...elokuvista, sarjoista ja vähän muustakin

Kill Me Three Times (Kill Me Three Times)

En odottanut paljoakaan tältä elokuvalta, josta en ollut kuullutkaan ennen sen päällepistämistä. Minulla menikin lähes elokuvan loppuun asti tunnistaa, että Simon Pegghän se siinä pääosassa oli. Onneksi en tiennyt sitä, sillä olisi jäänyt leffa varmaan näkemättä. Muutenkin oli tosi outoa katsoa elokuvaa, jonka roolituksesta ei tiennyt tuon taivaallista. Oma aikansa meni yhdistäessä kaikkia hahmoja kohtauksesta toiseen. Luke Hemsworthin kanssa jossain vaiheessa vasta yhdistin.

Elokuva kertoo pienestä Australialaisesta paikkakunnasta, jossa palkkamurhaaja Simon Pegg, jättää jälkeensä aikamoisen kasan sekä ruumiita, että muita murhanhimoisia hahmoja. Ensimmäistä kertaa myöskin aikoihin, minä jäin kakkoseksi katsontaseurani näyttelijätiedännässä, sillä (kyllä, minua vanhempi) leffaseura tunnisti paikallisen poliisin roolista ilmeisesti sellaisesta sarjasta kuin Okalinnut-tutun näyttelijän Bryan Brownin.

Kyseessä on siis mustakomedia, jossa kahdesti miettimättä tuhlataan veripatruuna jos toinenkin. Loppua kohden alkaa miettimään, että kenet on vielä mahdollista listiä, niin että loppu elokuvaakin kertoisi jostain hahmosta eikä vain kuvaisi asumatonta paikkakuntaa, jonka kaikki asukkaat murhasivat toisensa.

Ei tämä elokuva hirveästi naurattanut, mutta tämä oli helppoa katseltavaa, kuitenkin viihdyttävää ja pidin erittäin paljon elokuvan kerronnasta, joka ei ollut täysin lineaarinen, mikä sai vähän eloa tarinaan. Tylsä tämä ei ole missään nimessä ja pidän elokuvan ylivaloisasta kuvaustyylistä ja lavastuksen teennäisyydestä, joka korostaa elokuvan mustaahuumoria, kun jo elokuvan visuaalinen ilme ja tyyli on niin epärealistista, niin tapahtumiakin on vaikea ottaa tosissaan.




...=)


Jahti (The Hunt // Jagten)

Lucas (Mads Mikkelsen) on pienen tanskalaisen kaupungin arvostettu jäsen, päiväkodin työntekijä, vaimostaan eronnut, teini-ikäisen pojan isä. Kun Lucaksen väitetään seksuaalisesti ahdistelleen yhtä päiväkodin lapsista, kääntyykin tämä pieni yhteisö Lucasia vastaan ja aiemmin hänen ystävänsä ovatkin nyt hänen vainoajiaan. Vaikka syytteitä on vaikea todistaa, on moni tuominnut hänet jo mielessään syylliseksi.

Ottamatta kantaa itse asiaan: Anneli Auer? Nyt kun hänet on tuomittu syyttömäksi ja hänen elämänsä pilattu monta vuotta kestäneellä oikeusjupakalla, niin luulisi, että ihmiset antaisivat hänelle vähän armoa. Mutta kun ihminen kaikessa viisaudessaan on kerran jonkun kuvaa katsoessa jo päättänyt, että syyllinen toi on, niin ei varmaan muuta mielipidettään, vaikka jumala itse vapauttaisi tämän syytteistään.

