Arvostelu: Ocean's 8

Odotin tätä leffaa kuin kuuta nousevaa. Luulisi, että siinä ajassa olisin ehtinyt keksiä vähän vähemmänkin kuluneen vertauskuvan, mutta satun tykkäämään tuosta nimenomaisesta, kuten varmaan sitä jo miljoonassa tekstissä olenkin pyörittänyt. Oikeastaan siitä asti, kun kuulin, että Ocean's 8 on tekeillä, tähtinään kahdeksan Hollywoodin kärkikastin naisnäyttelijää. Pelkäsin, että kun Ghostbusters floppasi, että vastaavaa linjastoa ei varmaan vähään aikaan nähdäkään, mutta onneksi toinen otos tuntuu onnistuneemmalta ja onpas leffa mennytkin ja tempaissut itselleen mojovan tilipussin lippuluukulta. Uskaltaisiko siis jo toivoa, että kuuluisat Hollywoodin studiopomot pystyisivät vähintään pitkällä tikulla tökkimään naisnäyttelijöitäkin välillä samoihin leffoihin?

Leffateatterikokemuksena tämä oli itselle ensimmäinen pitkään aikaan ja luultavasti viimeinen pitkään aikaan. Tämä oli ensimmäinen kosketukseni paljon hypetettyyn Scape-saliin ja voi höpönassukat, ei ollut korotetun hinnan arvoinen. Sali oli kylmä. Mikä johtaakin minut siihen, miksi leffateatterissa en tätä nykyä aikaa ole tykännytkään viettää. Seitsemäntoista euroa - oikeasti - maksat siitä, että saat nähdä miljoonannen Marvel-ruljanssin tai taas Tom Cruisen jossain äksönpuurossa. Ja sen Scapen varjolla valmiiksi ostetun Finnkinon lahjalipun lisäksi pystytään sinulta nyhväämään vielä kolmen euron lisämaksu - oikeasti - onkohan se edes täysin laillista?

Mutta rahani annan ilomielin näin rohkeille linjavedoille, kuin Ocean's 8. Heti, kun studiopomot avaavat silmänsä 2010-luvulle, niin minäkin kannan pienen rahapussini Finnkinon kiskuripolitiikan juurelle ja ryhdyn palvomaan auringonjumala Scapea polvillani. Sandra Bullock ja Cate Blanchett - jotka saisivat minut leffateatteriin jo yksinään - samassa leffassa ja vieläpä jotkut Anne Hathawayt, Sarah Paulsonit ja Mindy Kalingit siihen päälle?

Ja hyvinhän tädit vetivät. Erityisesti Bullockin kylmäpäinen veto teki vaikutuksen - kuten tekee tietysti aina. Hän on ihan suosikkinäyttelijöitäni ja olen paljon miettinyt miksi. Mutta tässäkin tuli harvinaisen selväksi hänen ilmiömäinen kykynsä päästä täysin yhden tunnetilan keskiöön ja räväyttää sen katsojan naamalle. Hän on näyttelijänä mielestäni hyvin läsnä. Ehkä vieläkin suuremman vaikutuksen teki tietysti jumalani. Hänen hahmonsa oli näistä ehkä mielenkiintoisin ja pidin siitä, että hänestä ei paljastetukaan kaikkea. Cate oli tapansa mukaan niin tajuttoman aito, ettei henkeä saa.

Myös muut tekivät vaikutuksen. Rihanna ei nyt ole mikään seuraava Meryl Streep, mutta varsin kömpelössäkin roolissa onnistui pitämään päänsä veden pinnalla. Sarah Paulsonilla olisi varmasti ammennettavaa tämän roolin lisäksikin. Anne Hathaway tuntui nauttivan revittelystään, mikä on aina hienoa katsottavaa, kun näyttelijä osaa antautua roolilleen ja se on aina ollut mielestäni Hathawayn vahvuus. Jos nyt joku jäi hieman pettymykseksi niin Mindy Kaling. Hänhän on siis hauska, mutta jotenkin häntä ei osata käyttää tarpeeksi hyvin muiden toimesta. Onneksi hän ottaakin välillä ohjat omiin käsiinsä ja tuottaa omat materiaalinsa itse, jolloin hän tuntuu syttyvän paremmin eloon. Bonham Carterista en oikein tiennyt, mitä hän touhusi.

Jos puhutaan itse elokuvasta ja sen ansioista - ja mehän puhumme - niin se toimi. Mutta harmikseni vain juuri ja juuri. Se oli hyvinkin uskollinen Georgen ja Bradin Ocean's -vedoille. Tämä oli hyvin klassista ja puhdaslinjaista elokuvantekemistä. Huomio oli rikosjuonessa ja jopa soundtrack heijasteli sitä rikostrillerimäisyyttä - jotain, mistä en ehkä tykännyt. Se jatkuva soundtrackin plimpotteluhissimusiikki alkoi vähän raastamaan korvia jossain vaiheessa.

Olisin myös kaivannut enemmän. Ja tästä olisi saanut paremman hyvin helpostikin. Nimeän nyt vain muutaman keinon. Ensimmäiseksi leffa veti vähän liian turvallista menoa. Tietysti jossain vaiheessa vähän kipristi vatasanpohjasta, mutta aitoa vaaran tuntua ei ehtinyt syntymään, kun juoni jo liplatteli eteenpäin. Olisin siis kaivannut ehkä enemmän vastoinkäymisiä. Nyt tämä oli liian helppoa. Toiseksi olisi kaivannut enemmän aitoutta. Leffa on hyvin pintaliitoinen ja pintakorea (mitäköhän nämä sanat tarkoittavat?). Tämä heijastui ihan elokuvan efekteissä asti. Joku editoija oli kokenut hyväksi ratkaisuksi Windows Movie Maker-tyyliset siirtymät kohtausten välillä. Yök! Siinä hävisi uskottavuus saman tien. Aitoutta olisi saanut mukaan oikean elämän piirteillä. Aidoilla keskusteluilla, riidoilla, sanaharkoilla, pohdinnoilla - jollain, mistä katsoja olisi saanut otteen. Nyt hahmot vain puhuvat kuin yhdestä suusta ja kukaan ei sano mitään, mikä ei tuntuisi käsikirjoitetulta.

Mutta viihdyttävänä kesäleffana tämä toimi. Ja on hyvä, että jatko-osalla on varaa kääntää asteita vielä enemmän. Hyvin usein nykyään jo selvästi franchisejen aloitusosiin työnnetään kaikki paukut ja avataan kaikki ovet, jolloin jatko-osat tuntuvat vetisiltä. Jos on jatko-osia pakko tehdä, niin suon niitä tehtävän tällä tyylillä; enemmän hienoja naisnäytteljöitä tärkeissä rooleissa ja jätetään vielä jotain näyttämättäkin ensimmäisessä osassa, jotta katsojalla on jotain odottaakin. Ja minähän odotan. Kuka olisi hyvä lisä näyttelijäkaartiin? Winslet? Collette? Blunt? Kidman?

 ...=)