Movie Monday #3 - Elämän menetetyt tunnit

<<edellinen<<                                                         >>seuraava>>

Movie Mondayn kolmas haaste kysyy, että minkä elokuvan nähneenä olet toivonut, että sitä ei olisi koskaan tehtykään - ts. se oli niin huono, että olisi ollut parempi olla sitä katsomatta.

Tämä on minulle tietysti hankala aihe, koska en katso huonoja elokuvia loppuun. Minulle ei ole ongelma eikä mikään vaihtaa elokuva heti alusta alkaen pois, jos se vaikuttaa huonolta. Juurikin siksi. En voi sietää tuhlata aikaani huonoon elokuvaan, kun samaan aikaan voisi olla katsomassa jotain hyvää. Ongelma tässä on tietenkin se, että niitä hyviä elokuvia on vain rajattu määrä, koska jostain syystä niitä huonoja leffoja yhä tehdään. Mutta ei ole mitenkään epätavallista, että lauantai-illalla sohvalle istututtani voin hyvinkin selata kolmen, neljän leffan alut ja vasta viides leffa tärppää. Sama homma koskee niin musiikkia, kirjoja kuin kaikkea viihdettä - ei ole ongelma eikä mikään työntää huonot sivuun ja hommata hyvät silmieni eteen.

Siksi voisin käyttää tätä haastetta muutaman elokuvan valottamiseen, jotka ovat olleet niitä kaikkein surkeimpia - jotka ovat jääneet kesken, ennen kuin mitään on ehtinyt edes tapahtumaan.

(eli kyllä, listaksi menee, taas)

1. Ehdottomasti ensimmäinen mikä tuli mieleen on elokuva nimeltä Love & Distrust (2010). Tämä oli vielä tapaus, jonka vuokrasin videovuokraamosta, eli maksoin kyseisestä leffasta. Onneksi olin sillä kerralla ottanut kasan muitakin leffoja, että pystyi vaihtamaan seuraavaan. Aina välillä Hollywoodista löytyy tälläisiä leffoja. Jollain kummalla kissanmintulla on pystytty houkuttelemaan joukko isoja nimiä johonkin aivan p*skaan leffaan. Tämä on yksi niistä. Ja se on todella ärsyttävää. Sitä erehtyy niin helposti. Itsekin katselin tätä siellä videovuokraamon hyllyllä ja kummastelin, että ohhoh, onpa nimekäs näyttelijäkaarti ja näyttää vielä joku romanttinen komedia olevan.  Mutta keskenhän tämä jäi. Oli sen verran utopistista kamaa. Katsoin tätä vielä ensimmäisen puolen tunnin jälkeen tajuamatta yhtään mitään, mistä leffa kertoo. Ja kuten sanottu nimet kuten Amy Adams, James Franco, Sam Worthington todella hämäävät. Huonoilta näyttelijöiltä huonoja leffoja saattaakin odottaa, mutta miksi tämän luokan näyttelijät ovat löytäneet tiensä tälläiseen, lähes unohdettuun (onneksi) elokuvaan.

*The Biggest, Most Outrageous
MISTAKE Ever Made
-ja todellakin: "WTF is Movie 43?

2. Samaa linjaa jatkaa elokuva nimeltä Movie 43. Ja tästä olen puhunut ennenkin. Ja jäi kesken. Ja tässä on vielä 10 kertaa enemmän huippunimiä pääosassa ja tämä on ehkä vielä kymmenen kertaa pahempi elokuva kuin tuo #1 ja jäi 10 kertaa nopeammin myös kesken.