Minulla on itse asiassa omakohtaistakin kokemusta tälläisestä pienestä yhteisöstä ja kuinka siellä joku huhu leviää kulovalkean tavoin. Vietin nuoruuteni pienessä lähiössä, jossa aivan jokainen tunsi toisensa. Tavallaan se on kiva paikka lapselle kasvaa, mutta liian monesta syystä, se on aivan helvetillinen polttouuni. Eräs vuosi joku ja en todellakaan tiedä, eikä tiennyt kukaan mukaan, kuka, mutta joku harjoitti graffititaidetta pitkin pientä pitäjää. Ja niitä graffiteja oli oikeasti kaikkialla. No, pian joku keksikin mielestään syyllisen ja kun sana levisi, niin ei sitä helpolla kumottu. Tämä henkilö oli mustamaalattu ja vaikka tuli hyvin nopeasti selville, että tämä kyseinen henkilö ei niitä graffiteja minnekään maalaillut, niin leima oli laskettu ja se oli sen tarinan loppu.

Yhtä suuren järkytyksen koin myöhemmin, lukion filosofian tunnilla, kun keskustelimme moraalista ja siihen liittyvistä ongelmista. Oli pienoinen shokki huomata ihmisten arvomaailmojen erilaisuuden ja sen, että eihän meillä oikeasti ole muuta kuin yhteinen lainsäädäntömme sitomassa meitä yhteen. Joku uskoo täysin oman käden oikeuteen, toinen uskoo, että laki on sana ja kolmas uskoo, että lakia ei tulisi olla olemssa ollenkaan. Siksi tämä Jahti-niminen elokuva on enemmän kuin mielenkiintoinen. Ymmärrän täysin, mitä se haluaa meille selittää. Kuinka vahvoja on ihmisten omat uskomukset.

En ole ollut toistaiseksi Mads Mikkelsenin kivikasvoisen näyttelemisen ystävä. Tähän rooliinsa tosin sopii siksi, että hänen täytyy käydä uskottavasti miehestä, jonka voisi periaatteessa uskoa tehneen jotain tälläistä. Minusta Jahdin hienoin puoli onkin, että jossain vaiheesa mekin, katsojina aloimme epäillä Lucasin syyttömyyttä, vaikka tiesimme totuuden! Joku sanoi Mikkelsenia samaistuttavaksi - en kyllä itse kokenut näin, nimenomaan päin vastoin. Samaistuin suuresti epäilyjen kohteena olevan lapsen vanhempiin ja lähipiiriin, jotka eivät oikein tienneet mitä uskoa. Ja minähän pidän suuresti elokuvia, jotka eivät anna mustavalkoista kuvaa syyllisistä ja syyttömistä. Kaksi toista elokuvaa, jotka toimivat samoin, ja tulivat nyt mieleen: Compliance ja Michael Clayton - kaksi loistavaa elokuvaa myöskin.

Katsoin tätä kännykkäni Netflix-sovelluksesta ja siinä vaiheessa kun Lucasin talon ikkunasta pamahtaa tiili sisään, niin minä pelästyn niin, että kännykkä oikein lentää kädestäni! Tämän takia en katso kauhuelokuvia. Ei saa pientä ihmistä peläyttää niin!

Joka tapauksessa, koin elokuvan järkyttävän mielenkiintoiseksi ja tälläiset saavat toivomaan, että yhtä syvällisiä draamoja tehtäisiin enemmän. Elokuva, joka oikeasti kertoo jostain. Pidin ohjaaja Thomas Vinterbergin luomista ratkaisuista paljon, kuten esimerkiksi elokuvan lopusta, jossa ei ihan käy selville, että mitä tapahtui ja kenen toimesta. Jahti on kovin hiljainen elokuva, hieman enemmän musiikkia olisin taas toivonut ja ilmeisesti tanskalaiset ovat kovia metsästämään?



...=)


