joista aina nauttii:

• Bridget Jones
• Avengers
• Harry Potter
• X-Men
• Love & Other Drugs
• Blue Jasmine
• The Queen
• Koskemattomat
• Notting Hill
• Paholainen pukeutuu Pradaan
• The Dark Knight Rises

...=)