
Lucas (Mads Mikkelsen) on pienen tanskalaisen kaupungin arvostettu jäsen, päiväkodin työntekijä, vaimostaan eronnut, teini-ikäisen pojan isä. Kun Lucaksen väitetään seksuaalisesti ahdistelleen yhtä päiväkodin lapsista, kääntyykin tämä pieni yhteisö Lucasia vastaan ja aiemmin hänen ystävänsä ovatkin nyt hänen vainoajiaan. Vaikka syytteitä on vaikea todistaa, on moni tuominnut hänet jo mielessään syylliseksi.
Ottamatta kantaa itse asiaan: Anneli Auer? Nyt kun hänet on tuomittu syyttömäksi ja hänen elämänsä pilattu monta vuotta kestäneellä oikeusjupakalla, niin luulisi, että ihmiset antaisivat hänelle vähän armoa. Mutta kun ihminen kaikessa viisaudessaan on kerran jonkun kuvaa katsoessa jo päättänyt, että syyllinen toi on, niin ei varmaan muuta mielipidettään, vaikka jumala itse vapauttaisi tämän syytteistään.
Minulla on itse asiassa omakohtaistakin kokemusta tälläisestä pienestä yhteisöstä ja kuinka siellä joku huhu leviää kulovalkean tavoin. Vietin nuoruuteni pienessä lähiössä, jossa aivan jokainen tunsi toisensa. Tavallaan se on kiva paikka lapselle kasvaa, mutta liian monesta syystä, se on aivan helvetillinen polttouuni. Eräs vuosi joku
ja en todellakaan tiedä, eikä tiennyt kukaan mukaan, kuka, mutta joku harjoitti graffititaidetta pitkin pientä pitäjää. Ja niitä graffiteja oli oikeasti kaikkialla. No, pian joku keksikin mielestään syyllisen ja kun sana levisi, niin ei sitä helpolla kumottu. Tämä henkilö oli mustamaalattu ja vaikka tuli hyvin nopeasti selville, että tämä kyseinen henkilö ei niitä graffiteja minnekään maalaillut, niin leima oli laskettu ja se oli sen tarinan loppu.
Yhtä suuren järkytyksen koin myöhemmin, lukion filosofian tunnilla, kun keskustelimme moraalista ja siihen liittyvistä ongelmista. Oli pienoinen shokki huomata ihmisten arvomaailmojen erilaisuuden ja sen, että eihän meillä oikeasti ole muuta kuin yhteinen lainsäädäntömme sitomassa meitä yhteen. Joku uskoo täysin oman käden oikeuteen, toinen uskoo, että laki on sana ja kolmas uskoo, että lakia ei tulisi olla olemssa ollenkaan. Siksi tämä Jahti-niminen elokuva on enemmän kuin mielenkiintoinen. Ymmärrän täysin, mitä se haluaa meille selittää. Kuinka vahvoja on ihmisten omat uskomukset.
En ole ollut toistaiseksi Mads Mikkelsenin kivikasvoisen näyttelemisen ystävä. Tähän rooliinsa tosin sopii siksi, että hänen täytyy käydä uskottavasti miehestä, jonka voisi periaatteessa uskoa tehneen jotain tälläistä. Minusta Jahdin hienoin puoli onkin, että jossain vaiheesa mekin, katsojina aloimme epäillä Lucasin syyttömyyttä, vaikka tiesimme totuuden! Joku sanoi Mikkelsenia samaistuttavaksi - en kyllä itse kokenut näin, nimenomaan päin vastoin. Samaistuin suuresti epäilyjen kohteena olevan lapsen vanhempiin ja lähipiiriin, jotka eivät oikein tienneet mitä uskoa. Ja minähän pidän suuresti elokuvia, jotka eivät anna mustavalkoista kuvaa syyllisistä ja syyttömistä. Kaksi toista elokuvaa, jotka toimivat samoin, ja tulivat nyt mieleen: Compliance ja Michael Clayton - kaksi loistavaa elokuvaa myöskin.
Katsoin tätä kännykkäni Netflix-sovelluksesta ja siinä vaiheessa kun Lucasin talon ikkunasta pamahtaa tiili sisään, niin minä pelästyn niin, että kännykkä oikein lentää kädestäni! Tämän takia en katso kauhuelokuvia. Ei saa pientä ihmistä peläyttää niin!
Joka tapauksessa, koin elokuvan järkyttävän mielenkiintoiseksi ja tälläiset saavat toivomaan, että yhtä syvällisiä draamoja tehtäisiin enemmän. Elokuva, joka oikeasti kertoo jostain. Pidin ohjaaja Thomas Vinterbergin luomista ratkaisuista paljon, kuten esimerkiksi elokuvan lopusta, jossa ei ihan käy selville, että mitä tapahtui ja kenen toimesta. Jahti on kovin hiljainen elokuva, hieman enemmän musiikkia olisin taas toivonut ja ilmeisesti tanskalaiset ovat kovia metsästämään?
...=)