3. The Master. Inhosin tuota elokuvaa. Ja mikä ketutti vielä enemmän kuin se, että olin löytänyt itseni seuraamasta maailman tylsintä elokuvaa, oli se, että kaikkialla kehuttiin elokuvaa maasta taivaisiin. Uskoisin jopa, että elokuva valittiin jossain kriitikoiden listassa nykyajan parhaimmaksi elokuvaksi. Tämä oli vähän sama kuin tuo #1, en ymmärtänyt mitään, mitä leffassa tapahtui ja se oli niin tylsää, niin tylsää. En edes ole yrittänyt katsoa ohjaaja Paul Thomas Andersonin ja näyttelijä Joaquin Phoenixin seuraavaa yhteistä projektia Inherent Vice, jos se on edes puolta tämän The Masterin tylsyysluokasta, niin nukahtaisin pystyyyn. Ja kyllä, tämäkin jäi kesken

4. Melancholia. Ja tässä on ihan samat perustelut kuin #3:ssa. Kehuttiin ja kehuttiin ja minä hölmä uskoin ja kuvittelin, että kyllä minä tämän pystyn katsomaan. Luulin katsovani elokuvaa jostain häistä, mutta sitten elokuva leikkasi jonnekin ulkoavaruuteen ja olin pihalla, niin pihalla. Ei ymmärrä. Ja kesken jäi (tämä leffa sortuu varmaan samaan kategoriaan kuin Terrence Malickin elokuvat, joita en ole uskaltanut samaisesta syystä katsoa)

5. Nebraska ja yllätys, yllätys, tämän pakotin itseni katsomaan läpi. Tosin pikakelasin sen puolesta välistä loppuun, sillä niin tylsää, niin tylsää. Arvostelunkin olen leffasta kirjoittanut, mutta jos elokuva muuttui alun jälkeen paremmaksi, en siitä juuri osaa sanoa, sillä ainakin pikakelauksella näytti, että sama linja jatkuu. Siis ihmiset istuivat olohuoneessa ja katsoivat yhdessä telkkaria. Joka viides minuutti joku kysyi jonkun kysymyksen, johon joku vastasi yhdellä sanalla vastauksen. MIKSI MINÄ HALUAISIN KATSOA SELLAISTA!?

6. Sideways, samalta ohjaajalta kuin Nebraska. Ja tämä jäi kesken. Huhhuh. Yllättävää kyllä, Alexander Paynen (Nebraskan ja Sidewaysin ohjaajan) The Descendants oli ihan katsottavaa. Ehkä se oli tarpeeksi mainstreamia minulle

7. Kaikki äidistäni. Kyllä, ylistetyn ohjaajan Pedro Almodovarin ehkä ylistetyin elokuva. Ja kesken jäi. Olisinkin ehkä pystynyt katsomaan leffan, sillä tylsä se ei ollut, mutta siitä oikein näki, kuinka kaikki mitä siinä tapahtui, tarkoitti oikeasi jotain muuta. Ja enkä minä tajunnut mitä muuta se voisi olla. (tuleepas tyhmä olo tätä listaa kirjoittaessa). Mutta se on varmasti sellainen syvällinen teos, josta voisi joku Harvardin käynyt kirjoittaa kolmesataasivuisen esseen.

8. The Piano Teacher, Michel Haneken vuoden 2001 elokuva, jonka taas, yllätys, yllätys, onnistuin katsomaan loppuun. Tässä kävi vielä niin, että olin nähnyt ks. ohjaajalta vain vuoden 2012 upean elokuvan Amour / Rakkaus ja kuvittelin muidenkin miehen töiden olevan samanlaisia. Sitten pistin The Piano Teacherin päälle, katsoin sen, ymmärtämättä mitään. Lopussa nainen työntää veitsen itsensä sisään ja lähtee kävelemään kadulle. Sanooko tämä jollekin muulle jotain? ... koska itse ymmärtänyt tälläisestä, taaskaan, mitään. (enkä ole voinut kirjoittaa arvostelua elokuvasta, koska en tiedä yhtään miten). Mutta katsoin loppuun PRKLE!

Ja loput kaksituhatta viisisataa elokuvaa, jotka olen jättnyt kesken, mutta samaisesta syystä en niitä nyt tähän hätään muista. Mutta niitä on paljon ja huonoja. Onneksi olen jättänyt ne kesken. En kadu sitä yhtään. Olisin hukannut aika monta tuntia niiden katsomiseen ja nyt ole vastineeksi saanut katsoa miljoonia tunteja hyviä elokuvia. Esimerkiksi About Time, josta kirjoitin hiljattain. (Pitää jättää postaus positiivisella nuotilla) Katsokaa ihmiset About Time! ...=)