Joan Rivers: A Piece of Work (Joan Rivers: A Piece of Work)

Eilen koin valaistumisen hetken. Löysin dokumenttiosion Netflixista. Yksi dokumenteista, joka pisti silmään oli Joan Riversista tehty, Joan Rivers: A Piece of Work. Joan Rivers on yhdysvaltalainen koomikko ja näyttelijä. vaikka olenkin seurannut hänen uraansa näinä muutamina vuosina, en tiennyt hänen historiastaan ja menneisyydestään enkä itse asiassa urastakaan läheskään kaikkea. Tiesin kuka hän on ja olen häntä joskus nähnytkin ja muistan tykkäänneeni hänestä esimerkiksi Graham Nortonin keskusteluohjelmassa. Hän on yksi hauskimmista stand-up-koomikoista, joita minä olen nähnyt. Hänellä on aivan loistava komedia ei tunne rajoja-asenne. Juuri niin sen kuuluukin olla. Asioille on voitava nauraa.

Dokumenttina Joan Rivers: A Piece of Work on hieno. Se ei ole tylsä, toisin kuin useimmat dokumentit. Ja se on todella henkilökohtainen. Eniten minua yllätti se, kuinka herkkä nainen Rivers oikeastaan olikin, hänen koomisen persoonansa takana. Hän oikeasti loukkaantuu huonoista arvosteluista ja niin näkönsä menettänyt nainen, kuin kuuroa poikaa kasvattava mies saavat hänen sympatiansa, vaikka Rivers ei heitä juuri tunne. Tosin kun hän on lavalla, tekemässä stand-up:iaan, ketään ei saa häneltä armoa.

Dokumentin teemana on kuvata Riversin niin sanottua hiljaista kautta. Dokumentti kuvaa häntä yhden vuoden ajan ja tämä on ilmeisesti vuosi 2009, 2010 (?), jolloin hänellä ei ollut hirveästi projekteja. Dokumentissa sanotaan, että välillä on hiljaisempia kausia ja sitten välillä jostakin taas tulee suuri hitti. Täytyy olla in, niin sanotusti. Ja Rivers vihasi tälläistä hiljaiseloa. Hän eli työlleen ja kammosi tyhjää sivua kalenterissaan. Hän ei kieltäytynyt yhdestäkään työstä, josta maksettiin. Ja kun hän sitten taas nousi suosioon tai sai sitä takaisin, ihmiset löysivät häntä taas uudelleen, ei hänelle ollut ongelma eikä mikään vetää pitkää päivää.

Ylipäätänsä dokumentti valottaa upeasti Riversin voimakasta persoonaa. Hän todella oli nainen, jolla oli omat mielipiteensä ja ei pelännyt tuoda niitä esille. Dokumentti korostaa sitä, kuinka ainutlaatuista on, että Joan työskenteli vielä pitkälle vanhuuteen (ja kuten nyt tiedämme aina kuolemaansa asti), kun monet muut olisivat vain lopettaneet ja eläköityneet. Tälläinen ajatusmaailma ei tämän naisen päähän mahdu. Hän tulee esiintymään niin kauan kuin hänellä henki kulkee ja niin hän tekikin.

Haluan vielä korostaa millainen tämä uraauurtava naiskoomikko on. Hän on legenda ja omasta mielipteestäni yksi parhaista hauskuuttajista. Komedian elinehto on saada katsojat antautumaan esiintyjän vietäväksi ja avoimiksi vitseilleen. Riversilla on/oli uskomaton kyky saada yleisö puolelleen, kiinnittää huomio itseensä ja saada uskomaan, että vain sillä naurulla on merkitystä, vain siinä hetkessä lepää kaikkien ajatus ja kaikkien mielenkiinto. Hän oli läsnä. Tietenkin myös härski, säädytön, irstas ja hulvaton. Erityisen huomattavaa on hänen tapansa rakentaa vitsiä, lisätä siihen materiaalia kerros kerrokselta ja kun tuntuu, ettei aiheesta saa enempää enää irti hän pääsrr punchlineen ja vitsi laukeaa. Aika täydellistä, toisin kuin useimpien koomikoiden väkinäisessä tavassa rakentaa vitsiä.

Tämä dokkari on myös hauska. Saamme loistavasti hauskoja otoksia hänen parhaista hetkistään ja hauskimmista vitseistään. Dokumentti valottaa loistavasti hänen koomista tyyliään ja saa ihan ääneen nauraa. Rivers on legenda ja hänestä pitäisi olla tehtynä miljoona tälläistä dokkaria. Materiaalia siihen varmasti olisi riittänyt. Hyvä dokumentti mielenkiintoisesta hahmosta ja todella behind-the-scenes-tyylinen ote showbisneksessä pärjäämiseen. Kuin oppitunti mestarilta.

Hän on arkistoinut vitsejään ja oikein luokitellut ne kategorioihin

Hetki ennen lavalle menoa. Hänkin, vieläkin, kärsii jännittämisestä. 

Hän on aina kirjoittamassa uusia vitsejä. Ja toisin kuin monilla
muilla valtavirrankoomikoilla kuten Jon Stewartilla, hänellä
ei ole kymmenen ihmisen tiimiä häntä auttamassa....

...=)