How To Get Away with Murder, 1. tuotantokausi

HTGAWM on Shonda Rhimesin tuottama oikeusdraamasarja. Shonda Rhimes on nainen sellaisten sarjojen takaa kuten Scandal ja Greyn anatomia. Yhteyksiä Scandaliin on enemmän kuin yksi. Molempien pääosassa on musta, vahva nainen. Molempien sarjojen rytmi on aika omalaatuinen ja seurata täytyy, jotta ei putoa pois kärryiltä. Molemmissa sarjoissa on myös taustalla yksi pääjuoni ja jokaisessa jakossa keskitytään sitten aina yksittäistapauksiin. Sekä Scandal että HTGAWM keskittyvät myös oikeastaan tälläisiin tiimeihin: Scandal Olivia Popen (Kerry Washington) luotsaamaan kriisinkäsittely-, pr-tyyppiseen firmaan ja HTGAWM Annaliese Keatingin (Viola Davisin) omistamaan lakifirmaan. Sarja alkaa siitä, kun Keating (joka on myös lakitieteen professori) värvää käytännönläheisen lakitieteen kurssiltaan (jonka on lempi nimennyt "How to get away with murderiksi") viisi opiskelijaa harjoittelijoiksi firmaansa. Ja totta kai tapahtuu myös murha, jos toinenkin, jota kauden aikan yritetään selvitellä.

Viola Davis pokkasi roolistaan palkinnon jos toisenkin ja puhui muun muassa Emmy-puheessaan mustille näyttelijöille annettujen roolien tärkeydestä. Onkin erityisen hienoa nähdä Davisin lätkivän menemään suorapuheisena, räväkkänä pääosanaisena, joka ei siedä hevonpaskaa edes korkeimman oikeuden tuomarilta. Sen sanottuani kuitenkin, oli tylsää nähdä kauden loppua kohden Annaliese Keatingin laskeutuvan valtaistuimeltaan kun jakso kerrallaan, hänen mieli alkoi hajota. Toki vaikuttavan näyttelijän käsissä tälläistä murenemista on mielenkiintoista seurata, mutta se oli pettymys nähdä aluksi niin vahvan ja voimauttavan naisen olevankin aikamoinen nössö, joka itkee päivät pitkät vällyjen välissä kun asiat ei menekään niin kuin hän haluaisi. Että siinä mielessä no-nonse-Olivia Pope (Scadalista) on paljon kivempi protagonisti.

Minä pidin kuitenkin eräästä hahmosta tässä sarjassa erityisesti. Yksi Keatingin (Davis) palkkaamista harjoittelijoista ja lakitieteen opiskelijoista: Connor Walsh (Jack Falahee). Nimittäin kerrankin näemme homoseksuaalisen hahmon, joka on käsikirjoitettu kuin tavalliseksi mieheksi, joka ei tee itsestään ja seksuaalisuudestaan numeroa. Erityisen kiva hän on myös siksi, että hän saa poikaystävän, Oliverin ja he ovat tosi söpöjä yhdessä. Pidin myös toisesta lakitieteen opiskelijasta/firman harjoittelijasta: Michaela Prattista (Aja Naomi King), musta, priimusoppilas, joka keskittyy olemaan täydellinen ja sitten onkin mielenkiintoista seurata häntä, kun kaikki ei menekään täydellisesti. On myös todella outoa nähdä Orange is the New Black-sarjasta tuttu vanginvartijan John Bennettin (Matt McGorryn) olevan tässä lakitieteen opiskelija. Hän on porukan huolettomin, rikas poika ja McGorry vetää roolinsa hyvin. Kahdesta muusta harjoittelijasta / opiskelijasta en sitten välitäkään. Toinen on aikamoinen bezzerwizzer, "hyväntekijä", rikas tyttö Laurel (Karla Souza), joka rakastaa saarnata muita ties miestä ja sitten heti kun silmä välttää, niin menee itse työntämään sormensa ties mihin mönjään. Vähän sama vika on Harry Potter-tähden Alfred Enochin esittämällä Wes Gibbinsillä, joka on puolestaan köyhistä oloista ja kokee olevansa kuin mikäkin pyhä Lucia, oikeutettu puolustamaan murhaajaa jos toistakin.

Miksi sarja on hyvä? Koska se on pirun koukuttava. Ja myönnän, että minut on helppo koukuttaa vaikka johonkin Päivien viemäähän tai Nashvilleen, mutta tämä on oikeasti koukuttava sarja ja onhan sitä ihan hauskakin katsella tälläistä amerikkalaista lakimaailmaa ja samalla haaveilla, että itse olisi päässyt opiskelemaan samanlaiselle yliopistolle.



...=)