RED 2 (RED 2)

>RED (ensimmäinen osa)
Tämä leffa on ollut katsontalistallani jo varmaan kaksi vuotta. Nyt viimein sain aikaiseksi/mahdolliseksi sen katsoa ja eihän se pettänyt.

RED 2 on siis jatkoa vuoden 2010 menestyelokuvalle RED. Samat näyttelijät Bruce Willis, John Malkovich, Mary-Louise Parker ja Helen Mirren palaavat jatko-osaan muutaman uuden tulokkaan Catherine Zeta-Jonesin, Anthony Hopkinsin ja Byung-hun Leen kanssa. Molemmat elokuvat kertovat palkkamurhaajista, entisistä sellaisista; Bruce Willisin Frank Moses ja John Malkovichin Marvin Boggs ja nykyisistä; Helen Mirrenin Victoria, Zeta-Jonesin Katja ja Leen Han. Elokuvasarjan alkuasetelma on se, että Willisin Frank Moses on ikään kuin eläkkeellä, mutta hänet halutaan jatkuvasti tappaa.

Monta kertaa jatko-osissa on se pelko, että ovatko ne yhtä nautittavia kuin jatko-osat. Tässä ei ole sitä pelkoa, sillä RED 2 on melkein kuin katsoisi RED (ykkösosan) uudelleen. Juonen rakenne, yliampuvat toimintakohtaukset ja kieli poskessa-tehty huumori jatkuvat täysin samanlaisina kakkososassa. Ottaen huomioon, että ykkösosa ei ole mitään Shakespearea, en tiedä voiko kakkososan älylliseltä simulaatiolta paljon odottaakaan. Päin vastoin, on jopa täysin suotavaa, että elokuvat ovat niin samanlaisia, sillä kyseessä ei olekaan mikään Shakespeare-wannabe-teos. Tämä on nautittavaa viihdettä ja annetaan sen siis olla sellaista.

Kuten sanottu, nautin tästä konseptista suunnattomasti. Tällälailla kuuluu toimintakomediat toteuttaa. Kaikki kohtaukset ovat todella siistejä ja saavat haukkomaan henkeä, hahmot ovat todella badasseja ja huumori on tarpeeksi kevyttä pitämään tunnelman soljuvana. Mikäs tässä siis, nautinnollinen leffa, hyvät näyttelijät, jopa minulle entuudestaan tuntematon Byung-hun Lee yllätti positiivisesti, Helen Mirren on tietysti aina yhtä herkullinen ja Catherine Zeta-Jones yksi lemppareitani. Ja vaikka en henkilökohtaisesti ymmärrä John Malkovichin näyttelijän uraa (minusta hän on yksi mieleenpainumattomimmista kasvoista, joita tiedän) ei hänkään tässä varsinaisesti petä. Tämä on myös laatuesimerkki siitä, että elokuva ei yritä olla muuta kuin se on. Hyväksyy oman tyylilajinsa ja kohdeyleisönsä ja antaa palaa, anteeksipyytelemättä. Siksi: yllätän ehkä itsenikin, näin positiivisella arvostelulla:

...=)